Kauan katsoin sinua syvälle silmiin...

... vaikka vasta silmät alkavat raottua. Minä NIIIIIIIN rakastan näitä!!

Tytär Oikeasti Odotettu, "Oodi" alkaa muistuttaa väreiltään emo-Iloa. Ja on NIIN ihana mönkiäinen <3, että ette kyllä usko - tai uskottehan te. Oodi mönkii tiiviisti iholle ja jos sattuu yhtään nälkä olemaan, se imaisee leukaan tai sormeen kiinni niin että tuntuu :)

Poika Kauan Kaivattu, "Kauko" taas on niin nallen näköinen kuin vain nallen näköinen voi olla <3 Kuvat eivät tee oikeutta näiden topakkuudelle ja suloisuudelle - ja se tuoksu!!! Oletko koskaan haistellut puhdasta, hyvinhoidettua ( Ilo tekee sen, minä vain vaihdan alusia silloin tällöin ) koiranpentua? Ne TUOKSUVAT paremmalle kuin mikään parfyymi!

Entäs "pikkupoika", Tovin Toivottu, "Toivo" <3 Vielä on silmät pienemmin sirrillään, mutta sieltä se "pienikin" ponnistaa ( vaikka ei tämä mikään pieni ole, painonlisäys on kaikista valtavin! )

Ilolla on tarjoilu pentulaatikkoon ja yleisöäkin välillä - mutta se ei häiritse, kun yleisö on toistaiseksi ollut pelkästään näitä oman väen ihmisiä, isompia ja pienempiä. Kun pennut täyttävät kolme viikkoa, kutsumme katsomaan myös muita ihmisiä, lähinnä tietysti pentua meiltä halajavia...

Kauko ja Oodi - Kaukon leukapilkku on ihana, ja innostuksella odotan, tuleeko Oodista emon värinen...

Ja terveisiä eräälle ;) toivoo Bolli <3 ja Olli. Kylläpäs Bolli näyttää jo isolta koiralta tuossa kuvassa.

Erikoisvilkutukset etäkenneliin Anulle ja mummokoiralle Nieidalle!!

Hartaasti Haluttu lähti kaukaisille maille :(

Haiku kuoli : (

Pieni ei vaan jaksanut, vaikka alkoi syödä lisäruokaakin eilen illalla. Monenlaisia mietteitä risteilee päässä: teinkö jotain väärin, annoinko lisämaitoa liikaa vai liian vähän vai eikö olisi pitänyt ollenkaan vai olisiko pitänyt saada se nielemään vaikka letkuttamalla jo aiemmin ja kaikkea muuta.

En voinut pitää sitä kädelläni koko aikaa, sillä elämä on ja elämä vaatii ja meillä on lapset ja muutakin tekemistä. Eikä liene pienten koiranpentujen ja niiden emonkaan edun mukaista olla koko ajan härkkimässä ja häiritsemässä.

Tänään Haiku otti maitoa omat imut keskimmäisen kokoisesta koirantuttipullon tutista. Olin innoissani ja tyytyväinen. Kun se vielä kakkasi hienot kakat Ilon nuollessa sitä syömisen jälkeen, ja kun se mönki emon tissille syötyään muutamat lisämilliset lisämaitoa, olin sitä mieltä, että sillä on kaikki hyvin.

Mutta ei sillä ollut. Halusiko se antaa minulle onnistumisen kokemuksen siitä syöttämisestä ennen lähtöään? Halusiko se vain haihtua hiljaa ilman hyvästejä? Höpötystä kai kaikki - mutta kyllä se koskettaa, kun näitä pentuja ei teetetä suurten ( tai pienten ) rahojen toivossa, vaan rakkaudesta jokaiseen pieneen pentusen ininään, mönkimiseen taikka henkäisyyn. Ja itkettää tämän pitääkin, vaikka koko maailma minulle nauraisi, sillä en ikinäkoskaanmilloinkaan tahdo tunteettomasti näihin uusiin, minulle uskottuihin elämiin suhtautua.

