Vihdoinkin!

Viime yönä pitkä malttamaton odotus palkittiin ja Pikkuvirran ponitallille syntyi kesän ensimmäinen varsa! Merkkejä on tutkailtu jo useamman viikon ajan, yöllä heräilty tunnin välein jo monta päivää viikkoa katsastamaan valvontakameraa ja aina vaan Brisku on pitänyt meitä jännityksessä. Viime yönä - kuten niin monena edellisenäkin yönä - olin ihan varma, että se varsoo. Katsoin sitä kamerasta klo 00, katsoin klo 01, jolloin se haukotteli useaan kertaan suoraan kameraan, kiersi pikkuisen karsinassaan ja kohotteli häntäänsä ( kuten niin monena edellisenäkin yönä ). Olin varma, että se varsoo ja jäin tuijottamaan kameraa sängystäni silmälasit päässä.

Uni vei kuitenkin täydellisen erävoiton, mutta puhelin herätti minut klo 02, jolloin silmälasien asentoa korjattuani näin heti varsan hiipparoivan seisaallaan emänsä vieressä!! Hienoa! Kaikki näytti olevan hyvin. Hiippailu talliin kameran kanssa tuotti paitsi sisällä heränneen Lumin ( Pertti soitti perään, että täällä rääkyy yksi kappale lapsia ), myös toteamuksen, että jälkeiset irtosivat heti kun pääsin talliin ja varsa on orivarsa.

Se, että varsa on musta orivarsa, ei tietysti ollut se uutinen :) Kaikista kuudestatoista meillä syntyneestä varsasta vain 4 on ikinä ollut tammavarsaa. ( Ja yksi orivarsa ja yksi tammavarsa kuolivat pieninä. ) Lisäksi Sindy loi 3kk etuajassa orivarsan kevättalvella 2008 jäätyään yöllä karsinassa piehtaroituaan karsinan seinälle ensin jumiin.

Mikäpähän lienee? Iloitsemme kuitenkin suuresti virkeästä orivarsasta ja niistä Diplomatin tammavarsoista, joita on jo syntynyt meillä vierailleille tammoille. ONNEA kaikille onnistuneista varsomisista ja onnistuneita uusimisia, mikäli tälle kesälle astutuksia suunnittelette.

Ai kuvia varsasta? Otinko muka jo? TIETENKIN :)

I

Ihan ensimmäinen kuva, räpsäys suorastaan :)

 Aamulla näin terhakkana :)

  Nimeä maistellaan jo... Pikkuvirran C.............

MUOKS: Varsalla on nimi, Pikkuvirran Clett, joka tarkoittaa sillä tutuksi tulleella shetlandicin kielellä kalliosta irronnut kivi. Clett valittiin oikeastaan siksi, että Clettillä on velipuoli nimeltään Bratt ( joka tarkoittaa hassusti vedenpitävä täyspitkä esiliina. ) Clett on hyvin vankka ja reipas varsa, joka voisi hyvin seurata isänsä kavionjälkiä myös raviradoilla. Clett on MYYTÄVÄNÄ, eli varattavissa ja luovutetaan vieroitettuna aikaisintaan puolivuotiaana.

Ja takkahuoneessa Aina Valpas-valituskuoro laulaa kuusiäänisesti yhteen: Miksieisaaollasateessaaaaaaaaa.... miksipititullanytjosisälleeeeee..... Älälaitaoveakiinniiiiiiiiii.... Pikkupennutkuuluusaadarampataulosjasisääääääääään.... Nurmikollasateessaonkivaamönkiääääää.... Kaikkeaonkivasyödääääääää.... Pitäsvalittaaaaaaa.... muttakunnytjotaitaasittenkinnukuttaaaaaaaa....

Pentujen ihmiset: VARAUTUKAA!! Teille on tulossa reippaita ulkoilijoita, mukana kulkijoita, osallistuvia, laulavia, juttelevia, itsestään kaikenlaista keksiviä, aktiivisia mutta ah-niin sopeutuvaisia kavereita!! Nämä ovat ihania, jokainen ja olen onnellinen, että te olette olemassa ja teillä on koti ja sydän näitä Aina Valppaita odottamassa.

