perjantai 26. marraskuuta 2010

Tuhinapesä

Onhan meillä niitä. Maailman ihanimpia ja kauneimpia ja suloisimpia ja söpöimpiä. Kissanpentuja!! Tässä on ollut hiukan kiirettä ja tohinaa, kaikenlaista hulinaa, enkä ole ehtinyt tänne niiden ihanuuksien kuvia tai kuulumisia päivitellä. Korostan vielä, että nämä pentuset ovat Yrttitarhan kissalan  pentuja, ja kaikki kyselyt ja tiedustelut pentujen hankinnasta tulee osoittaa Sailalle. Minä vain yritän parhaani mukaan hoidella nämä ihanuudet täällä meillä.

Ensialkuun surullinen uutinen: Menetimme yhden pennun vajaan viikon iässä. :( Toiset, Yö, Uni, Aasa ja Loru, kuitenkin kasvavat ja kehittyvät hienosti, ja niistä saamme iloita.

000000000 ( <-- Liida kipaisi sanomaan terveisensä :) ) Liida on ollut erinomainen emo, ja hoitaa pentusensa hyvin, joskin tahtoo myös seurustella ihmisten kanssa sopivasti imetetyään pentuset kasvu-unille. Ihana, ihana Liida!!

Liida ja Unin selkä ja Yön nassu...

Yötä haukottaa...
Aasa ottaa tissiä...

 Loru kulta...

Uni heräsi...
Onnellinen emo...

Olen sen jo muistaakseni sanonut, että olen onnellinen, että saan tämän kokemuksen kokea. Kuitenkin yhden pienen menetys sai minut panikoimaan, että olenko sittenkään osannut, olenko ollut kelvollinen, saanko nauttia tästä? Saila kyllä lohdutti, että ei niille aina mitään mahda. Kaiken yritin ohjeiden mukaan tehdä, mutta aina ei ihminen kaikkeen kykene. Pikku-Sisulle kiitos pienestä ajasta täällä.
Meille on tapahtunut myös auton vaihto. Jos joku tulee vastaasi tummanharmaalla Land Roverilla ja huitoo hirmuisesti moikatakseen, älä ihmettele. Minä se vain olen. Älä ihmettele myöskään, jos ajan sinua vastaan, enkä tervehdi. En nimittäin aina vaan huomaa. Ylpeäksi en ole muuttunut. Tämä elämä eläinten kanssa pitää nöyränä.

Ai niin, meille on tapahtunut myös rakkaan suomenhevoseni Henni Vanillinin kotiinpaluu yhdistetyltä koulutus- ja varsomisreissultaan. Sen varsa Aarteen Vanikka on myytävänä Aarteen hevostilalla Virolahdella. Tervetuloa kotiin Vanillini. Tästä jatkamme masun kasvatusta ( Vannin, ei minun!! ) ja laihista ( minun, ei Vannin!! ) ja yhteistä elämää. Vannin ensi kesän varsa, joka on Vanikan täyssisarus ( i. Mirlakka ) syntyy meillä ja tulee luultavimmin myyntiin.

8 kommenttia:

  1. ...tulee luultavimmin myytiin... *reps*

    just joo :D

    h-m

    VastaaPoista
  2. :D Meinasin jo tuohon kirjoittaa, että ystävät jo lyövät vetoa siitä, mitä Vannin varsalle käy, varsinkin jos se sattuisi olemaan tamma :p

    VastaaPoista
  3. IHANIAAAAA!!!! Taas pitää sua ahdistella kysymällä, milloin sinne voisi lennähtää :DD

    VastaaPoista
  4. Vierailijoita otamme vasta, kun on selvääkin selvempää, että kaikki menee hyvin. Käsittääkseni vieläpä kissallisesta kodista tulijoille pidetään tarkempi syyni, etteivät pienet vain saisi mitään kohtalokasta tulehdusta tms. Nämä kun ovat niin herkkiä kaikille pöpöille, ja joka kodissa on omanlaisensa bakteerikanta ym. pöpöt.

    Mieluusti jakaisin tämän onnen vaikka kenen kanssa, mutta reaaliteetit on otettava huomioon... Ja ehtiihän näitä paapotella vielä, ovathan nämä ihan pitkään meillä vielä :D

    VastaaPoista
  5. Voi tuota auvoa! tuntuu että vastahan mä olin Liidan syntymässä kummitätinä. Ja nysse on jo itse äiti. Voi herrrkku noita värejä! pus pus

    VastaaPoista
  6. Blogin uusi lukijakin ihkuttaa. Siamvauvat ovat naamiokissamamin suosikkeja, kumma juttu. On meillä itämaisiakin. Seuraava pentue syntyy kahden viikon sisään, sijoituskodissa sekin. :)

    Onnea pikku-Yrttisten kanssa. Hengessä mukana elää varmasti aika moni.

    VastaaPoista
  7. Juu löysinhän minäkin nämä sivut ja kuvat. Onpas tosi söpösiä kisuja!

    VastaaPoista
  8. Iik kääk! Itämaisia.. olen aivan lääpälläni kaikkiin itämaisiin rotuihin. <3 <3 <3 HUO-kaus!

    VastaaPoista