lauantai 27. heinäkuuta 2013

Sulo osaa rakastaa - Sulo ja Fiilis


Sulo osaa rakastaa kaikkia pieniä, kaikista pienimmistä pienimpiä. Tässä Sulo tapaa Fiiliksen ensimmäisen kerran, ehkäpä Fiiliksen kolmantena elinpäivänä.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Surullinen Fiilis

Blogi on ollut pitkään hiljaa, kun on tuntunut, ettei aikaa kirjoitteluun ole ollut. Tai facebookissa on voinut sanoa nopeasti ja lyhyesti sen, mitä tapahtuu, mitä nyt ja miltä tuntuu.

Nyt meillä on kuitenkin hyvin surullinen fiilis, kun viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, 21.7. keskosena ( tiineysvuorokausia 296 ) syntynyt tammavarsa Pikkuvirran Fiilis jouduttiin päästämään tästä maailmasta parempaan paikkaan.


Vielä eilen Fiilis oli hyvässä voinnissa, nousi itse(kin) ylös ja imi, juoksikin, hyppi ja näytti nauttivan elämästä. Käytimme sitä ulkona pieniä hetkiä, ja annoimme sen nukkua paljon. Seurasimme, että se imi, ja sen emä oli rauhallinen ja kärsivällinen.

Tänä aamuna eläinlääkäri oli tulossa ultraamaan kahta vierasta tammaa ( molemmat tiineinä, toinen Libertystä ja toinen Vallusta ), ja eilen ajattelin, että näytän varsaa varmuuden vuoksi, että yhdessä saamme ihmetellä, kuinka meillä on keskonen, joka on virkeä ja hieno.
Toisin kuitenkin kävi! Varsa oli aamulla hyvin vetelä, tehnyt hyvin löysää pahanhajuista kakkaa, silmä näytti pahemmalta. Eläinlääkäri mittasi kuumeen, melkein 40 astetta!! Ripuli näytti pahalta, samoin ennuste huonolta. Varsa ei pitkän herättelynkään jälkeen noussut ylös. Sen sydän hakkasi vimmatusti. Eläinlääkäri sanoi, että sitä voidaan yrittää nesteyttää, jos haluaisin, mutta että ennuste näyttää todella huonolta.

En halunnut.
En koskaan halunnut kärsimystä.
En vältellä itkua ja surua.
Ei maksaisi varsa sitä laskua
että minä en voisi sitä päästää irti.

Minä pyysin sen emältä anteeksi.
Päätöstä, jota se ei halunnut tehtävän.
Annoin sen hyvästellä.
Kutsuin lapsetkin lähelle.
Annoin luvan päästää sen pois.


Se lähti. Vielä kerran henkäisi syvään.
Me pidättelimme hengitystä.
Emä tuli karmit kaulassa karsinan läpi.
Toisesta melkein yli.
Kolmanteen jäi rauhattomana kuin syyttäen.

Pyydän anteeksi. Anteeksi.
Anteeksi, että en osaa selittää.
Kiitos, että hoidit hyvin varsaasi
Taidolla, rauhallisesti. Osasit kaiken.

Elämästä ei ikinä tiedä. Paljon saan, paljon menetän.
En koskaan tahdo laittaa eläintä kärsimään
siksi että itse en voisi luopua.

Vaikka koskee kovaa.