Kesä kesä kesä kesä kesä!!

Bella (vas.), Lissu ja Tintti

Tänään ponitammat pääsivät laitumelle! Tai itseasiassa eilen jo osa, mutta tänään loputkin pääsivät nauttimaan laitumen vihreydestä. Tammat jaksoivat riehaantua juoksemaan vain pieneksi hetkeksi, kunnes turvat painuivat maahan rehevää ruohoa kohti. Välillä vedeltiin siestaa puiden alla :) Ihana, ihana kesä!!!

Koiranpennuista on jäänyt neljäviikkoisposeeraukset ottamatta, mutta tänään otettiin erilaisia kuvia :) Koiranpennutkin pääsivät ulos ja ulkoilivat heti jo aina ruuan jälkeen. Kakkoja ja pissejä pongattiin jo nurtsille - tästä se sisäsiisteys alkaa!!!

Ihan ekana ulos uskalsi oma ihanainen Doula - sitten Poju, sitten Kassu, Naru ja Rölli - ja Köksä piti nostaa...

Uskaltaisko vaiko eikö?

Mut tää on mun muumi, tuumii Kaskenviertäjä :)

Uuuu... märkää nurmikkoa, arvelee Maitomies.

Synttärisankari Meri ja pojat Poju ja Rölli.

Äiti-Kiara ja Tytär-Doula :) Ihanat!!

Ne samat... voiko olla kauniimpaa koiraa kuin Kiara?

Onneksi tiedän, että niitä maailman kauneimpia koiria on kyllä muitakin. Tiedän, että niitä löytyy paimensukuisista useampiakin, ja muistakin roduista. Tiedän, että jokaisella omistajalla, joka sydämensä pohjasta omaa koiraansa rakastaa, sillä on se maailman kaunein koira.

Minä fiilistelin jo näiden pentujen lähtemistä, koska nämä kasvavat hirmuisen hurjaa vauhtia. Ne syntyivät ihan juuri, ja nyt ne jo touhottavat ulos ja tekevät tarpeensa nurmikolle, haukkuvat ( Kassu haukkui ulkona, samoin Köksä ) laitumella tömisteleville poneille, murisevat ja hyökkäävät leikillään sisaruksensa kimppuun. Ne tulevat häntä heiluen luokseni, kun kutsun niitä "pusutteluäänellä maiskuttamalla". Ne valloittavat, ovat minut jo vallanneet ihan kokonaan, ja pian ne lähtevät valloittamaan omia ihmisiään, uutta maailmaa. Ja sitten minä itken. Minä itken sitten ja ihan pikkuiset kyyneleet jo nyt, vaikka tiedän, että niiden uudet kodit ovat maailman parhaat. Maailman parhaat, koska minä ne olen parhaalla tahdollani valinnut - kun ensin uudet ihmiset ovat parhaalla tahdollaan valinneet Aina Valpas-kennelin, meidät.

Pentujen luonteista saamme lisätietoa ensi torstaina, kun pennut ovat noin viisiviikkoisia. Ystäväni Kirsti ja Satu tulevat käymään ja pennut pentutestataan. Jännä nähdä, miten pentutestin kertoma tukee tai eroaa havainnoistani :)

Ihana, ihana kesä!!

Näytelmä nimeltä Shetlanninponien rotunäyttely 22.5.2010

Käytiin näyttelemässä ponejamme Varkaudessa hienon Leko-tallin tiloissa pidetyssä Shetlanninponien rotunäyttelyssä viime lauantaina. Tuomarina toimi Camilla Simonsen ja poneja oli aivan etelästäkin saapunut paikalle.

Meiltä mukana oli omat kasvattini Pikkuvirran Aamutar eli Aamu ja Pikkuvirran Blanda ja meillä syntynyt ja hoidossa oleva ihanainen prinssipoika Laughing Naughty eli Nuutti.

Ensin oli Nuutin ja Annin koitoksen vuoro ja olen todella onnellinen, että Anni rohkaistui itse esittämään Nuutin.  Hienosti pysyi pikkuorhi hanskassa ja kauniisti esiintyi, joskin karvanlähtö ( tai pikemminkin lähtemättömyys ) asettikin hienoisia hankaluuksia rakenteen arvioinnille.

