Hei, me ulkoillaan!

 

Ekaa kertaa ulkona!

 

Karhu miettii, että mikä ihme paikka tämä on??

Utun mielestä nurmikolla on ihana tallustella keskittyneesti ;)

 Käsky "istu" - ja Utu teki toiminnon ennen kuin emonsa :D

Loistava luoksetulo Karhulta :)

Emo kertoo Utulle suuria asioita elämästä.

Ihmettelen Wiiman raikasta ja hyvännäköistä olemusta. Toki siltä lähtee pohjavillaa ja tissitkin roikkuu, mutta muuten se on niin hyvässä kunnossa ja reipas ja raikas ja virkeä, että ei uskoisi, että se on imettänyt pentuja jo yli 4 viikkoa ja saanut vielä kolme ottopentuakin. Wiima on superwiima.

Utu saa pusun äidiltä :)

 Sitten tulikin jo tissinälkä ja päästiin tissittelyn jälkeen kotiin.

 

4 viikkoa - 2 viikkoa - Hienoa Wiima!!!

Tänään, huomasin taas, että aika on kulkenut hirmuista kyytiä. Wiiman Kuutamoiset täyttivät aamulla 4-viikkoa ja ottopennutkin tavoittivat jo aamuyöllä maagisen 2 viikon iän. Molemmat pennut voivat mainiosti.

Kuutamoisten elämä on jo syömistä ja sotkemista ( ruokakupissa vaan on niiiiiiiin kiva tallustella ), leikkimistä ja leikkirähinöintiä. Ne ovat maailman söpöimmät, ihanimmat ja hassuimmat pennut ( ja pentulaatikossa on osa yhtiä toisia söpöimpiä jne. kyllä kans... ). Katsokaa vaikka:

 

Mutta koska kello on jo näin mahdottoman paljon, ja aamulla pitää herätä lypsylle taas, jätän päivityksen tähän ja jatkan huomenna. Koneet kiinni ja kipinkapin nukkumaan. Kaikilla pennuilla kaikki hyvin. Kuvia lisää tähän huomenna.

Nyt on huomenna ja kuvia siis lisää:

Utu, 4 viikkoa "poseeraa" :) ( 2180g )

 Karhu on hurrrrrrja(n söpöliini ja niin minun kainaloinen... 2100g )

Utu pyydysti örvelön :)

Karhu juoksee, Karhu juoksee :D

 Väsy tuli Utullekin valokuvaussessiosta...

Ottopoika 2 viikkoa, 1020g ja valloittavan kaunis naama!!

  Tummaposkisella ottotyttärellä on asiaa :) Ja painoa 979g

Vaaleaposkinen ( 983g ) lainalapsi suukottaa siskoa :)

Kaksiviikkoisetkin ovat jo alkaneet leikkimään pienesti... 

Tässä vasemmalta kaikki yhes koos: tumma tyttö, keskellä poika ja oikealla vaaleaposkinen tyttö.

Wiiman Kuutamoiset käyvät välillä pentulaatikossa Ottopentujen luona. Yhteiselo sujuu sopuisasti: isot menevät vielä välillä tissille, mutta könyävät sitten myös pois pentulaatikosta kun Ottolapset hyökkäävät liian innokkaasti "isosisarusten" luo. Nukkua kuitenkin voivat isot sekä pienet keskenään, ja se onkin todella suloisen näköistä. Uskoisin, että sosiaalisuuden kannalta tällainen ottosisaruus on hedelmällistä. Wiima on jo alkanut opettaa isompia: emon ruokaan tai herkkuihin ei saa koskea, ja vieno murina säestää herkkuluiden syöntiä, jos isommat pennut harhautuvat liian lähelle. Pienet pennut sen sijaan vielä saavat mönkiä ihan liki luita, niitä aletaan kouluttaa ilmeisesti sitten vähän myöhemmin.

