keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Aina Valpas-kennel onnellisena ilmoittaa

...että tämän maailman aikana ovat uutterat ja työteliäät tekijät nousemassa arvoon arvaamattomaan. Näille pienille tassuille voi uskoa maailman murheet paremmin kuin millekään toiselle, ja näille ammattilaisille aletaan valkkaamaan ikiomia koteja pian, kun niiden luonteet alkavat käydä selville. Olen pahoillani, että kaikkia tarjolla olevia työpaikkoja ei näilläkään työläisillä pystytä paikkaamaan.

Ensimmäisenä, tulia keittiön hellaan on virittelemässä Aina Valpas Kyökkipiika, tumma narttu ruskein ja valkein merkein, osin brindleä/hallavaa väritystä.


Palvelijoita kuulusteltiin.
– Minä tosin tyhjensin eilen porot hellasta. Mutta minä ne panin rautaiseen poroastiaan, niinkuin ennenkin, sen voi palvelustoveritkin todistaa, ja liiteriin kun vein, panin vielä kannenkin päälle ja siitä ei tuli mihinkään mennyt –, toimitti kyökkipiika. Ja toinen kysymättäkin vakuutti hänen sanojaan todeksi. Oli omin silmin nähnyt porot rautaisessa astiassa.




Muuta he eivät tienneet kumpikaan. ( Minna Canth; Epäluulo )

 Aina Valpas Paimenpoika, "kullanvärinen" ( väri selvitetään ) uros...



Alkoi kuulua soittoa, ei torvien soittoa, niinkuin hovissa, vaan aivan yksinkertaista, sydämeen käypää. »Kuka minun isäni valtakunnassa soittaa näin, eikä ole tullut hoviin?» ajatteli prinsessa. Mutta soitto läheni ja läheni. »En ole moista koskaan kuullut», ajatteli prinsessa. »Täällä varmaan aurinko asuu. Tänne se aina laskee. Täällä on auringon koti. Tulinpa sittenkin ajoissa», riemuitsi prinsessa. Lopulta hän ei malttanut enää istua paikoillaan, vaan läksi soittoa kohden. Häntä vastaan tuli nuori paimenpoika soitellen tuohitorvellaan. Kun hän näki prinsessan, lakkasi hän heti soittamasta ja katseli prinsessaan. »Ehkä on hän eksynyt tänne kauvas metsään, minä saatan hänet takaisin linnaan», ajatteli paimenpoika. Mutta kun hän näki, ettei prinsessa lainkaan pelännyt, ainoastaan hymyili, alkoi hänkin hymyillä prinsessalle. Hänen silmänsä loistivat kuin auringon säteet, ja kellertävä tukka kimalteli kuin kulta. ( Kristallisydäminen prinsessa )
 
Aina Valpas Nyörinpunoja, brindle narttu valkoisin varpain...
 
Museon koulutuskaavailujen taustalla on huoli osaajien loppumisesta, mutta ainakin vielä Luostarinmäen käsityötaidon päiville on löydetty yli 30:n eri käsityöläisammatin taitajia.
Lauantaina alkavilla päivillä Luostarinmäen verstaissa ahertavat muun muassa pikanellinkehrääjä, viulunrakentaja, täkintikkaaja, nyörinpunoja, keltavaluri, kirjanpainaja ja tykkimyssyntekijä.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa.
- Kammantekijä näyttää olevan kadonnut laji, pahoitteli museotutkija Sonja Hagelstam.
Käsityötaidon päiviä on vietetty Luostarinmäen käsityöläismuseossa vuodesta 1943 lähtien. Nyt alkavat päivät kestävät aina elokuun 28. päivään saakka. ( Ajassa lyhyesti )



Aina Valpas Kaskenviertäjä, musta/riistanvärinen valkoisin jalkapohjin ja viiru rinnassa...


Kasken viertäminen oli kuumaa ja nokista työtä, mikä asetti vaatetukselle erityisiä vaatimuksia. Perinteinen kaskenviertäjän asu oli rohdinpellavasta tehty vilpoinen piikkopaita ja karkeat hampusta tai tappuraisesta pellavasta kudotut niin sanotut kostohousut. Jalkineina olivat kuumuutta hyvin eristävät, mutta helposti tuleen syttyvät tuohilötöt. ( Kaskeamisen työvaiheet )

Aina Valpas Maitomies, kermanvärinen uros...