Launghing Naughty ( e. Smiling Dirty ) ja Anni kehässä.

Odotusajalla mopo meinasi keulia, niinkuin muillakin pikkuorheilla :)

Hienosti osaa Nuutti seisoakin - ja Anni osaa esittää!! Olen tosi ylpeä teistä!!!

Itse en kehään "uskaltautunut" ( seli seli sen vuoksi, että synnytyksen jälkeen kuntoni ei ole läheskään sillä tasolla, että siellä juurikaan voisin juosta - menemättä liiaksi yksityiskohtiin ;) ), mutta onneksi sain Blandaa esittämään meidän rakkaan "harjoittelija-Saran".

Pikkuvirran Blanda Saran kanssa kehässä.

Arvosteltavana ja katselemassa yleisöä :)

Blandasta sanottiin näin: "Ilmeikäs pää. Niska saisi olla pidempi. Vahva lapa. Runko erittäin ahdas takaa. Takakorkea. Tarmokas käynti, mutta vaikea säilyttää tahti. Ravi lyhyttä. Pitkät vuohiset&hajavarpainen edestä. Vaikeassa kehitysvaiheessa liikkumisen suhteen.IIp"

Sitten jännitettiin, miten Aamun käy ja osaako ammattilainen sen esittää ;)

Jännittää :)

Hienosti meni!!

Aamulla meni tosi hienosti. Se sai I-palkinnon ja voitti luokkansa ja oli myöhemmin myös Reserve Champion Nuori tamma ( 1-3-vuotiaista "toiseksi paras" ). Aamusta sanottiin näin: "Hyvä tammaleima. Melko suurilinjainen. Hieman supistunut etusääri, muuten sivusta hyväasentoiset jalat. Suorat liikkeet käynnissä. Suora edestä. Matkaa voittava käynti. Saisi olla energisempi. Hyvin pyörivä ravi. Ip., luokkavoitto, Reserve Champion nuori tamma."

Meri ja Sini oli ilmoitettu vielä Junior Handler-kilpailuun juurikin Aamun ja Blandan kanssa, ja sekös äitiä jännitti, miten tytöt pärjäävät noin nuorten ponien kanssa vieraassa paikassa. Sekin jännitys oli melkoisen turha, nimittäin kaikki meni mallikkaasti ja samalla taidolla ja napakkuudella tytöt käsittelivät poneja näyttelyissä kuin kotonakin. Äidin sydän oli pakahtua ylpeydestä!!

 Blanda ja Meri

Aamu ja Sini

Hienosti menee!

Hienosti aseteltu seisomaan vaikea 1v. varsa!!

Niinhän siinä sitten kävi, että voitto tuli kotiin :) Hyvä Sini ja Aamu!!

Junior Handlerissa sijoittui kolme ensimmäistä ja loputkin saivat ruusukkeen ja pokaalin. Tuomarien tehtävä oli vaikea, sillä kaikki 7-16-vuotiaat kilpailuun osallistuneet osasivat esittää poninsa todella hienosti. Itse äitinä olen ylpeääkin ylpeämpi näistä omistani: laitapa lapselle esitettäväksi 1- tai 2-vuotias varsa, se yksivuotias vieläpä elämänsä ensimmäisissä näyttelyissä!!!!

Ihanat näyttelyavustajat Ossi ja Meri :)

Ja ihana kärsivällinen Lumi-lumppali-luu.

Kiitos matkaseurasta ja lastenhoitoavusta sekä valokuvauksesta Hanna-Mari, Jenni, Anni, Sara, Meri ja Sini. Kiitos esittämisestä Saralle, Rogerille ja Kakkulanmäen ponitallin Mialle. Onnittelut kaikille menestyneille ja häntä pystyyn kaikille, joita ei nyt menestys häikäissyt. Jokainen näytetty poni on tärkeä, ihanaa, että täällä Savossakin on nykyään näyttelyitä ja niihin saapuu paljon poneja. Kivaa oli tuolla näyttelyissä myös iloinen ilmapiiri ja mukavat samanhenkiset ihmiset. Nähdään taas!