Tänään meille saapui postin mukana paketti, jota alkoivat himoita sekä kissat että koirat. Avattuamme suuren paketin huomasimme, että se onkin osoitettu Aina Valppaille, ja sisältää mitä erilaisimpia tuoksuvia kuivattuja herkkuja: naudan mahaa, sorkkia, suikaleita lihaa ja kaikenlaista juurikin luonnonmukaista narskuteltavaa koiranpennuille. Isot palat oli osoitettu isommille ja pentukoirille oli ihan ikioma laatikollinen suuhun sopivia. Niitä on jo maisteltu!! Iso KIITOS Annelle sekä Pekalle ja Ruusulle . Nam. ( Siis EN minä ole maisteltu, mutta Wiima ja Kuutamoiset ovat... ja Ottopennuille säästetään myös! )

"Aurinkoista ja ihanaa kesää Aina Valppaan niin pienille kuin suurillekin karvakuonoille ja tietysti kaikille karvattomillekin! t. Pekka ja Ruusu perheineen"

Pennunkatsojia on sovittu tuleviksi torstaina ja perjantaina. Jännittää, kohtaavatko kemiat kummankaan kanssa, pentusia minulla ei ole luvata kuin tuo yksi Karhu, mutta ehkäpä Ottopennutkin tarvitsevat omat kodit. Keskustelut niistä käydään toki sitten niiden oman omistajan kanssa.

Terveisiä kaikille Ottopentujen vuoksi peukuttaneille, parasta toivoneille ja ne alkuun tuttipulloin ja hoidoin saattaneille. Vihdin pennutkin voivat hyvin, ovat avanneet silmänsä ja tiukasti elämässä kiinni. Ihanaa, koiranpennut, ihanaa!!!

Ulkoilemassa

Viimein ennätin valokuvata myös varsoja. Vein ne tänään ensimmäistä kertaa ulos taluttamalla, sillä niitä on mahdoton saada yksin vapaana sinne, minne meinaa. Molemmat varsat poukkoilevat juoksemisen riemua minne sattuu, eikä emon kyljessä kulkeminen enää maistu. Onneksi kevään säät ovat suosineet, nytkin aurinko suorastaan hellii, joskin tuulee, ettei ole pakahduttavan kuuma.

 

Dirana on nätti tyttö!

 Ja Dale on topakka poika :)

Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Tässä kuvassa näyttää, että Dirana on puolet suurempi kuin Dalanar. Oikeasti ne ovat samankokoiset, jopa hätkähdyttävästi samankokoiset. Tässä kuvassa ei myöskään näy se, että maa on tosi vietto, ja sen "alamäen" takia varmaan Dale noin pieneltä näyttääkin.

Pikkuiset ovat jo sinut toistensa kanssa, emien pitää vielä vähän kiirehtiä hörisemään omalleen, jos toinen tulee liian lähelle. 

Suuret juhlat!! 3 viikkoa ja 1 viikkoa!

Tänään Wiiman Kuutamoiset kaksoset täyttivät aamulla 3 viikkoa. Aika on mennyt yhdessä hujauksessa ja vielä nopeammin nämä kaksi ovat näyttäneet oppineen koiriksi. Ne kävelevät jo, joskin välillä vielä hieman haparoiden, hakeutuvat mieluummin paperille kuin pehmeälle petille pissille ja kakkaaminenkin sujuu jo usein ilman emon pyllyn pyyhintää - ja jää minun siivottavakseni Wiiman käytyä vain tarkistamassa, että ahaa, tää on jo näiden isojen tuotoksia.

 Ensimmäinen kiinteä ruoka-ateria. Hyvin uppoaa!!

Eilen Wiiman lapsukaiset aloittivat lisäruualla: raa'alla kotovaraisella vuohenjauhelihalla ja AB-piimällä. Molemmille pentusille ruoka maistui eilen kahteenkin otteeseen, mutta tämän päivän kaksi ruokalautasta ovat saaneet lähinnä toimia päänalusena tai jännittävänä läpikävelyesteenä. Wiima jakaa maitobaariaan auliisti sekä kaksosille että ottolapsilleen, ehkä kuitenkin niin, että ottolasten vinkuna saa Wiiman havahtumaan ja menemään pentulaatikkoon, mutta kaksoset saavat välillä viritellä äänijänteitään vaikka kuinka, eikä Wiima lotkauta korvaansakaan - tietänee vissiin, milloin on oikeasti asiaa ja milloin vaan jotain tyhmää "mitähän mää tekisin"- vollotusta. Karhun ainakin taisin saada jo kerralla oppimaan, että jalan juuressa hellyttävästi vinkumalla pääsee syliin, nimittäin erehdyin tekemään niin eilen illalla ja tänään Karhu on käynyt kollottelemassa tässä entistä pontevammin. ( Opin virheestäni, kovetin itseni, enkä ottanut sitä syliin kun se vinkui... )

