Aa bee see, kissa kävelee... tikapuita pitkin taivaaseen.

Ootteko kuulleet tätä lorua? Lapsena tätä rallateltiin tietyllä äänensävyllä kerta toisensa jälkeen. Tämä tuli minulle mieleen nyt, kun kävimme hakemassa Musti ja Mirri-eläinkaupasta tänään kissoille uuden raapimapuun. Hullaannuin nimittäin niiden -40-60% alesta, ja perustelin itselleni oikeuden ostaa oikein iiiiiiiiiison uuden puuhamaan, kun kerran kissanpentujakin on ( TOIVOTTAVASTI ) odotettavissa!

Bolo hullaantui uudesta puusta ihan täysin... samoin Liida ja Pingu otti tyylilleen sopivasti: rauhallisemmin :)

Välillä Liida kävi sohvalta katsomassa - arvioimassa, onko hyvä ;)

 Pojatkin olisivat tahtoneet kiivetä - ihan kattoon asti!!

Onneksi pojat jo uskovat puhetta, ja jättivät kiipeilyn kissojen tehtäväksi. Jori iloitsi, että kiipeilypuussa on "kissanpennuille liukumäki" (= vähän kalteva raapimataso tuossa alhaalla Ossin edessä ) ja Ossi sanoi "mauu mökki", jonka oletin tarkoittavan kissan mökkiä ( tuollainen mökkihän tuossa onkin ). Ossista oli kiva kontata alimman tason ( maassa siis ) raapimatason ympäri, ja sen verran toki kissoilta liikenee myös lapsille tämä kiipeilypuu :) Uusi ihmetys on siis lattiasta kattoon ulottuva ilmestys, kissojen mielestä aika ihana. Toivottavasti saamme esitellä puuhamaan myös Liidan lapsukaisille sitten aikanaa :)

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa!

Meillä on eletty jännittäviä aikoja. Häitä! Facebook-päivityksistä ihmiset ovat saaneet mitä merkillisempiä käsityksiä minusta ja avoimuuteni tilasta, kun ilmoittelin mm. meillä vietetyn yön erillään ja nyt jatkettavan romanssia ( samaan aikaan, kun isäntä on reissulla missä lie Keski-Euroopassa ). Rakastavaiset ovat kuitenkin tällä kertaa ihan julkirakastavaiset ja kaikkien taiteen ( ja rotukissamaailman!! ) sääntöjen mukaan yhdistetyt Liida ja Vili, ja rakkaudenhedelmiä odotamme syntyviksi Yrttitarhan kissalan kasvateiksi, kun sen aika on. Pentujen syntymän ihmeestä ja kasvamisen kiemuroista saan kuitenkin nauttia minä täällä, Liidan sijoituskodissa.

Liidalla ei ole varmaan koskaan ollut niin vahva ( ja kovaääninen!! ) kiima kuin tällä kertaa. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun omat leikatut kollit eristettiin pois kiimaa sotkemasta jo heti ensimmäisenä päivänä ja Vili-sulhasta odotettiin hartaasti saapuvaksi.

Ensimmäiset tunnelmat Vilin saavuttua hääsviitiksi sisustettuun yläkerran vessaan olivat Liidan puolelta hyvin kainostelevat ja arvonsa tuntevien kissaneitosten tapaan Lissukka tahtoi aluksi juosta kauas pois ja laittaa aitan oven säppiin mokoman hurmurin tullessa serenadeja laulamaan...

Huu, jännittää!

Vili jaksoi hienosti odottaa, ja jutella tytölle lempeitä, vaikka Liida ei suloisesti kuiskutellutkaan...

 Muutos Liidan käytöksessä tapahtui seuraavana aamuna erillään vietetyn yön jälkeen, mutta ensin Liida oli ilmeisesti vielä sanasensa sanonut ja räpännyt pienen "intohimoraapaisun" Vilin nenänvarteen :o

Felifriendiä käsiin ja Liidan silittelyä, ja jopas oli tyttö sulaa vahaa sen jälkeen :D Kehräsi ja puski kolliakin ja nyt päästiin itse asiaan :)

Pussataanko?