Tässä vielä pokaalit ja ruusukkeet. Lisäksi saatiin tavarapalkintoja :)

Kotona eräs tahtoisi hoitaa kovastipaljon ja kokoajan koiranpentuja...

Onneksi Doula tykkää innokkaasta hoitajastaan ;)

Leasing Pikkuvirran ponitalli

Pikkuvirran Braamer muutti tänään uuteen kotiinsa. Hienosti se asteli ensimmäistä kertaa kuljetuskoppiin, matkusti rauhallisesti ja uudessa paikassa tervehti rauhallisena uuden paikan lämminveriset hevoset viereisessä tarhassa :)

Mukaan tarttui I-palkinnon shetlanninponitamma Veeran Villililli varsansa ( i. Haljalan Hero ) kanssa. Lilli on äärettömän kaunis ( kantakirjauspisteet 9-8-7-9-7=40p ), hyväluonteinen ja hyvänkokoinen tamma, jonka sain siitoslainaan ystävältäni Minnalta. Kiitos Minnalle tästä hienosta mahdollisuudesta saada käyttää Lilliä Libertylle!

Lilli ja orivarsa :)

Maisemalaidunnusta :)

Libertylle piti jo hirnua ja hetken päästä ilmaantui ekat kiiman merkitkin... :D

Olen aivan myyty tuon Lillin kauneuden edessä. Aivan yli-ihana Lilli!!! Ja Braamer sai kodin, jossa sitä rakastetaan ja se pääsee käyttöön ja näyttöön. Toivottavasti se täyttää odotukset!

3 viikkoa ja harrastuksia

Kyökkipiika, 1960g

Köksä haukkuu ja komentaa sisaruksiaan ja joskus myös ihmistä, jos ei saa haluamaansa huomiota. Olemme ottaneet tiukan linjan: ihmiselle haukkumisesta nauramme kyllä huvittuneina "sisäänpäin", mutta pentu ei saa mitään huomiota. Keskenään saavat haukahdella ja muristella miten tahtovat. Ensimmäiset leikit on jo koettu, pentuaitauksessa on palloja ja leluja. Myös ruoka maistuu jo kupistakin :)

Paimenpoika 2090g

Poju on topakka poika, jolla olisi ollut taas kiire sylistä touhuamaan. Pojukin jo haukkuu, kutsuu sisaruksia leikkiin pylly pystyssä ja seurustelee pentuaitauksen läpi kääpiöpinseri-Bollin kanssa. Poju reagoi ensimmäisenä ihmisen kutsuun ja tuli luokse. Ihana Poju!! :)

Nyörinpunoja 1850g

Naru säikäytti meitä tänään, kun se oksensi ja meni hetkeksi sen jälkeen aivan väsyneeksi. Liekö emon karva kutittanut nielua tai jotain muuta ihmeellistä, mutta suusta ei löytynyt mitään, ja Nutri-plus-geeliä sille suuhun annettuani se virkistyi ja teki pontevasti muutamat pissit ja lähti imuttamaan emoa taas koko voimallaan. Onneksi. Naru on muuten pentueen virkein tapaus ja ollut melkein kaikessa aina ekana: se maisteli emon ruokaakin jo noin pariviikkoisena. Naru on pienin, varmaankin siksi, että se on eniten liikkeessä ja touhussa.

Kaskenviertäjä 2180g

Kassu taas on suurin kaikista, ollut aina. Se on rauhallinen, iso mies, jonka viimeviikkoiset vinkumiset ovat historiaa. Se menee ja tekee, kun jotain tekee mieli. Tänään olisi tehnyt mieli emon perässä pentuaitauksesta ihan ulos helteeseen asti. Ei vielä kuitenkaan päästetty, vaikka kovasti poika oli jo ovella mönkimässä :)

Maitomies 2000g

Ukko tässä taitavasti vilkuttelee, ja kaikki sitä ihailevasti katselee :) Ukko on söpis, siitä ei pääse mihinkään. Ukko on sopivasti virkeä ja sopivasti rauhallinen, sille sopii kaikki mitä ihminen tekee tai haluaa tehtäväksi. Lapset haluaisivat, että Ukko jäisi kotiin, mutta äiti on tiukkana, Ukko pääsee ikiomaan uuteen kotiinsa...