Norman Jewisonin vuonna 1971 elokuvaksi ohjaama Viulunsoittaja katolla perustuu Sholom Aleichemin suosittuun näyttämömusikaaliin, jota esitettiin 1960-luvulla täysille katsomoille niin Broadwaylla kuin Lontoossa. Elokuvan päähenkilön, köyhän maitomiehen Tevyen rooliin Jewison valitsi samaa hahmoa menestyksekkäästi näyttämöllä näytelleen israelilaisen Haim Topolin, joka käyttää taitelijanimenä vain sukunimeään.
Viulunsoittajan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosille, kuvitteelliseen Anatevkan kylään, jossakin Venäjän rajaseuduilla. Pieni juutalainen yhteisö toivoo voivansa elää omissa oloissaan, ilman tsaarin ja tämän lähettiläiden huomiota. Aivan kuten he ovat eläneet jo vuosisatojen ajan. Tevyellä on viisi tytärtä, ja kautta aikojen vanhemmat ovat huolehtineet lapsilleen sopivan puolison etsimisestä. ( Viulunsoittaja katolla )


Aina Valpas Lapsenpäästäjä, brindle narttu valkoisin kokopitkin hanskoin, nilkkasukin, kasvomaalauksin ja kera vatsan peittävän valkoisen esiliinan...


Tikka pyrähti kelolta metsään, häirittynä. Lapsenpäästäjä oli tullut. Tuvan ikkunat helähtivät jääkiteisinä, kun tulija paukutteli saappaitaan hirsien päällä. Riisui sittenkin vain huivin ja takin. Vanha mamma tervehti tulijaa katseella ja lähti viemään astiaa pihalle, könkäisin askelin. Martta avasi silmänsä ja nosti päätään. Säpsähti. Hahmo nosti nahkaista laukkua pöydälle ja kääri hihojaan. Vankoissa käsissä oli tuuma mustaa karvaa ja kahden miehen voimat. Laukussa kolisi metalli tai lasi. Martta tunsi hirmuisen kivun selässään heräävän taas ja samassa alkoi silmissä säkenöidä. ( Mikko Salmi: Pakkasen lapsia )

Nämä ammattilaiset kiittävät työpaikkatarjouksista ja tarttuvat toimeen toivomissaan paikoissa parin kuukauden päästä. Palkkaneuvottelut aloitetaan mitä pikimmiten.

Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin...



Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni

Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli

Pieni ja hento ote - siinä kaikki



Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä

Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan

Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa

Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

^Dave Lindholm: Pieni ja hento ote^



Prinsessa Kikkaran kamarissa on tapahtunut. Te, jotka seurasitte webbikameraa tänä iltana, näitte ehkä ensimmäisen isänsä värisen ( riistanvärinen ruskein ja valkoisin merkein ) tyttären syntymän. Näitte ehkä kamppailun, joka koitui elämän häviöksi ja kuoleman voitoksi: tulppana ollut kermanvärinen pentueen isoin urospentu sai liian pienen ja hennon otteen elämästä, ja kuoli yrityksistämme huolimatta. Se kuitenkin syntyi "itsestään" matkalla eläinklinikalle, vaikka kotiin saapunut päivystävä eläinlääkärikään ei sitä saanut ulos autettua. Eläinklinikalla syntyä plopsahteli helposti vaalea, erikoisen hopeasävyinen "blondi" ( siniparkki?? lieneekö tästä yhdistelmästä mahdollinen?? vai soopeli, jonka pitäisi kai syntyä mustin peitinhaivenin?? ) uros, brindle tyttö valkoisin varpain ja tumma riistanvärinen poika. Istukoita syntyi hieman vähemmän ja odottelimme sitten vaihteeksi niitä. Yhden istukan synnyttyä ( toinen on vieläkin "kadoksissa" ) päätimme lähteä kotiin jatkamaan, ja kotona syntyi sitten kermanvärinen poika. Yhtä, päivällä röntgenkuvassa selkärankansa ja päänsä näyttänyttä pentua vielä odottelemme kiihkeästi.

Pennut ovat virkeitä ja viihtyvät tissillä. Kiara-emo on urakastaan väsynyt, mutta eteerisen onnellinen. Se hoitaa pentusiaan hienosti ja rauhallisesti. Se synnytti erittäin mallikelpoisesti, eikä ollut sen syy, että se yksi jäi kiinni jumiin ja lähti ennenkuin oli saapunutkaan.

Pennuista kuvia saatte parempia, kunhan kaikki ovat varmasti syntyneet ja erinäiset ihmispentujen asiat on hoidettu ja NUKUTTU hieman kaiken päälle. Voin kertoa, että pennut ovat kaikki varattuja, listoistani löytyy varmasti näille kaikille kodit ja valitettavasti vielä moni jää silti ilman...

