Harrastuspäivä :)

Meillä on nyt harrastettu ihan urakalla :) Tytöt ( mukaanlukien "lainatyttö" Sara ) ovat harrastaneet paljon ponien kanssa, ja olenpa minäkin taas pitkästä aikaa päässyt rakastamiini heppahommiin :)

Meri on iloinen omasta ponistaan Lillestä ( Little Glitter )

Minä harrastin valokuvausta sisällä aamulla, ja sain jonkinlaisia otoksia:

Veljesten hellyydenosoitus vai paniikki poikia vaanivasta "isopahasudesta" Ryynistä?

Paitsi että Ryyni kyttäsi possunkieltä raakana syövää Liidaa - jospa joku palanen tipahtaisi??

Lumi "keskustelee" Sara-kummin tuomalle lehmälle.

Ryyni on niin kaunis <3

Missä korvat? - ja kulmassa haavaliimaa ja laastaria toissailtaisen tapaturman jäljiltä...

Isännän harrastus tässä taivaalla näyttäytymässä kotitalon yläpuolella...

Seisottiin lasten kanssa vilkuttamassa kun iskä lenteli korkeuksissa!

Oripojat tutkailevat, kuka on kuka - emot eivät ole enää turvana ;)

Minä syön sinut! - tuumii Bondi Brimille.

Välillä on pakko rauhoittua syömään ja juomaan.

( Takana Nuutti, Bard ja edessä rautias Brim ja mustavalkoinen Bondi )

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Mutta Wiima ei yllättynyt - vaan tiesi, mitä olisi pitänyt tehdä!

Kiitos "mökin ukolle" porojen näyttämisestä - luonnonvaraisena kun niitä ei suinkaan näillä meidän korkeuksilla, tai pitäisikö sanoa "mataluuksilla" tavata - nyt on Marjan ja sijoitustyttö-Wiiman mukavampi lähteä poropaimeneen ensi viikonlopuksi, kun on nähty vähän, mitä Wiima poroista sanoo...

(t)Yön touhussa

Tänään - eikä hetkeäkään liian aikaisin, tosin ei liian myöhäänkään, vaan parhaaseen aikaan - haettiin meille Kiaran sulhaseksi luvattu Nakca. Kiara ei näyttänyt minkäänlaisia merkkejä tärpeistä täällä kotona, ja Nakcan kaverina asusteleville mäyräkoirauroksillekin, jotka tietenkin konsultoivat asiaa tiiviisti haistelemalla jo Nakcan puolesta, Kiara painoi peppunsa maahan ja piti hännän tiiviisti matalalla.

Mutta päästyään Nakcan kanssa lähietäisyydelle alkoi kosiotanssi kirpeässä pakkasilmassa, ja häntä nousi korkealle ja liehitteli sellaisia kosiokiemuroita, että arvelin kotimatkasta tulevan aikalailla mielenkiintoisen. Onneksi mieheni oli kuskina, ja saatoin mennä "koiraosastolle" istumaan ( meillä on siis istuimia myös maasturin takaosassa, turvavöissä ihan istuin ;) ) ja tarkkailemaan tilannetta.

Nakca pusutteli Kiaraa hurmurin elkein mutta molemmat istuskelivat ja makoilivat koko kotimatkan ( 2,5 tuntia ). Kotona sitten alkoi kovempikin yritys, ja tässä sitä nyt yritellään pikkuhiljaa näiden ensikertalaisten kanssa. Nyt, keskellä yötä, siksi, että nyt on rauhallista ja voin keskittyä kaikkien lasten nukkuessa tähän. Huomenna, kun isommat lähtevät kouluun ja pienimmät ovat hereillä miehen ollessa töillään ulkona ja navetassa, en niinkään tiiviisti pysty. Kiaralla on oikein herkkutärpit ja tahtoisin astumisen onnistuvan edes kerran, sen Ensimmäisen Kerran, nyt mahdollisimman pian.

Nakca ei malta nyt poseerata...

Koska se pyytää: "Sesam - aukene"

Sillä prinsessa Kikkara on oven takana.

Iiiiiiiiiiiiiiso hali <3

Anna pusu :)

Apuhoitajia

Meillä on ollut paljon innokkaita vauvanhoitajia apunani pienen tyttövauvan hoidossa. Moni kysyykin, miten vauva pysyy turvassa, kun meillä on niin paljon kaikkea - lapsia ja lemmikkejä sisällä - mutta jotenkin ihmeen kaupalla vauvat ovat meillä pysyneet ehjinä, yllättävän terveinä ja hyvinvoivina ja oppineet ottamaan toiset huomioon jo pienestä pitäen.

Isoveljet Jori ja Ossi tahtovat hoitaa vauvaa.