 Wiima imettää Karhua pentujen tuloiltana - tästä kuvasta näkyy tuo uskomaton kokoero, kahden viikon ikäerolla...

Tänään Kuutamoiset saivat ensimmäisen matolääkkeensä. Utu on mennyt painossa veljensä ohi, tai sitten uusi, isompi vaaka valehtelee. Utu painoi 1670g ja Karhu 1640g. Painoero on kyllä hyvin minimaalinen :) Eläinlääkärin suosituksesta - kun Wiima on kuitenkin tiineysaikanakin madotettu, ja säännöllisesti sitäkin ennen - päädyin jättämään Wiiman nyt madottamatta, ja annan sitten Wiimalle matolääkkeet kahden viikon päästä, kun ottolapsetkin saavat omansa. 

Utu nojasi juuri hetki sitten ihan oikonaan ruokalautaseen... 

Onneksi emo-Wiima nuoli mössöt pois poskesta :)

Yritin ottaa 3-viikkoisposeerauksia. Nuottiteemalla, kuten tähänkin asti. Tuliko hyviä kuvia. Joo-o. No, katsokaa vaikka itse:

On tärkeää tutkia viulun vireys :) ( Utu )

 Ja pojottaa älytsin topakkana :) ( Utu )

Tai ujostella pikkuisen ( Karhu )

Ja syventyä soitettaviin nuotteihin ( Karhu )

Viskaa se viulu mäkeen - me svengataan itse!!

( vas. Utu ja oik. Karhu )

1-viikkoiset ottopennut ovat jänteviä, hyvinvoivia ja kasvaneet roimasti, melkein tuntuu, että silmissä! Ne ovat virkeitä, liikkuvaisia ( kun emo tulee pesään, alkaa melkoinen kuhina!! ) ja hanakasti tississä kiinni, niinkuin tuonikäisten "työläisten" kuuluukin. Tässä on ottopentusten ensimmäisen viikon "viralliset" potretit:

Vaaleaposkisempi ottotytär ( eilen illalla paino 516g )

 Ottopoika, ( eilen illalla 518g )

Tummaposkisempi ottotytär ( eilen illalla 545g )

Onnea myös Vihdissä oleville neljälle sisarukselle 1-viikkoisrajan saavuttamisesta!

Kylkimyyryn kennel muistaa kauniisti Somaa, näiden pentujen emoa Kylkimyyryn Sammalsirvikästä. Tänään iloitessani pentujen hyvinvoinnista, muistelin myös, ja tuloksena oli paperille kyhätty runoelma, tällainen:

Soman kaikille pennuille

Mä matkalaukut pakkasin
vaikk' en mä tiennytkään
Et' liian pian, yllättäin
Joutuisin lähtemään.

Mä teidät parhaat valitsin
ja teitä evästin
Se muistakaa: nyt selviätte
Vaikk' tulis aika hyvästin.

Mä laitoin mukaan pakettiin
elonlankaa vahvan nyörin
Ja varmaa on: ain mukana
geeneissänne pyörin.

Ei sillä ole väliä
kuka maidon antaa
Tai kuka sitten pöperöt
eteenne kupissa kantaa.

Vain se on tosi tärkeää
ett' elon liekki säilyy.
On matkalippu elämään
vaikk' epävarmuus häilyy.

Se pieniin mieliin painakaa:
on määränpäänne sydän.
Kun sinne saakka pääsette
niin kodin saatte hyvän.