Kiitos myötäeläjille viesteistä facebookissa ja kännykkääni. Kiitos tuntemattomille jotka ehkä mielessänne kannustitte. Kiva, että hihittelitte kamalille ilmeilleni ja erikoisille asennoilleni webbikameran edessä. Hauskaa, jos koit, että synnytystä - tai sen osaa, jonka pystyimme näyttämään - oli mukava seurata.

Nyt, "pakollisen" blogipäivityksen jälkeen napsautamme taasn webbikameran päälle. Katsokaa, kuinka ne mönkivät ( ja se yksi vielä syntyy - sen on PAKKO!! ), kasvavat ja kehittyvät. Minä rakastan näitä kaikkia jo!!!

Viimeisenä, muttei taatusti vähäisempänä, syntyi tämä <3 Maailman Kaunein Narttupentu <3

Olen aivan myyty. Kiitos Kiara ja Nakca, kiitos kaikki te ihmiset, jotka mahdollistitte tämän. Kiitos "ammattiastuttaja"-Taina :D ja erityiskiitos eläinlääkäri Tanjamaarit Nurminen. KIITOS <3


tiistai 27. huhtikuuta 2010

Hiljentykää, meidän koira synnyttääääää

Kiara sai ensimmäisen pentunsa klo 21.35 ja eka pentu on tyttö ja painoi n.400g

Lisää odotellaan :)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

62vrk pohjoista leveyttä napapiirillä...

Otsikko on hullu kuumehoureinen mielleyhtymä leveyksistä navan ympärillä. Kiaralla on nyt takana 62vrk tiineyttä, ja maapallon pinta kutsuu sitä makaamaan litteänä jatkuvasti. Pissille ja kakalle se tarpoo hitain, lyllertävin askelin ja sisällä makuupaikalle tahtoo jäädä läntti kirkasta nestettä. Synnytys lienee lähellä.

Sammakkoasennossa leveimmistäkin levein Kikkara.

Imuroin, luuttusin ja tuuletin synnytyshuoneen nyt viimeisen päälle kaikkia nurkkia myöten. Yritin viritellä läppäriin erillisnäyttöä, jotta saisin pidettyä webbikameraa päällä uteliaita varten jatkuvasti. En onnistunut
:( Koska meidän maatilan tietokone on sanonut sopimuksensa irti, ja tällä läppärillä tehdään kaikki tilan toiminnot niin laskunmaksut kuin nautojen rekisteröinnitkin emännän facebookkaamisesta tai ysväilystä puhumattakaan Lumin imetyksen kestäessä ja kestäessä, en millään voi näyttää sitä kaikkea kaikelle kansalle istuen tämän edessä punaiseksi niistettyine nenineni ja ihme ilmeineni. Eli säästän teidät pahimmalta, ja laitan webbikameran päälle vasta, kun jotain oikeasti tapahtuu.

Uskoisin, että pian tapahtuu :)

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ilimasta käsin

Puttaansaari noin pohjoisesta lähestyttäessä...

Ja vähän toiselta kantilta... pihatiemme tuossa oikealla.

Kiitos kuvista Katille ja Pertille, joka lennätti tänään.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Synnytyskamari

Prinsessa Kikkaran synnytyskamari on valmistettu. Nurkat on ripsuttu ja lattiat kuurattu. Sänkyyn on pedattu puhtaat valkeat lakanat ja pyyhkeet on pesty pinoon odottamaan. Odottajan askel on verkkainen ja mieli kärsimätön ja vatsa on valtava. Maito alkaa kerääntyä makkaroiksi masun alle ja katse kaihoaa kauas.

Katselmuksessa olisi arvosteltu ehkäpä sanoin "antaa lyhytjalkaisen vaikutelman" :D

Istuessa masu viistää maata...

Takaa ollaan niin leveitä...

Ja masun alla on tissit paljastuneet karvapehkon alta ( jännä, kuinka luonto hoitaa ja karva lähti ihan tuppoina pois, että pennut löytävät sitten nisille ).

Enää viikko laskettuun aikaan. Jännittää! Joka päivä tulee melkein uusia koiranpentukyselyitä. Kaikille näistä ei varmastikaan riitä. Ensimmäisinä jonossa on jo monta ihmistä...