Nyt nautimme Kaukosta, Toivosta ja Oodista entistä enemmän ja olemme niistä kiitollisia. Toivomme itsellemme ( Anulle ja minulle ) viisautta valita kyselijöistä niille sopivat Maailman Parhaat Kodit ja Oodille huippuhyvän sijoituskodin.

1 viikkoa!

Tänään otettiin 1-viikkoisposeeraukset, jotka vielä toki ovat ihan sitä silmätkiinni-tyyliä, mutta ollaan jo aika mötkäleitä siihen syntymään verrattuna. ( Kaikki paitsi Haiku... vaikka on silläkin paino noussut. )

Isoveli ja pikkusisko <3

Aina Valpas Kauan Kaivattu, uros, "Kauko" 640g (+340g viikossa )

**

Aina Valpas Hartaasti Haluttu, narttu, "Haiku" 200g (+80g viikossa )

Tiedän, että Haiku ei välttämättä selviä. Sille on annettu lisämaitoa - jota se ei niele - mutta imee tissiä halukkaasti. Se on saanut myös Nutrisal Plussaa, sitä on nostettu tissille erikoispaljon ja sille on varastettu isommilta niitä parhaita tissejä. Parhaansa sen kanssa voi vain yrittää ja sitten vasta luovuttaa, jos näyttää, että mikään ei auta.

**

Aina Valpas Tovin Toivottu, uros, "Toivo" 480g (+340g viikossa )

**

Aina Valpas Oikeasti Odotettu, narttu, "Oodi", 649g (+380g viikossa )

Haikun painonlisäyksen vähyys näyttää pahalta : ( Tiedän, että pennun tulee tuplata syntymäpainonsa ensimmäisenä viikkona. Haiku ei ole sitä tehnyt. Muut reilustikin. Haiku voi hiipua pois - tai sitten se voi kääntää kelkkansa ja toipua ja kasvaa. Jatkan lisämaidon tarjoamista, jotta Haikulla olisi mahdollisuus tottua siihen ja alkaa viimein sitäkin ihan nielemään. Jatkan vielä toivomista.

MUOKS klo 20:30 :) NYT se Haiku sitten alkoi nielemään sitä lisämaitoa. Ilmeisesti NYT on tottunut makuun tai jotain, mutta nyt meni kokonaiset 5 ml lisämaitoa ihan masuun asti pipetillä, ja emo putsasti maitoparran lopuksi ja Haiku painautui tissille ottamaan lisää. Jatkamme siis lisämaidon tarjoilua enenevässä määrin. Maanantaina saamme asiantuntijan arvion ja hoitosuunnitelman noille jaloille oman "jumppaamisen" ja lastoitteluyritysten lisäksi. Toivotaan kovasti edelleen!!!

Nyt niitä kuvia

Perheen ruokahetki - paitsi Kauan Kaivattu nukkuu masu pullollaan jo :)

Vas. Kauan Kaivattu, Oikeasti Odotettu, Tovin Toivottu ja Hartaasti Haluttu

KK:n pissitys ja HH:n lasta näkyy...

Kauan Kaivattu

*********************

Hartaasti Haluttu

***************

Tovin Toivottu

**************

Oikeasti Odotettu

Kuvat eivät ole hienonhienoja, mutta jotain kai näistä näkee - ehkä paremmin kuin webbikamerasta. Painot näyttäisivät olevan nousussa :)

Meillä on nimet :)

Kuvia laitetaan illalla, mutta nimet julkaistaan jo nyt :)

Ensimmäinen uros, se, jolla on valkoista rinnassa ja vähän alaleuassa, sekä jonkinlaisia vaaleita/raitamerkkejä ainakin kainaloissa, todennäköisesti muutenkin, on - koska mikään muu ei voi olla - Aina Valpas Kauan Kaivattu. ( "Kauko"? )