Lemmikkien suhteen hirmuisen moni kysyy, miten ihmeessä asiat onnistuvat. Vastaan, että EIVÄT onnistuisi, ellemme asuisi maalla, ellen voisi laittaa koiria käymään ulkona suoraan ulko-ovesta pääosin vapaina. Eivät onnistuisi, jos kissoja olisi vain yksi minua mustasukkaisesti vahtiva tyyppi tai jos olisimme alkaneet eristellä tai kauhistella niiden kanssa vauvan tultua taloon. Eivät onnistuisi, ellei meillä olisi alakerrassa, tuvassa keskeisimmällä paikalla parhaimmaksi vauvanhoitovälineeksi tituleeraamaani juuttikehtoa.

Emme ole tuoneet koirille/kissoille vauvantuoksua sairaalasta, emme järjestäneet hoitopaikkoja kotiintulon hetkelle, emmekä tehneet mitään muutakaan erikoista. Olemme vain eläneet elämää, johon on yllättäen ähkyisän ja puhkuisan loppuraskauden jälkeen syntynyt vauva. Koirat ovat saaneet nuuskutella tulokkaan, ja vain innokkaimmat nuoleskelut tai vauvan päälle kiipeämiset on estetty - samoin kissat ovat saaneet halutessaan tulla ja tutustua. Kissat ovat käyttäytyneet hirmuisen samoin nyt vauvan kanssa kuin käyttäytyivät meillä syksyllä olleiden koiranpentujen suhteen: Liida on ensimmäisenä katsomassa, mukana pyllynpesulla vessassa, vaipanvaihdolla hoitotasolla, katsomassa kun vauva inahtaa kehdossa. Bolo on satunnaisesti haistelemassa ja Pingu ei suurin surminkaan tule viittä metriä lähemmäs vauvaa :D

Liida tahtoisi olla aina hoitamassa myös.

Olemme saaneet ihanasti onnitteluja. Jotkut monilapsisten perheiden äidit ovat harmitelleet, miten ystävät ja sukulaiset eivät tunnu pitävän viidensiä tai kuudensia lapsia onnittelujen arvoisena, mutta me olemme siitä onnellisessa asemassa, että meidän ystävämme ja lähipiirimme ( ja tuntemattomammatkin ) ymmärtävät olla onnellisia kanssamme ja iloita meille rakkaasta lapsesta. Lumia on myös siunattu viidellä ihanalla aikuisella, jotka ovat lupautuneet tulemaan kummiksi tälle meidän suloiselle tytöllemme. Kummien lisäksi Lumia ympäröi uskomattoman ihana ystävien ja sukulaisten verkko, unohtamatta aivan uskomattoman ihania isosisaruksia, joten on onni olla kuudes lapsi!!

Tässä erikoiskiitokset ystävälleni Tiinalle, joka lähetti Lumille näin hienon ( äidin lempivärisen ) norsubodyn. Tätä vaatetta kiiteltiin myös neuvolassa, kun tämä oli reilun kokoinen ja siksi helppo pukea ja riisua ( myös neuvolantädin ).

Lumi 2vkon ikäisenä.

On meillä käynyt myös ansiokas vitosten äiti Ria tyttärensä Brellan kanssa leikittämässä Bollia. Bollille tuli väsy ennen Brellaa ja Ria parkkeerasi Bollin kanssa sohvalle nukkumaan. Brella taisi olla äidistään mustasukkainen, kun piti sitten mennä siihen väliin ja ensin yrittää houkutella emo heräämään. Kun se ei onnistunut, päätti Brellakin käydä nukkumaan ( hetkeksi ).

vas. Bolli, Brella ja emo-Ria - pennut 4,5kk ikäisiä

Lisää, lisää, lisää - vauvoja suunnitteilla!

Kun ei riitä yhdet kääpiöpinserin pennut syksyllä ja yhdet paimensukuisen lapinkoiran pennut talvella ( no, kamoon, jos kennelnimi on ollut olemassa jo kokonaiset 9 vuotta ja koko tuona aikana on aikaansaatu vain kolmet pennut, kai niitä nyt on suunniteltava lisää? ), aletaan kytätä potentiaalisten, terveiksi todettujen ja sopivassa iässä olevien ( eli Muusan, joka menee tekemään pentusia ihanaisille Iki-Wanhoille, Kiaran ja sijoitustyttö-Wiiman ) kiimoja ja suunnitella astutuksia.

Kiaran juoksu NÄYTTÄISI olevan nyt totta! Ainakin parina päivänä on paperiin tarttunut ensin ruskehtavaa, tänä aamuna jo selvästi punaista "väriä", vaikkakaan lattialle ei ole tippoja vielä ilmaantunut.

Uros on kosittu, ja suostunut ainakin päätä ja häntää hallinnoivien ihmisten toimesta, ja pää ja häntä tottelevat nimeä kirjoihin ja kansiin kirjoitettuna Tuiskuturkin Napakettu ja kotoisammin Nakca - tai useita muita lempinimiäkin, luulen ma.