Sit siellä laukut purkakaa
ja ammentakaa esiin
ilo, riemunkiljahdukset
kaikkiin kotipesiin.

Mä matkaseuralaisiksi
mukaan tahdoin kaksi
Kun kulkuni mun suuntautui
yhä kauemmaksi.

Mut teille laukkuun piilotin
kaiken minkä voin

ja kerron: paljon hyvää,
rakkautta täällä koin.

Te pienet, nyt se tietäkää:
kaikkeni mä annoin
Kun teidät tähän maailmaan
kohdussani kannoin.

Rakkaudella Johanna ja koko Aina Valpas-tiimi

Todellinen superäitienpäivä!

Olipa kerran eräs hyvin tavallinen tiistai-aamu. Tai ei se tainnut olla mikään tavallinen tiistai-aamu, sillä eräässä perheessä tapahtui kamalia menetyksiä, vaikka myös iloakin yhtä aikaa. Ilo kuitenkin vaihtui kaikennieleväksi huoleksi, sillä monta koiralasta oli juuri jäänyt orvoksi. Sydämessä syvällä meillä huolestuttiin ja ilmoitettiin olevamme käytettävissä, jos apua tarvittaisiin ja meistä apua olisi.

 

Ei, tuo suuri ruskea tuossa keskellä EI ole mörkö, se on Wiiman oma vajaa 3-viikkoinen Karhu :)

Tänään äitienpäivänä Wiiman elämään saapui kolme kaunista koiranlasta, emoa tarvitsevaa vauvaa, joilla ikää on vasta vajaa viikko. Wiima adoptoi lapsukaiset hellään huomaan kyseenalaistamatta mitään, hyvänä apuna varmasti oli pentujen mukana koko matkan etelästä matkustanut oman ihmisemon pussilakana, jonka tuttuun tuoksuun pentuset olivat matkan aikana kietoutuneet.

Koska ikä- ja kokoeroa Wiiman omiin on huimasti, päädyin nostamaan Kuutamoiset "kuutamolle": pois pentulaatikosta harjoittelemaan kävelyä, pissimistä ja leikkimistä, jotta eivät rikkoisi kolme kertaa itseään pienempiä tai veisi leijonanosia tärkeästä maidosta. Wiimaa ruokitaan tuplasti tai enemmän ( käytännössä niin paljon kuin se tahtoo syödä ) ja peukutetaan, että pienten painot alkavat nousta. Tilannetta tarkkaillaan herkeämättä, jotta Kuutamoistenkaan tilanne ei heikkenisi, ja silti "Kolmoset" saisivat parhaan mahdollisimman hoidon.

WEBBIKAMERAN KATSOJAT!  Älkää huolestuko: pentulaatikossa saattaa osan aikaa näkyä vain yksi tai ei yhtään pientä pentua, samoin Kuutamoiset voivat seikkailla kameran ulottumattomissa. On mahdotonta asettaa kameraa niin, että molempia näkyisi aina ja kunnolla ja koko ajan. Yritys kameran muuttamisessa oli, että myös Kuutamoisia voisi edelleen seurata, vaikka Kolmoset nyt vievätkin paljon varmaankin myös kamerankatsojien huomiota :)

Vielä ylpeämpänä esittelemme: Pikkuvirran Dirana

Pikkuvirran Dirana e. Veeran Villililli, i. Liberty

Hienonhieno Dirana ja emonsa Lilli 

Pikkuvirran ponitalli ylpeänä esittää: Pikkuvirran Dalanar

Vihdoinkin se ensimmäinen onnistunut varsa syntyi!! Viime aamuyöllä päivänvalon näki suloinen punarautiaankirjava orivarsa, jolle annoin nimen Pikkuvirran Dalanar. Dalanarin emä on Helmi ( Hovens Green Pearl ) ja isä meidän oma Lippis ( Liberty ).