Toinen pentu, narttu, ihanainen kermanvärinen, on Aina Valpas Hartaasti Haluttu. Tällä pennulla on paljon kirittävää matkalla isoksi ja vahvaksi paimensukuiseksi, mutta se vaikuttaa sitkeältä. Tämän pennun, "Haikun", takajalat ovat olleet kohdussa ahtaalla ja ne ovat taipuneet taaksepäin kintereen jälkeen. Teemme parhaamme sen kuntouttamiseksi Iki-Wanhan Voimavyön elämänvoima-kertomuksen ja asiantuntijoiden avulla! ( "Haiku"? )

Kolmas pentu, uros, joka on kaikista tummin, ja jolla erottuu vain hienoisia pienoisia merkkejä, ja rinnassa pikkuinen viiru valkoista, on Aina Valpas Tovin Toivottu. ( "Toivo"? )

Neljäs pentu, narttu, joka on musta ja raitamerkit ulottuvat kainaloihin asti, on ihanainen Aina Valpas Oikeasti Odotettu. ( "Oodi"? )

Kaikki pennut ovat topakoita ja reippaita huolimatta pienestä syntymäpainostaan. Kuvia otetaan tosiaankin illemmalla, nyt keskitytään 4H-kerhon pitoon - johon pienet Kauhean Kauan Odotetut pennut eivät kuitenkaan osallistu. Ilolle annetaan pentupesärauha omassa huoneessaan ja tehdään kissanpentuasioita kerholaisten kanssa.

Yhteistyökasvattajan Anun kanssa on pähkäilty pentujen uusia koteja ja tultu siihen tulokseen, että varsinaiset valinnat tehdään tietysti myöhemmin, mutta toinen näistä narttupennuista edelleen yhteissijoitetaan! Tarvitsemme siis yhteistyökykyisen sijoituskodin yhdelle mukavalle narttupennulle. Todennäköisempi sijoitustyttö on tuo tumma "Oodi"-pentu ( ja näitä kutsumanimiä vetelen ihan hatusta, eivät ole sitovia :p ).

Alustavia varauksia jonossa on jo niin paljon, että kodit löytynevät niiden joukosta. Mutta eipäs mennä asioiden edelle, vaan annetaan pentusten kasvaa ja voimistua ensin.

Nyt ne syntyivät!!!

Klo 3.59 Ensimmäinen on tumma uros - rinnassa ja alaleuassa valkoista. n. 300g

*****

Klo 4.29 Kaksi tyttöpentua; toinen kuollut jo kohdussa ( 100g ) ja toinen välittömästi heti perään syntynyt kovaääninen ja reipas, ehkä kerma narttu, 120g

*****

klo 5.22 tai vähän ennen sitä mentiin ulos, kun Ilolla tuntui olevan niin hankalaa. Ajattelin, että pieni kävely ja pissiminen ( tai pissinkaltainen ponnistaminen ) auttaisi ja sehän auttoi välittömästi. Tuli pissi ja pentu sinne ulos! Urospentu, tumma, 140g - Onneksi olen ollut ennenkin koiraa pennuttamassa ja minulla oli lämpöinen pyyhe mukana ja tiesin jo Ilon asennosta kopata pennun pyhkeen sisään. Ilo reippaasti nuolaisi pennun siellä samantien, katkaisi napanuoran ja kirmattiin sisälle lämpimään.

*****

klo 5.33 syntyi tumma narttu ilmeisesti jonkinlaisin merkein. 240g

*****

Ja siinä ne sitten taisivat olla. *sydän* Oikein sopivankokoinen pentue, ja vaikka me tietysti olisimme riemumielin pitäneet tässä maailmassa myös sen pienen, jo kohdussa kuolleen tirriäisen, mutta sillä ei ollut toivoa, sillä se oli kuollut jo ennen synnytystä :( Ja neljästä elävästä olen erittäin kiitollinen ja teen parhaani näiden kanssa.

Lämmin kiitos KAIKILLE tätä pentuetta toivoneille ja kanssani jännittäneille. Kiitos onnitteluista - myös kaikista tulevista. Kiitos Eidalun kennelin Anulle Ilosta ja yhteistyöstä tämän pentueen kanssa tähän asti ja jatkossa. Kiitos Iki-Wanhan superkätilölle hyvistä neuvoista jo nyt ( palaan varmasti asiaan jatkossakin monin kysymyksin ).

