Vanillinin masu ( katsokaa nyt hyvänen aika mahaa, älkää tuota likaista häntää!! ) takaa...
Vanillinin syöntitunnelmia turpa rullalla edestä heinäkasassa istuen :)
Sillä on lempeä silmä.
Ja toinenkin silmä ;)
Tämä elämä on heppahöperön taivas.
Kuka se siellä masussa kutittelee? Huomaa uskollinen ystävä pisteenä iin päällä ;)
( Se on Muusa-rakas )
Ihana kamala elämä. Ihana, kun saa näitä ihanuuksia rakastaa, näiden kanssa elämästä nauttia ja näitä palvella tässä maailmassa parhaansa yrittäen. Kamala, kun niistä on joskus luovuttava. On pyydettävä rakas lehmä mukaansa, talutettava se teurasauton lastaussillalle ja sanottava:
"Jatka tästä loppuun asti, minä vielä jään.
Kiitos siitä mitä olit, toit riemun elämään.
Muistot monet, kokemukset, tuoksut, juustomaidot
- elämämme värikirjon värit kaikki aidot!
Ilon kautta elämässä kanssasi kun elin,
itkun kanssa sillalle nyt sinut saattelin.
Voi kun pystyis elonkirjon ottaa lehmän lailla
Tyytyis siihen, mitä saa, ja eläis huolta vailla"
Kiitos Ulla-lehmä, navettamme kuningatar, vieraiden ihastus, Vasikkasavujen tähti, lasten rakkaus ja Elämäni Lehmä.
Tämä kuva tyttäristäni, silloin 3 ja 5-vuotiaat, ja Ullasta on mielestäni maailman paras. Harmi, että sen varsinainen versio katosi tietokoneemme tiltattua :(
"Uutsimaatsiman" ( <-- yksi Ullan lukuisista lempinimistä ) aika on ohi. Nyyh.
Ja minä itken. Vaikka iloitsen lukuisista ihanista edelleen.
