Todellinen superäitienpäivä!

Olipa kerran eräs hyvin tavallinen tiistai-aamu. Tai ei se tainnut olla mikään tavallinen tiistai-aamu, sillä eräässä perheessä tapahtui kamalia menetyksiä, vaikka myös iloakin yhtä aikaa. Ilo kuitenkin vaihtui kaikennieleväksi huoleksi, sillä monta koiralasta oli juuri jäänyt orvoksi. Sydämessä syvällä meillä huolestuttiin ja ilmoitettiin olevamme käytettävissä, jos apua tarvittaisiin ja meistä apua olisi.

 

Ei, tuo suuri ruskea tuossa keskellä EI ole mörkö, se on Wiiman oma vajaa 3-viikkoinen Karhu :)

Tänään äitienpäivänä Wiiman elämään saapui kolme kaunista koiranlasta, emoa tarvitsevaa vauvaa, joilla ikää on vasta vajaa viikko. Wiima adoptoi lapsukaiset hellään huomaan kyseenalaistamatta mitään, hyvänä apuna varmasti oli pentujen mukana koko matkan etelästä matkustanut oman ihmisemon pussilakana, jonka tuttuun tuoksuun pentuset olivat matkan aikana kietoutuneet.

Koska ikä- ja kokoeroa Wiiman omiin on huimasti, päädyin nostamaan Kuutamoiset "kuutamolle": pois pentulaatikosta harjoittelemaan kävelyä, pissimistä ja leikkimistä, jotta eivät rikkoisi kolme kertaa itseään pienempiä tai veisi leijonanosia tärkeästä maidosta. Wiimaa ruokitaan tuplasti tai enemmän ( käytännössä niin paljon kuin se tahtoo syödä ) ja peukutetaan, että pienten painot alkavat nousta. Tilannetta tarkkaillaan herkeämättä, jotta Kuutamoistenkaan tilanne ei heikkenisi, ja silti "Kolmoset" saisivat parhaan mahdollisimman hoidon.

WEBBIKAMERAN KATSOJAT!  Älkää huolestuko: pentulaatikossa saattaa osan aikaa näkyä vain yksi tai ei yhtään pientä pentua, samoin Kuutamoiset voivat seikkailla kameran ulottumattomissa. On mahdotonta asettaa kameraa niin, että molempia näkyisi aina ja kunnolla ja koko ajan. Yritys kameran muuttamisessa oli, että myös Kuutamoisia voisi edelleen seurata, vaikka Kolmoset nyt vievätkin paljon varmaankin myös kamerankatsojien huomiota :)

On kuin ei oiskaan

MUOKS 19.11. klo 11.30 --> Webbikamera viritetty osoitteessa http://ainavalpas.ww.com/ vaikka mitään EI ole vielä tapahtunut. Ilo makoilee pentulaatikossaan rauhallisena, rauhallisempana kuin ehkä kukaan meistä, jotka odotamme sen kanssa ;)

MUOKS: 19.11. klo 15.20 --> Ilon lämpö 36,6 astetta. NYT se on oikeasti alhaalla, NYT tapahtuu vuorokauden sisällä :)

************
Ilo taitaa haluta pitää minua jännityksessä, todella! Kun menen omaan makuuhuoneeseeni yläkertaan ja katson Iloa kamerasta ( olen virittänyt hevosille tarkoitetun valvontakameran Ilolle ), se petaa pentulaatikkonsa myllälleen ja läähättää hurjasti.

Kun tulen sen luo varmana siitä, että NYT, nyt, nyt alkaa tapahtumaan, se käy huokaisten makuulle jalkoihini, eikä mitään tapahdukaan. Onko minun läsnäoloni siis hyvä vai paha? Voisi kuvitella, että sen mielestä minun kanssa on parempi, ettei tarvitse "hillua hulluna", mutta jos se esittää yltiörauhallista, ja ei alakaan synnyttää?? ( Ja olenko minä niin kamala? No ei se minua pelkäävän kyllä näytä, päinvastoin, tulee lähelleni ja pysyy siinä... )

Ehkä käyn tänne takkahuoneen sängylle nukkumaan ja kyttään tästä, alkaako se touhuamaan mitään?

Olen jo näin leveä - ylhäältäpäin...

Periaatteessa olen odottanut näitä paimensukuisia lapinkoiranpentuja syntyväksi jo melkein 5 vuotta, kun aloitin tuolloin Ryynin astuttelemiset saadakseni sille pentuja. Huolimatta 7 juoksuun yritetystä - siis todella astutusyritetyksiä oli ehkä 5 tai 6, ja viidellä kerralla eri uros - se vain ei suostunut. Siksi päivä tai pari NYT ei tunnu ( lue: ei pitäisi tuntua ) missään, mutta silti odotan hyvin kärsimättömästi. Tiedän kyllä, että Ilo synnyttää sitten kun sen aika on synnyttää - niinhän nämä synnyttelyt tuppaavat menemään kaikkien kohdalla.

Synnytä jo!!