Nyt väsyttää. Ilo lepää rauhallisena, synnytyspeitto on jo pesussa ja ruokakin jo Ilolle maistui. Otamme unet. Valvokaa te webbikamerasta. :)

Än yy tee NYT

Nyt tapahtuu - varmasti!!

Heräsin äsken Ilon vierestä, kun se nuoli itseään. Se tahtoi ulos ja olin onnellinen vahvasta kaulapannasta ja hihnasta, kun se kulki määrätietoisesti ja olisi halunnut karata kellarin katon alle hämyiseen oljilla täytettyyn koloon.

Se näyttää aivan erilaiselta kuin ennen, se kulkee häntä alhaalla ja vähän niinkuin "karkuun". Hetki hetken päästä se kääntyy nuolemaan itseään, ja olen nähnyt jo monta kertaa, että se työntää!!!!!!!

Nyt on se hetki - nyt pitäis toimii - nyt teen aloitteen...

Ilo kulkee pitkin pentulaatikon reunoja ja työntää aina vähän. Tisseistä tihkuu maitoa. Ilo on äärimmäisen rauhallinen, niinkuin minäkin. Sisälläni kuplii iloa, ja kehun sitä! Nyt se työntää jo tosissaan, aika tiheästi. Istahdan pentulaatikon ääreen nauttimaan. Jos joku siellä katsoo nyt, onneksi olkoon. Ensimmäiset viestit lähtevät kännykästä sitten, kun ensimmäinen pentu on syntynyt. En suinkaan herätä kaikkia nyt yöllä - vain muutamia kiusaan Tärkeällä Viestillä... Pennunodottajat saavat herätä aamuun ja kurkistaa täältä itse.

Tervetuloa Aina Valpas-paimensukuinen lapinkoirapentue numero 1!!

On kuin ei oiskaan

MUOKS 19.11. klo 11.30 --> Webbikamera viritetty osoitteessa http://ainavalpas.ww.com/ vaikka mitään EI ole vielä tapahtunut. Ilo makoilee pentulaatikossaan rauhallisena, rauhallisempana kuin ehkä kukaan meistä, jotka odotamme sen kanssa ;)

MUOKS: 19.11. klo 15.20 --> Ilon lämpö 36,6 astetta. NYT se on oikeasti alhaalla, NYT tapahtuu vuorokauden sisällä :)

************
Ilo taitaa haluta pitää minua jännityksessä, todella! Kun menen omaan makuuhuoneeseeni yläkertaan ja katson Iloa kamerasta ( olen virittänyt hevosille tarkoitetun valvontakameran Ilolle ), se petaa pentulaatikkonsa myllälleen ja läähättää hurjasti.

Kun tulen sen luo varmana siitä, että NYT, nyt, nyt alkaa tapahtumaan, se käy huokaisten makuulle jalkoihini, eikä mitään tapahdukaan. Onko minun läsnäoloni siis hyvä vai paha? Voisi kuvitella, että sen mielestä minun kanssa on parempi, ettei tarvitse "hillua hulluna", mutta jos se esittää yltiörauhallista, ja ei alakaan synnyttää?? ( Ja olenko minä niin kamala? No ei se minua pelkäävän kyllä näytä, päinvastoin, tulee lähelleni ja pysyy siinä... )

Ehkä käyn tänne takkahuoneen sängylle nukkumaan ja kyttään tästä, alkaako se touhuamaan mitään?

Olen jo näin leveä - ylhäältäpäin...

Periaatteessa olen odottanut näitä paimensukuisia lapinkoiranpentuja syntyväksi jo melkein 5 vuotta, kun aloitin tuolloin Ryynin astuttelemiset saadakseni sille pentuja. Huolimatta 7 juoksuun yritetystä - siis todella astutusyritetyksiä oli ehkä 5 tai 6, ja viidellä kerralla eri uros - se vain ei suostunut. Siksi päivä tai pari NYT ei tunnu ( lue: ei pitäisi tuntua ) missään, mutta silti odotan hyvin kärsimättömästi. Tiedän kyllä, että Ilo synnyttää sitten kun sen aika on synnyttää - niinhän nämä synnyttelyt tuppaavat menemään kaikkien kohdalla.