( Karvat jo selästä ihan sotkussa, astumisyrityksiä on nähty, kenties onnistumisiakin tapahtunut )

Minä olen ihastunut tuohon Viliin. En ole vielä eläissäni tuollaista kollia nähnyt, joka marssii vieraaseen ( kissojen asustamaan ) kotiin, tulee pois kuljetuskopasta ihan rentona, käppäilee ja katselee ympärilleen ja malttaa vielä tyttöäkin niin kauniisti käsitellä, suorastaan silkkihansikkain! ( Lie tuolla kynnetkin, mutta Vili on itse lempeys koko kissa - tällaisten kollien kollijälkeläisiä kasvatukseen paaaaaaaaaaaaaaaaaaljon kiitos!!!!! ) Astumisyrityksissäkin se on niin lempeä, varmaotteinen ja rauhallinen, tyttöä kunnioittava ja rakkautta huokuva, että tällätavalla "anopin" ominaisuudessa olen ainakin jo ihan myyty. Uskon, että Vilin luonne myös sopii "tiukkistyttö" ( höh, tuo kuvaus ei kyllä Liidaa imartele - onhan Lissukkakin lempeä ja kiltti ja tosi ihana ihan lapsiperheenkin kissana, mutta sitten omanarvontuntoinen ja välillä hieman ehdotonkin omissa mielipiteissään... ) Liidalle tasoittamaan erinomaisesti...

Huokaus, toivottavasti nämä pennut eivät löydä koteja ja jäävät sitten meille asumaan :))))))))))))

Eräs joka malttamattomana odottaa...

Eikä taatusti peittele tunteitaan täällä, on Liida. Liidalla on mieletön kiima, joka alkoi heti seuraavana päivänä, kun Sailan kanssa otettiin puheeksi Liidan vauva-ajatukset. Seuraavana aamuna hiukan viiden jälkeen pärähti ensimmäiset mourut, ja nyt siis odotellaan malttamattomana hienoa sulhasta Viliä saapuvaksi. Vili saapuu meille huomenna aamulla, ja minua jännittää mahdottomasti!!!

T

Tule, tule jo!!!

Olen kiitollinen Sailalle, joka antaa minun kokea kissanpentuihmeen Liidan kanssa. Saila on Yrttitarhan kissakasvattaja, minun luottokasvattajani ja ystäväni, jolle olen kiitollinen Pingusta, Annikista ( nyyh! ), Bolosta ja Liidasta, ja jonka asiantuntemusta ilman en uskaltaisi ikinä lähteä omin päin kasvattelemaan. Yhdistelmien valinnassa täytyy olla paljon tietämystä, kuin myös kissanpentujen tulevien kotien valinnassa, ja niitä minulla ei kissapuolelta löydy. Yritetään kuitenkin oppia koko ajan uutta ja toimitaan Sailan "suojissa" kissaperheenä näistä suurenmoisista persoonista nauttien. Kaksi löytökissan pentujen syntymä- ja hoitokokemusta auttanevat, samoin Mirjam Nummisen kirjat ja Saila puhelimen päässä :) Liidan tulevat pennut ovat siis Sailan kasvatteja, ja kaikki kyselyt voi osoittaa Yrttitarhan kissalaan suoraan Sailalle.

Doulasta - ihmeen isoksi kasvaneesta vauvasta - yritin ottaa kuvia myös. Ei oikein onnistunut, mutta paremman puutteessa saavat nämä räpsyt kelvata. Sen väri on hieno, sen luonne on hieno, ja se on niin suloinen ja lutuinen kuin paimensukuinen lapinkoira vain voi. Etsinnässä on pentukurssi, jonne voisimme mennä harjoittelemaan Tärkeitä Taitoja :)

Ai mää vai?

 

Ä

 ÄLÄ kuvaa kun mää nuolen äipän kaa kissankuppia!!