Meillä on tapahtunut tänä kesänä paljon. Kuten jo blogissani kerroin, kävin kääntyilemässä sairaalasängyssä yhdeksän yön ja päivän verran, poskiontelo-operaatiossa sen jälkeen, kun silmääni oudosti vaivannut turvotus ja tuska selvisi kroonistuneen poskiontelotulehduksen aiheuttamaksi paiseeksi silmänpohjassa, kahta bakteeria ja sientä kasvaneeksi moskaksi, joka saatiin kunnolla pois vasta leikkauksessa ja sen jälkeen tehdyissä parissa huuhtelussa.
Sen jälkeen vietimme päivän Vasikkasavuilla ja samana päivänä saimme sveitsiläisen vieraan Nadian meille IFYEN ja 4H:n kautta vaihdokiksemme. Nadia vietti perheessämme perheenjäsenenä 3 viikkoa, ja olemme nähneet muutamia kertoja vielä hänen siirryttyä uuteen isäntäperheeseensä Iisalmeen. Tykästyimme kaikki iloiseen ja avoimeen nuoreen naiseen ja nykyiset yhteydenottomme facebookissa alkavatkin usein sanoilla: "Miss You!!"
Meidän lapset - our kids - elokuussa 2011
vasemmalta Olli ( ylh. ), Sini, Nadia, Meri, Jori ( oikealla )
sekä Lumi mopon kyydissä ja Ossi muuten vaan seisomassa.
Ilpo-karitsa oli meillä mukana Vasikkasavuilla -
mutta elokuun puolessa välissä sen elämänlanka paloi loppuun.
Ilpo sairastui. Ensimmäinen oire sen sairaudesta oli sen erikoinen mäkättämisääni. Aivan kuin olisi pilli pistetty sille suuhun, jonka läpi se määki :( Sitten alkoi ripuli, joka aiheutti monenlaista kurjaa, vaikka saimmekin ulosteen kiinteytymään. Parissa päivässä, eläinlääkärinkin ohjeista huolimatta, Ilpon elämänlanka katkesi ja Ilpo nukkui rauhallisesti pois meillä sisällä. Itse olin tuolloin ainoalla omalla lomallani ( 3 vrk ), mutta kotiväki ja turvaverkko hoiteli täällä hommat sydänlämpöisesti. Olemme kiitollisia Ilpolle - ja Jennille, jolta Ilpon saimme - kaikesta siitä rakkaudesta ja ilosta, jota Ilpo meillä ja mm. Vasikkasavuilla ympärilleen loi. Ilpo oli emonsa hylkäämä karitsa, jonka elämänlanka oli tavallista ohuempi. Ilpohan ei edes kasvanut normaaliin tahtiin, vielä kuollessaankin se oli lähes vastasyntyneen karitsan kokoinen, vaikkakin vankempi.
Ilpon hauta ja karitsa-muistomerkki.
Ilpo toukokuu - elokuu 2011
Jossain tuolla sateenkaaren takana on maa,
jossa pienenpienet karitsatkin saavat laiduntaa.
Siellä eivät huolet paina, hyvä siell' on olla aina.
Koskaan ei voi siellä tuska koskettaa.
Täällä haikein mielin sua muistellaan.
* * * * *
Sulolla kävi tyttöystävä - kaveripohjalta vain, koska Typy on virallista linjaa.
Leikittiin ja hammasteltiin!
"Seurataan tuota isoa!"
Kiitos Jaanalle äiteineen sekä Otsolle ja Typylle vierailusta!! Tervetuloa uudestaankin!
Meillä aloitti meidän kaikkien töiden pelastus, 4H:n lastenhoitaja viitenä päivänä viikossa. Katriina on kultainen nuori nainen, josta tulee vielä aikanaan yksi maailman parhaista kätilöistä. Nyt hän viettää välivuotta opiskeluista ennen kätilöopintojen alkamista meillä hoitaen meidän kolmea pienintä täällä meillä kotona. Minäkin olen saanut huomata, että en ole ihan niin laiska, kuin itsekin luulin, sillä nyt kahtena päivänä olen saanut tehtyä asioita, ihan oikeita TÖITÄ, enemmän kuin varmaan viimeiseen kahteen viikkoon yhteensä. Nyt on jo hetki aikaa tälle blogillekin ihan näin päiväsaikaan ;)
Tänään aamulla aloitin poniaitauksen teolla. Tein varsallisille tammoille jälkikasvuineen ehkäpä noin hehtaarin kokoisen aidan rehupellolle. Nyt riittää ruokaa jos riittää hyviä ilmoja! Aidanteon jälkeen valjastin kameran ja otin muutamia räpsäyksiä:
Pikkuvirran Dirana ei malttaisi nousta auringosta :)
Eikä Pikkuvirran Druwez sen verroin...
Silmät painuu kiinni <3 Uuwe <3
Rosmariini miettii, voisko tuonne uuden laitumen puolelle mennä ;)
Pikkuvirran Dalanar kääntyy "entiseltä portilta" takaisin vanhalle laitumelle.
Voiko tästä päätellä, ettei siitä tule helposti karkuria, kun ei uskalla avatustakaan yksin mennä ;)
Mitähän se Rosi huomasi?
Ääh, ei se ollutkaan mitään ( taustalla Pikkuvirran Danella )
Ota vaan niitä kuvias - eläkä ota, vaan RAPSUTA!!
Ja kun Rosi sanoo, se ei ole kysymys, vaan käsky :D
Rapsuttaako siellä joku, kysyy Dina ( Dirana )
Ruunikko ja ruunikko - veli Druwez ja sen sisko Danella, sukua isän puolelta :)
Sisko Pikkuvirran Danella esiintyy :)
Rosmariini kuuntelee, kun taskussani soi kännykkä :)
Kiitos Sara, kun soitit, tuli hyvä kuva!!
Oottakaa minua!!! huutelee Dalanar
ja päätti viimein astua "näkymättömän" langan yli
uudelle laitumelle!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kesä ei ole vielä ohi, kaikki eläimet ovat laitumilla, tallin perusteellinen siivous ( on vuorossa seuraavaksi ) tekemättä, elämää on elämättä. Toivottavasti tässä oli jotain bloginälkäisille. Kiitos kun kaipasitte, nyt menen kahville ja sitten lähden tapaamaan kasvattiani Pikkuvirran Bardia ajo-opetuksen merkeissä!