Synnytä jo!!

Läähätystä...

Keskiyöllä 18.11.
Ilo läähättää ja tahtoo ulos. En uskalla päästää sitä nyt vapaaksi. Se käy pissillä usein ja asettuu huokaisten nukkumaan. Ja kohta läähättää taas.

Ehkä jotain tapahtuu. Ehkä pian. Webbikamera viritetään heti kun jotain todistettavasti alkaa tapahtua. Nyt vielä yritetään nukkua hieman.

Aamulla 18.11.
Ilo läähätteli koko yön ja käytin sitä tunnin välein ulkona. Silti se teki muutamat pissit sisälle :o Ehkä jotain on tapahtumassa? Tai sitten se on aloittanut väsytystaistelun saadakseen pentua ihan rauhassa. :) Onneksi tämä ei ole minun ensimmäinen koiran pennutus.
Ruoka ei kuitenkaan maistunut tänä aamuna, vaikka vielä illalla Ilo söi samaa lempiruokaansa halulla.

Jännää.

Illan hämärtyessä klo 18 maissa 18.11.
Ei ole tapahtunut mitään. Ilo viihtyy pentulaatikossaan, läähättelee välillä. Söi kyllä herkkuraakamaksalaatikkoa ( oma resepti, vain koirille - no kissatkin saavat maistaa ) vähäsen, käy mielellään ulkona hitaasti hiippaillen ( hihnassa, kurkistelee kovasti pieniin koloihin kellarin katoksessa jne... ) ja lämmöt ovat jo nousussa takaisin ylös. Ilo on hyvin rauhallinen. Hienoa. ( Vähän se oli raapinut pentupesän pehmusteita omaan järjestykseen jo... )

Ei se kaukanakaan enää ole.

Yön kääntyessä aamuyöksi 19.11. klo 2.42
Ilo läähättelee ja petaa välillä. Lämmöt kävivät alhaalla eilen ja olivat nousussa, mutta nyt lämpö oli taas siinä 37 pinnassa :o Omituista?!?! Hmmm... Odottelemme siis vielä. Kai. Aamuvarhaiseen nyt ainakin.

Voi voi. Itse on helpompi synnyttää, kun tuntee ne asiat omassa kehossaan. :) Mutta suutariksi ei liene jäänyt koirapentuekaan, joten odottelemme. Mitään ei valu peräpäästä, eikä Ilo ole tuskainen tai mitään. Kärsivällisyys olisi nyt enemmän kuin tarpeen...

Lähtökuopissa

Toiset lähtee, toiset jää ja toiset eivät ole vielä saapuneetkaan :)

Bollillakin on ikioma koti!! Tosin pienin erikoisjärjestelyin nyt alkuun, mutta koti kumminkin. Ja hyvä uusi koti onkin, kunhan ennättää. Mutta joskus sydän järjestää erikoisia juttuja, ja niitä sydämen juttuja pitää totella. Bollista kuulette varmasti vielä.

Barmi etsii vielä omaa sopivaa kotia, sydäntä ja kainaloa.

Ilo on aloittanut mammajoogan, syönyt kaikkien terveyssuositusten mukaisesti kiltisti ainakin viiden edestä ( pentujen lukumäärää ei edelleenkään tiedetä!! suom.huom. ) ja nyt, 4 päivää ennen laskettua H-hetkeä Ilo pyysi saada jo ikioman kolon, johon pentusia pykäistä sitten kun alkaa siltä tuntumaan.

Tissit on kaivettu esille villaliivin rakosista, housut pudisteltu puhtaiksi ja korvakarvat kammattu. Webbikamera viritellään viimeistään, kun jotain alkaa tapahtua. Perheemme isännät nikkaroivat äsken sille ikioman pentumislaatikon hirsipaneeleista ja huoneeseen on hamstrattu puhtaita peittoja ja vilttejä vaihtoalusiksi.