TA-DAA! Tässä hän on: Tuiskuturkin Napakettu <3

KUVA LAINATTU LUVALLA, kuvaaja Minna Väänänen

Kiara on siis se meidän lapinkoirakuopus, tänä keväänä 3 vuotta täyttävä enontekiöläistä alkuperää oleva aito lapin tuliainen, soopeli, ihastuttavaluonteinen, terveeksi todettu ja Katselmuksessakin junnuna ihasteltu ( JUN2 ) hyväkäytöksinen ihmisen koira. Tämä, virallisesti Riskatsurkan Grace Kelly:

Pentuja odotellaan huhtikuun lopulle ja niitä voi varata vasta kun ne ovat syntyneet. Tämän yhdistelmän pennuista on kyllä oltu jo todella kiinnostuneita ja alustavia kyselyitä on jo paljon. Asioiden onnistumisesta tiedotetaan ensisijaisesti täällä, mutta sähköpostillakin saa tiedustella ainavalpas@gmail.com tai soittaa. Pentua ei kuitenkaan ikinä myydä pelkän sähköpostin tai puhelun perusteella vaan ensin tavataan ja keskustellaan, kohtaavatko ajatuksemme. Myöskään väri ei ole pennun valintaperuste, vaan pennun luonne ( ja sukupuoli ) näyttää, kuka sopii minnekin.

Jännityksellä odotan ja toivon, että Kiaran merkit ovat riittävän selvät, ja että astutus onnistuisi. Pitäkää peukkuja!

Lapinkoiranpentujen isä selvillä!

Tänään sain hartaasti odotetun kirjekuoren, jossa oli virallinen DNA-testattu tieto Eidalun Ilon pentujen isästä.

Emä on tietystikin selvillä, ja nykyisin Ilo on siis DNA-testattu ja sillä on DNA-tunniste tulevaisuuttakin varten voimassa. ( Jos se siis kaksoisastutettaisi uudelleen, sitä ei tarvitsisi enää DNA-testata. )

Isäehdokas nro 1:  Kukkipuun Paju
Isäehdokas nro 2: Kukkipuun Bakti

Pentu 1: Aina Valpas Kauan Kaivattu "Kepponen"

Pentu 2: Aina Valpas Tovin Toivottu "Topi"

Pentu 3: Aina Valpas Oikeasti Odotettu "Oodi"

Tulos:

DNA-määrityksen perusteella kaikki yllämainitut pennut polveutuvat vanhemmista Eidalun Ilo ja Kukkipuu Bakti. DNA-määritys osoittaa, että Kukkipuun Paju ei voi olla minkään yllämainitun pennun isä. Pentujen rekisterinumeroiden perään lisäätään P-kirjain merkiksi polveutumisen varmistuksesta. Tieto koirien DNA-määrityksestä tallennetaan julkiseen Internet-tietokantaan.

Hartaasti Haluttujen isukki Kukkipuun Bakti - TUTKITUSTI!

Kaukokaipuu...

Lennä mun Iloni Kauko, eli "lennä mun lempeni laulu by Aina Valpas"

Lennä mun Iloni Kauko...

Maitten ja metsien taa...

Kerro et valmista kaikki nyt on

Kaukoni Kuhmo pian saa....

Lennä mun Iloni Kauko...

Uuden perheesi luo

He autolla ajaa ja huomenna tulevat...

... heille sä viestini vie:

Aina Valpas Kauan Kaivattu, "Kauko" ( tuleva kutsumanimi on vielä avoin ) on kasvatettu Rakkaudella ja Parhaalla mahdollisella yrityksellä, tiedoilla ja taidoilla, joita minulla ja perheelläni koirankasvatuksesta on. Apuna kasvatuksessa ovat olleet tämän Hartaasti Halutun pentueen emo Eidalun Ilo, meidän vanhapiikapaimensukuisemme Ryyni ( Pilvipolun Eloveena ), omaa pentumisvuoroaan kiihkeästi odotteleva sijoitustypykkä, ihanainen Muusa ( Iki-Wanhan Porotokan-Haave - joka on Kaukon kanssa näissä kuvissa ), koko rakas perheemme kaikkine lapsineen, kissat Pingu, Bolo ja Liida ( kuvassa ) ja kaikki ne lukuisat ystävät ja kylänmiehet ja -naiset, jotka ovat meillä käyneet ja osaltaan sosiaalistaneet näitä pentuja. Olemme tehneet parhaamme, että perhe-elämä tässä kotona vastaisi vähintään keskivertoa suomalaista perhettä ja pennuilla olisi hyvä alku elämään sekä pienemmässä että suuremmassa perheessä kuin omamme.