Pennut varataan varmasti vasta, kun ne ovat syntyneet ja ensimmäisen viikon kriittinen aika on oltu elossa ja hyvinvoivina. Minuun aiemmin yhteydessä olleet ovat tietenkin etusijalla, mutta pennut yksilöidään uusiin koteihinsa sitten, kun niiden luonteet alkavat hahmottua - noin 4-5 viikon iässä, jolloin valitsen myös varmaksi kasvatukseen jatkavan nartun. Minulta ei voi ostaa pentua värin perusteella, sillä tietyn värinen pentu ei välttämättä luonteeltaan sovellu juuri kysyjälle. Pennun ja sen uuden perheen elämän parhaan mahdollisen sujumisen mahdollistamiseksi pennun luonne on tärkeä: lapsiperheeseen ei valita vetäytyvää, "ujoa" pentua, eikä ensikertalaiselle pentueen räväkintä tapausta.

Pennun varma varaaminen ei ole mahdollista pelkän sähköpostin tai puhelinkeskustelun perusteella, vaan ennen varausmaksun maksamista tapaamme ja varmistumme puolin ja toisin, että sovellumme tekemään toistemme kanssa luottamuskauppaa elävästä olennosta.

Pennuille on nimiteema jo valittuna, mutta en paljasta sitä vielä. Nimeän pennut siis teeman, en alkukirjaimen perusteella. Odotan näitä pentuja kovasti, sillä Kiara on kaikinpuolin ihanteellinen perhekoira. <3

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kiitoksia

Eläimet ovat antaneet minulle elämässä paljon. Hyvin paljon sellaista, mitä ilman olisin aivan toisenlainen ihminen... Eläinten kautta olen myös tutustunut suureen joukkoon aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa näitä eläinharrastuksia ja saada enemmän tietoa ja myös jakaa omaa oppimaansa eteenpäin.

Mukavat ystävät ottivat eilen Harjussa myös kuvia ja ystävällisesti antoivat näitä hienoja otoksia käyttööni :)
Seuraavien kuvien kuvaaja on Kimmo Iso-Tuisku ja ne ovat käytössäni kuvaajan luvalla. Kuvien kopiointi kielletty!

Liberty 107 SH

Liberty ottaa tammoja vastaan meillä Pikkuvirran ponitallilla, Lapinlahdella tänä kesänä 2010. Astutusmaksu 140e, varsamaksu 160e ( molemmat sisältävät alv. 22% ) ja tamman hoitomaksu laitumella 5e/vrk ( sis.alv.22% )

Tiedustelut ja varaukset Johanna Niskanen, p. 050-3610574 tai ainavalpas(at)gmail.com


Harjun näyttelyissä 11.4.2010, esittää Roger Lumberg



Olin itse osunut yhteen kuvaan Aarteen Nuuskamuikkusen kanssa :)


Kiitos Minna ja Kimmo näistä kuvista!!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Liberty!!!

Liberty tänään Harjun näyttelyissä Virolahdella I-palk.(GB), luokkavoitto.
Esittää Roger Lumberg, kuvan otti minun kamerallani Tuuli Jääskeläinen.

Tämä uskomaton hieno ori tulee MEILLE viikon päästä, oripäivien jälkeen. Kuvat eivät kerro koko totuutta, vaikka hienoltahan se näissäkin näyttää!! Livenä tämä ori on jotain vieläkin hienompaa... Ensimmäinen ikäluokka Suomessa on syntynyt vuonna 2009 ( Ruotsissa ekat syntyivät v.2008 ) ja tänä vuonna syntyy lisää...

Olen aivan rakastunut tuohon poniin :p

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Ihana Lumi

Ollaan Lumi-vauvan kanssa Virolahdella Ossin kummien ja ystäväni, poniyhteistyökumppanini Tainan luona ja täällä on valokuvaajalupaus Tuuli, joka otti ihania kuvia:


Lumi rakas reilu 2kk.



perjantai 9. huhtikuuta 2010

Kikkara kakkara kasvaa...

Kuvat eivät näytä sitä, minkä me näemme täällä. Kiaran masu on paisunut!!! Kuraa noista kuvista näkee ihan kiitettävästi, sitäkin nyt taas riittää :)

Älä osoittele sillä härvelillä!!!


Näkymä ylhäältä :)


Jos pyydän näin nätisti, pistätkö pois sen härvelin...

Kiara ei tahtonut tulla kuvatuksi, eikä näissä kuvissa välttämättä näy yhtään, mikä masu tuolla karvojen alla onkaan piilossa ;) Mutta siellä on aina valpas aarre kasvamassa <3

Huomhuomhuom, pennusta haaveilijat! Olettehan huomanneet, että pentusia odotetaan myös Juskankankaan kenneliin Pohjois-Karjalaan!!