Olen kovastipaljon kiitollinen Ilon sijoituskodille, että antoi Ilon olla meillä koko kantoajan. Koen, että olen saanut nyt luotua Iloon luottamuksellisen suhteen, jotta synnytys ja pentujen alkutaival on mahdollisimman hyvä.

Ilon pennuista voi tehdä varsinaisia alustavia varauksia vasta, kun ne ovat syntyneet. Pennut yksilöidään ( kuka menee kenellekin ) noin 5-viikkoisina, kun pentujen luonteet alkavat käydä selville. Pentua et voi varata puhelimitse "ostan yhden pennun, paljonko se maksaa" - vaan pentuvaraus varmistetaan tapaamalla ja molemminpuolisen tunteen synnyttyä, että juuri minä olen se kasvattaja, jolta pentua toivova ihminen tahtoo pennun ostaa ja juuri sinä se ostaja, jolle minä tahdon pennun myydä. Muistutan vielä, että tämä pentue on yhteistyöpentue Eidalun kennelin Anu Ylimaan kanssa, ja se luo myös muutamia koukeroita ( mahdollisia sijoitusnarttuja, pentuvarauksia tms. ) asiaan. Pentuja on kyselty paljon, ja voi olla niin, että joku potentiaalinen ihana koti jää ilman juuri Ilon pentua. Halutessanne opastan pennunostajan kyllä muiden hyväksi havaittujen ja rakkaudella kasvatettujen paimensukuisten pentueiden lähteille.

Katso myös Paimensukuisen Lapinkoiran Seura

Crocodile-Dundee... eiku Aina Valpas Bryja :p

Minä arvasin sen! Arvasin ja "enkös minä sanonut" ;) Sanoin Bryjasta ( lausutaan "Briija" ) jo pienenä, että se on "pieni hiljainen"... Kirjoitin siis näin: "Bryja ( "Briija" ) on noidan nimi. Synnyttyään heti Bolli-veljen perään Bryja ei pitänyt suurta melua itsestään. Kaikki hyvin ja noituuksia haudotaan hiljaisuudessa?"

Kyllä, kyllä se niin teki. Pieni ja RAUHALLINEN tyttö hurmasi omat ihmisensä, valitsi "uhrinsa" ja pääsi Maailman Parhaaseen Kotiin. Ja päästi koko "noituutensa" valloilleen sitten siellä vakuuttaen kaikki vieraat siitä, että kääpiöpinseri on pitelemätön, hullun virkeä ja äärettömän riehakas. Ja melkein pelkkiä hampaita :D

Katsokaa vaikka!

Korvat ovat jo nousseet paljon enemmän kuin veljillä :)

Mutta leikki sujui entiseen malliin - tai jopa entistä riehakkaammin!

Kiitos Sanna ja Samu Maailman Ihanimmasta kodista Bryjalle!! Nähdään taas.

Ja Pekalle terveiset sen Maailman Ihanimpaan kotiin. Lukekaa kuulumiset tuolta blogilistan Pinkki-blogista :)

Pipo päässä pakkasella :)

Pekkaa tullaan tänään hakemaan ja pitäähän Pekalla olla PIPO kun lähtee pitkälle matkalle junassa huomenna! Ja sitäpaitsi täällä ON ihan pakkasta, varmaan lähemmäs -10 oli aamulla, nyt enää muutama.

Valitettavasti pipo ei ole pinkki, mutta eiköhän uusi omistaja osaa ihan itse korjata sen ongelman. Eka neulomani pipo koiralle ikinä ja heti näyttäis olevan aikas sopiva :D

Pooojat, kansan urhokkaat - vai miten se meni?

Rohkeasti vain ne käyvät pimeään, kylmään ja märkään ruohikkoon pissimään ja kakkimaan :) Hyvä niin. Tänään on jo suurin osa "tuotoksista" pyydystetty ulos. Tästä on uusissa kodeissa hyvä jatkaa.