Erityiskunniamaininta seuraaville:

Ossi, the lapsi, 1v5kk; joka on menestyksekkäästi aiheuttanut meteliä ja arvaamattomia tilanteita sekä pennuille että meille aikuisille.

Bolo, the kissa, joka on menestyksekkäästi sekä yrittänyt pitää kuria ja järjestystä pennuille, mutta myös antautunut lähikontaktiin nujuutettavaksi ja nau'utettavaksi ( uskomaton sietokyky kissalla!!! ).

Ryyni, the vanhapiikakoira, joka on menestyksekkäästi opettanut ulkona käyttäytymisen saloja ja leikkinyt pienten naskalihampaiden kanssa murahtelematta liikaa.

Meillä rakastetaan tätä koko Hartaasti Haluttua pentuetta, jonka nimikkopentu "Hartaasti Haluttu eli Haiku" lensi paikkaan salaiseen jo ensimmäisen elinviikkonsa jälkeen. Meillä toivotaan koko tälle pentueelle, jokaiselle kolmelle tomeralle paimensukuisen lapinkoiran alulle Hyvää Elämää niissä ihanissa kodeissa, jotka ne ovat saaneet.

Hyvää Elämän pituista Matkaa - hyvää seikkailua. Käykää kylässä, pidetään yhteyttä. Voikaa hyvin. Sydämessäni on pienet muruset teitä aina <3

Muusa ( vas. ) ja Ryyni jäävät miettimään, oisko tuo Liida hyvänmakuinen ;)

No EI sentään. Hyvin tulevat toimeen, nuolevat korkeintaan toisiaan :) :)

Oodi ilolle!

Lapsuuden toverille <3 ( suomalaista kansanlaulua aina valppaasti mukaellen )

Sä kasvoit neito kaunoinen...

...rappurallia pureskellen...

Kuin mörkö musta pörröinen, valkoisella lumella...

Ja päätäs rappuun nojaten, talvisella ilmalla...

Lapsuutes ajan hellimmän, sä leikit kanssani...

...ja olit paras ystäväin ja ainoo iloni.

... ja Ryyni oli kaverina ja meidän idoli.

Vaan Ryynikö se vieroitti, pois meidät toisistaan?

...vaan sua armas iäti, mä muistan ainiaan.

... ja niin totta kuin Ilo on emomme, se riemu jatkuu vaan!!

Oodi-neiti lähti tänään omaan kotiinsa, sijoitustytöksi yhteistyöpentuna, kuten sen emo Ilokin oli. Yhteistyö Eidalun -kennelin kanssa on ollut niin mukavaa ja antoisaa yhteisten periaatteiden, samankaltaisten ajatusten ja Anun vahvan paimensukuistiedon vuoksi. Kiitoksia kaikesta Anulle!

Elinalle ja Oodille toivon hyvää yhteistä elämää, meille kaikille yhteisesti mukavaa ja vahvaa yhteistyötä ja Oodille mukavia hetkiä opettelussa yhdeksi Maailman Parhaista Koirista.

Kiitollisin mielin lähetin Oodin ja Elinan matkaan. <3

Toivon pilkahdus

Puttaansaaren päärakennuksen pihassa, auratun lumivallin takana vilahti joku musta.

Ja toinenkin.

Eivät ne pakkasesta välittäneet, suikkeloivat vain lumessa pyöriskellen ja lähti niistä hieman myös ääntä. Semmoiselta marmatukselta se kuulosti. Kohta joukkoon liittyi kolmas ja nuo otukset pyörivät vinhasti arastelematta pihalla olevia ihmisiä.

Omituisten otusten kerho, ja pakkasta -23 astetta.

Yhtäkkiä yksi niistä, kaikista tummin, pinkaisi juoksuun tietä pitkin. Minne menet, otus?

-Kotiin, se sanoi, minä lähden nyt kotiin!

Matkalla se vielä kääntyi, paljasti profiilinsa ja osoitti, mikä se on miehiään.

Se esitteli vielä kerran kauniit raitatassunsa <3

Ja lupasi pitää huolen, että muistaisi leikkiä ihan joka päivä.

Minä tiesin silloin, että se pärjää. Tuollainen musta otus, joka syntyi 20. päivänä marraskuuta meidän kuistin nurkalla ulkona klo 05.22 pitelemäni pyyhkeen sisään todella pienenä, mutta sitkeänä, kasvoi ottaen puolet painavampana syntyneet sisarukset kiinni, oppi asiat omaan tuumivaiseen tyyliinsä ja lupasi olla uudessa kodissaankin yhtä hyvä koira kuin tähän asti oli jo täällä pentukodissa ollut. Tiedän, että se pärjää.

Hyvää matkaa elämään, Aina Valpas Tovin Toivottu. Sait hyvän kodin Siilinjärveltä. Muista olla sen arvoinen. Me rakastetaan sinua täälläkin, Topi!