Lapsenpäästäjä 2070g

Mitä sanoisin Doulasta? Minulle nauretaan, että Doulasta ei paljoa kerrota, kun taitaa olla kotiinjäävä suosikki jo valittu. Tunnustan, niin onkin. Doula jää meille kotiin kasvamaan, ja niin ollen tästä pentueesta en sijoita narttupentua. Doula on myös sopivan rauhallinen, hirmuisen paljon emonsa Kiaran kaltainen elämästä nautiskelija :) Doulasta hieman lisää kuvin:

Ihan sama miten päin :)

Suukko ystävälle :)

Pentuset syövät jo kiinteää ruokaa: raakaa jauhelihaa kananmunankuorimurskalla ja kermaviilillä höystettynä ja Royal Caninin starter-penturuokaa turvotettuna. Lisäksi nautiskellaan vielä usein huikat täyden palvelun baarista nimeltä Kikkarainen.

Naru, Kassu ja Ukko maitobaarilla.

Kennelpoikana tahtoisi hääriä Ossi 1v9kk, mutta varjelemme pentuja tarkoin Ossilta, sillä hyväluonteisia lapsiperheen koiria ei tule, jos lasten annetaan käsitellä niitä holtittomasti - ja tuonikäinen ei osaa olla vielä muuta kuin suuressa rakkaudessaankin tauttoman holtiton ;)

Sini ja Meri aloittivat ratsastusharrastuksen opetuksessa Nerkoon Ratsastuskoululla eilen 19.5.

Ensin harjataan hevoset, Sinillä (vas. ) Barney, Merillä Mantu.

Sinin ja Barneyn taidonnäyte

Meri ja Mantu - onneksi osassa kenttää oli varjoa.

Kiitos tästä innostuksesta kuuluu Jorin kummille Minnalle, joka halusi aloittaa rtsastusharrastuksen ja oli siis tyttöjen kanssa samalla tunnilla.

Islanninhevosten jalostusnäyttely Kytäjällä

Eilen karavaani keräsi kotona kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti matkaan kera Kezellan ja Brynjan ja suuntasi Saran, Lumin, Hanna-Marin ja allekirjoittaneen kera Mikkelin Säästötalon pihan kautta Hyvinkäälle Kytäjän kartanoon islanninhevosten jalostusnäyttelyyn, jossa tänään 15. päivänä arvosteltiin 1-vuotiaat islanninhevostammat ja -oriit.

Mikkelin Säästötalon pihassa tiputimme trailerista Kezellan ja lastasimme sen kohti sulhasta :) Kiitos Anulle!

Helteinen matka jatkui mittarin näyttäessä +27,6 astetta, kohti Kytäjää. Muutaman imetys- ja "yrittäisit nyt Brynja juoda"-tauon jälkeen saavuimme Kytäjän kartanoon joskus kymmenen maissa illalla, ja Sara esitteli meille paikat ammattitaidolla ( koska on Kytäjällä osin töissä ). Brynja majoitettiin alkutestauksen jälkeen karsinaan, jossa on korkeampi ovi, sillä emme halunneet sen loikkaavan karsinasta ulos. ( Pelko olikin aiheellinen, sillä näyttelypäivän aikana eräs 1-vuotias eräästä karsinasta ulos pomppasikin. )

Aamulla yöpaikasta valmiina lähtöön :)

ja Brynja esittää Saran kanssa käyntiä tölttiä :)

Kyllä me osataan!

Hullua menoa ;)

Tuloksena II- palkinto...

... ja onnellinen omistaja kummityttönsä Lumin kanssa :)

Kiitos Saralle Brynjan esittämisestä ja yöpaikan järjestämisestä. Kiitos Katille, että tulit avustamaan - oli ihana nähdä taas "pitkästä aikaa" kokonaisen viikon jälkeen. Kiitos Hanna-Marille, että uskalsit ostaa varsan, Brynjan, ja että ilmoitit sen näyttelyyn. Ihana ihana "pikareissu" hyvällä porukalla oli!!

Ja nyt on KESÄ! Kesäkesäkesäkesä! Ihana elämä!!