Ja vaikka kääpiöpinseri on pieni ja palelee ( lue:tärisee ) ulkona helposti, sen kanssa PITÄÄ käydä pissillä ja kakalla ulkona, myös pimeällä. Se on Koira, ei lelu, jota pidetään vain sisällä. Jos se ei nyt koko pimeän ja kylmän talven aikana pääse käymään ulkona, se ei totu siellä käymään ja sitten sitä vasta keväällä pississä ollaan, kirjaimellisesti. :D

Jori oli halunnut alkaa kouluttaa Pekkaa ( Brellir ) valmiiksi tulevalle omistajalleen Annelle, ja laittanut sille pehmeän kissankaulapannan kaulaan. Pekka ei ollut moksiskaan kaulapannasta. Tämä ei tosin ollut pinkki, mutta punainen pukee punaista kääpiöpinseriä myös aika makeasti.

Ja ei - EI tämä ole robottikoira, eikä mutanttikoira, tai muu alien - sen silmät vain heijastavat salamavalon loisteessa. Tämän heijastusjutun syyn voi lukea joistain koirakirjoista. Tämä on siis ihan tavallinen Pekka punaisessa kaulapannassa :)

Barmi kakalla - kaikkea se kuvaa.

Ja Pekka pissillä - todistusaineistoksi!

Bolli ja Pekka hengailevat :)

Ei itketä lauantaina :)

Eikä itketty eilenkään, vaikka Brella ja Ria lähtivät. Ria oli niin mielissään nähdessään oman ihmisensä, että teki hyvää päästää se ikiomaan kotiinsa. Vaikka kyllähän siitä oli tullut näiden pentuviikkojen aikana NIIN rakas, NIIN rakas, että sitä kaipaa nyt, kun se ei täällä ole. Ihaninta on, että emon suosikki Brella pääsi kuin pääsikin emonsa mukaan. Ja on ollut kuulemma reipas uudessa kodissa *sydän*

Tänään lähti Bryja ja kyllä mieltä lämmitti, kun uuden kodin nuoripari oli molemmat niin täysillä koiranpentua ottamassa. Sydämestä läikkyi yli, kun Bryjan uusi ihminen sanoi: "En ikinä halua tästä luopua!" ja kun ulkona Bryja tutki innokkaasti ja rohkeasti lunta ja sitä kutsuessani se valitsikin menevänsä uusien ihmistensä luo minun sijastani. Voi kyllä oikeasti sanoa, että nuo ovat toinen toisensa valinneet. Silloin Bryjan ollessa kolmiviikkoinen, se liimautui niin tiukasti tulevan emäntänsä syliin jo, että mitään muuta ei olisi voinut heille tästä pentueesta edes ehdottaa!

Meillä on sitten enää kolme punaista poikaa - ja kaksi niistä etsiskelee vielä ikiomaa uutta kotia. Tartu tilaisuuteen, ja hanki oma kääpiöpinseri, oma energiapakkaus, jonka kanssa aika ei taatusti käy pitkäksi. Joulukin löytyy paljon helpommin ikioman pennun kanssa:

Tonttu on jo löytynyt ( ja kadonnut tai syöty!! ) - vain lakki jäi jäljelle, tuumivat (vasemmalta) Bolli, Barmi ja Brellir eli Pekka

Semmoista "kanaltapäätäleikataan"-huutoa kuuluu ajoittain, kun pennut suljetaan pentuaitaukseen. Ne laulavat, vinkuvat, huutavat, kirkuvat ja jodlaavat anomuksensa päästä hulinoimaan joka kolkkaan, nukahtelemaan keskelle keittiötä, hakemaan eteisestä lasten lapasia revittäväksi ja retuutettavaksi. Ne tahtovat olla KOKONAAN olemassa, eivät vain pentuaitauksen nurkassa pieniä pentuja. ( Mutta ne tarvitsevat kyllä vielä osittain rajattua elintilaa, ehkäpä myös uusissa kodeissaan silloin kun ovat yksin. MUTTA EI NÄYTTELYHÄKISSÄ!!! Portti yleensä sopivaan paikkaan viriteltynä riittää. Tai pentuaitaus, jollainen meilläkin on. )

Ja huomenna minä itken...