 

Dalanar on myytävänä, ja luovutetaan aikaisintaan 6kk:n ikäisenä, säännöllisesti madotettuna, vuoltuna ja paljon käsiteltynä. Dalanar tulee asustamaan ponilaumassa, jossa on eri ikäisiä poneja vaihtelevassa maastossa ja tottuu jo varsa-aikanaan lapsiin, erilaisiin maatilan eläimiin, koneisiin ja tapahtumiin. Dalanar tottakai rekisteröidään asianmukaisesti ja sillä on mahdollisuudet kaikkiin puhdasrotuisen shetlanninponin karkeloihin ( näyttelyt, ravit ym. ). Aika näyttää, millaiseksi Dalanar kehittyy.

Kysyä saa puh: 050-3610574/ Johanna

 

Dalanar ei varsinaisesti tarkoita mitään, se on nimi. Dalanar on Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset-sarjan toisen päähenkilön Jondalarin "tulisijan mies", ollut äidin puoliso Jondalarin syntyessä ja perustanut myöhemmin Lanzadonien luolan. Dalanar on taitava piikivenlohkoja, joten päätetään, että Dalanar tarkoittaa nyt piikiven lohkojaa :)

Orivarsamme Dalanarin isovelipuoli Pikkuvirran Bondi tarkoittaa pieni maanviljelijä shetlandic-kielellä. Piikivenlohkoja sopinee siis tähän "ammattiteemaan" hyvin. Päätin, että tämän hankalahkon D-vuoden ( hankalahkon siksi, että Pikkuvirran-nimeen sopisivat mielestäni parhaiten suomenkieliset nimet ) nimiteema löytyy tuolta Maan lapset-kirjasarjasta. Mitä nimiä sitten käytetäänkään, riippuu ihan kasvattajan, eli minun mielivallastani ;) Saas nähdä, mitä nimiä Lillin, Tintin ja Lissun varsat saavat?? Vanillinin suomenpienhevosvarsan nimi etsitään ihan muualta ja se tulee olemaan millä tahansa kirjaimella alkava ja ihan suomenkielinen. Ainakin luulen niin :)

2 viikkoa!! ( ts. mihin tämä aika menee? )

 

uros Aina Valpas Kuutamosonaatti "Karhu" 1242g

 

narttu Aina Valpas Kuutamoserenadi "Utu" 1224g

Pennut ovat kasvaneet vauhdilla. Niiden silmät ovat auki ja ne kävelevät pieniä matkoja "masut ylhäällä" pentulaatikossa. Ne osaavat haukkua - voi miten hassulta sellainen pieni "häy-häy" -ääni kuulostaakaan!! - murista unissaan - kuulostaa vielä hassummalta! - ja protestoida emo-Wiiman pyörittelyjä kovaäänisesti vinkumalla. Wiima siis pyörittelee niitä pyllynpesulle ja pissityksille/kakatuksille vielä, ja on ollut erinomainen emo.

Wiima on ollut kaikille äärimmäisen lempeä, mutta on toki pennuistaan sen verran tarkka, että punnitukset ja muut pentujen sylittelyt aikaansaavat Wiimassa "annamullehetitännese"-vinkumista ja tarkkaa seuraamista. Pennut ovat kumpikin ainakin vielä tässä vaiheessa hyvin mukautuvaisia ihmisen käsittelylle: molemmat rentoutuvat sylissä ja painavat päänsä luottavaisesti ihmisten kaulaa vasten. Kynsienleikkuu sujui hyvin, vaikka silloin sattuikin olemaan pentujen virkeä hetki :)

Eilen todistin ensimmäisen kerran pentujen keskinäistä leikkimisyritystä: Utu ja Karhu istuivat ja töykkivät toisiaan päällään suut avoinna :) Molemmat väsähtivät äkkiä ja suuntasivat maitobaarille.

Eilen huolta meille ihmisille aiheutti Aina Valpas-pentulaatikollekin kiirinyt sana Porvoossa orvoksi jääneistä 8 lapinkoiranpennusta. Koko Aina Valpas-porukka toivoo pentusille parasta mahdollista onnea tästä eteenpäin ja odottaa korvat hörössä tietoa, jos apua edelleen tarvitaan. Tästä onnesta kun kahden pennun kera voisi vaikka jakaakin tarvitsijoille...