Tajuntaani iski NYT - ommellessani pikkupennuille omia petejä mukaan uusiin koteihin annettaviksi - että huomenna on ensimmäinen luopumisen päivä.

Minussa on varmaan joku vika, jota ei saisi kasvattajassa olla, joku sellainen vika, joka pistää itkettämään, kun pitää päästää käsistään, antaa pois - vaikka samaan aikaan sydämessä on lämmin ja syvä tunne siitä, että niillä lähtijöillä on hyvä ja varmaan vielä paremmin, kun menevät.

Mutta se, joka syntyy sydämelleni, kämmenelleni, on niin rakas, että sattuu sanoa "Näkemiin, nähdään ihan kohta. Usein!" Se joka synnytti sydämeni vieressä, luottaen minun, luottaen meihin - se, joka antoi kaikkensa, että minun nimilleni lisättäisiin Hienoja ja Rakkaudella hoidettuja, kannustavasti kasvatettuja kääpiöpinsereitä, on Rakas. Sekin lähtee. Ja sillä on Maailman Paras Koti. ( Ja siellä kodissa on sitä ikävä. )

Mutta itkenkö suotta eron hetken lähestyessä, kun näen tämän?

Poika ja hänen koiransa, joka ei ole hänen koiransa vaan hieno koira, joka sai hirmuisena riiviönä maailman parhaan kodin. Koira, joka tarvitsi oikeanlaista kasvatusta, rakkautta ja perheen, jossa on aikaa ja ymmärrystä, ja joka sellaisen sai. Koira, joka palasi näyttämään, mitä luottamus on, mitä rakkaus on ja mitä on olla Oikeanlainen Kääpiöpinseri, joka soveltuu erinomaisesti emoksi.

Huomenna en enää omista sijoituskoiraa nimeltä Mamacomama's Red Rose Ria, vaan laitan sen kiitollisena ikiomaksi perheensä luo. Huomenna omistan sijoituskoiran nimeltä Aina Valpas Brella, joka lähtee riiviönä emonsa kanssa kasvamaan siihen huippukotiin, jossa tiedän kasvavan maailman ihanimpia kääpiöpinseriemoja, ja josta on tullut minulle rakas ystäväperhe. Lämmin kiitos Ria ja perhe!

Itken nyt, ettei huomenna tarvitse. En itke paniikista, enkä pahasta mielestä. Itken rakkaudesta. Ja tiedän olevani hölmö ja monestakin syystä aika herkillä ;) Saa nauraa.

( Bryjan itkut itketään sitten huomisiltana, ettei lauantaina tarvii. )

Ulkona!

Pennut ovat päässeet myös ulkoilemaan, sillä viileistä säistä huolimatta myös kääpiöpinserin täytyy oppia käymään ulkona tarpeillaan ja muutenkin. Luulin, että pennut kerääntyisivät ensimmäisellä ulkoilukerralla kauhuissaan toistensa viereen, mutta kuinkas sitten kävikään?

Alettiin salamana tutkia paikkoja Ria-emon opastuksella.

Hajaannuttiin - ja näytettiin superpieniltä isolla pihalla.

Riehuttiin emon kanssa - Brella tietysti eniten ;)

Löydettiin jotain tutkimisen arvoista.

Melkein lähdettiin lentoon ( mm. Brellir-Pekan korvat lentää ;) )

Ja sitten, juuri ennenkuin pienenpieniä koiria uhkasi karmea kohtalo nimeltä jäätyminen ( niiden kokonaisten viiden minuutin ulkoilun jälkeen ), pennut pelastettiin turvallisiin syleihin.

Barmi ja Meri

Brella ja Sini

Bolli, Olli ja Brellir - joka katsoo mitä ihmettä Olli katsoo :)

Bryja ja Anni

Eikä ole vaikea kuvitella, KUKA jäi etunenässä protestoimaan, kun pentuset palautettiin pentuaitaukseen? No Brella :D