Kuvahaaste

Sain kuvahaasteen Panta hukassa-blogista enkä nyt pidä sitä mitenkään ilkeänä tekona ;) vaikka niin kommenteissani sanottiin. Elikkäs:

Kuvahaaste

1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi, ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

 Källi ja Doula ( takana ehkä Kassu )

Jassoo. Tuli sitten tämmönen kuva, eli tässä kuvassa Kiaran pennut ovat 5-viikkoisia, ja ne tapasivat meidän kääpiöpinseriuroksen Källin varmaankin ensimmäistä kertaa. Syy siihen, että neljäs kansio kuvia ei ole tämän vanhempi, on se, että tämä kone on aika uusi, ja meidän "varsinainen" tietokone tilttasi tuossa keväällä.

Haastan mukaan neljä blogia: Yrttiset ( tiedän, että satunnaisotantanakin varmasti löytyy hellyttävä kuva ), Mustikoita ja sananjalkoja ( palan halusta nähdä useita kuviasi, myös sen neljännen kansion neljännen kuvan ), Kodan koti ( onko ollut elämää ennen Kodaa? hihitystä ) ja Röllin sydän ( sama kysymys kuin Kodan kotiin... ).

Jännityksellä odotan haasteen tuloksia :)

Nyt minä olen senkin nähnyt!!

Nyt minä voin sanoa nähneeni myös sen, että kananpoikanen kuoriutuu. Ihmeellistä, ihmeellistä. Miten voi niin pienestä munasta tulla jotain niinkin isoa, niinkin valmista ja niinkin "helposti": Lämmittää ja huolehtii kääntämisestä ja kosteudesta. Ja miten se voi onnistua koneella - ja miten hienosti sen ihan oikea kanaemokin osaa tehdä. Voi ihmetys!!

Tätä reikää oli tehty koko aamupäivä.

Muna hytkyi, keikkui ja piipitti... kuori alkoi antaa periksi.

  Yhtäkkiä kuori antoi periksi ja tipu tuli esiin.

 Voi miten koville se ottikaan!

 Heti tipunen lähti liikenteeseen, hoiperteli suuntaan jos toiseen.

Se potkiskeli muita munia ja kellahti selälleen - kokonaan ulkona munasta!!

Annamme sen kuivua hetken hautomakoneessa ja siirrämme sitten sisarustensa joukkoon häkkiin lämpölampun alle. Aika ihanaa!! Lisää on vielä tulossa, luulen. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Kuoriutumisia

Hautomakoneessa 21 vrk ja näky oli aamulla herätessäni tämä:

3 tipua ja yhdessä munassa ainakin vielä särö :)

Pikkuvirran Claire

Minä tiesin, että Bellan varsominen on lähellä. Tiesin minä. Otin sitä yöksi talliinkin, koska sen utareet olivat täynnä maitoa ja se piti häntäänsä omituisen korkealla. Päiväksi vein sen laitumelle, tietenkin, sillä kuka nyt tahtoisi kököttää pienessä tarhassa saati tallissa ihan vain odottamassa. Liikkuminen tekisi vain hyvää.

Ei ihan ennätetty hakea sitä talliin yöksi, kun hevoslomittaja Anne läksi oman hevosensa luota ajelemaan kotiin. Soitti samantien päästyään laitumen kohdalle: Bella synnyttää!!! Kun pääsin paikalle, näky oli tämä:

B

Bella ponnisteli varsaa maailmaan.

A

 Autoin vähän ja varsa syntyi - Anne auttoi pitämään muut tammat loitolla.

B

Bellan 1v. varsa Blandakin kävi tervehtimässä pikkusiskoa.

 

Samoin joukko muita, mutta Bella sanoi, että rotinat voi tuoda vasta myöhemmin, kiitos!

Saanko esitellä: Pikkuvirran Claire vastasyntyneenä.

Claire matkasi turvallisesti talliin kottikärryissä.

 2 tunnin ikäisenä ollaan näin terhakkana :)

Claire ei varsinaisesti tarkoita mitään ( kuten taas Clett tarkoittaa "kalliosta irronnut kivi" ), mutta se on sympaattinen henkilöhahmo minulle mieluisasta tv-sarjasta McLeodin tyttäret, ja siitä se varmasti mieliimme tuli. Clairen isä on Diplomat swe ja emä RP-Balancia eli Bella.

Vesimies

Kyllä minä sen jo tiesin. Olin nähnyt pikkuisen vesileikkejä jo aiemminkin, ja tiesin, kuka oli opettanut pentueen tytötkin moiseen puuhaan, mutta eilisiltana todistin kyllä ihan kameran kera iloista leikkiä, joka lupaa laminaatille lattiaremonttia aikas piankin - onneksi ei meillä, kun kaikkialla alakerrassa on kivilaattalattiat. Juurikin esimerkiksi tästä syystä.

Mutta antaapa Röllin opettaa tämä hauskuus teillekin:

Esikastele lattia, kieriskele hetki nukkumakopassa. 

Vaani siskoa...

... mutta hyökkää silti vesikuppiin!

Kaiva, kaiva, pärski, pärski, lois-kuuuu-ta!!

Mahdollisimman paljon vettä pois kupista...

Se onnistuu hyvin vaikka sylkäisemällä.

V

Vaihda asentoa ja jatka sitkeästi.

Tunnustele välillä, onko lattia jo riittävän märkä.

Kastele myös uunin kylki purskauttamalla vettä suustasi.

 Kurkota tassuilla luukutkin märiksi.

 Syö, jos tuli nälkä...

Ihmettele tassuinesi, miksi vesikupissa on NIIN vähän vettä!!

  Pyydä lisää vettä ja jos ne antaa, aloita alusta koko show :)

Tämä aktiviteetti takaa tekemistä myös perheesi ihmisjäsenille. Lattiamateriaalista riippuen he rientävät iloissaan leikkimään kanssasi joko nopeasti tai vähän hidastellen. Voit olla kuitenkin varma, että huomio on taattu, ja kaikilla on hauskaa. Suosittelen jättämään hiukan vettä kupin pohjalle, siltä varalta, että ihmisten mielestä kuppia ei heti kannata täyttää uudelleen - mikä tietysti on suuri vääryys, sillä pienen koiranpennun saatavilla on aina oltava rajattomasti raikasta vettä ;)

Riehakkaasti Teidän, 

Vesimies

Maitomies eli Rölli

Huhuu - Hanna ja Panu - leikittehän tekin kanssani tätä kivaa "Kastuu-kuivaa"-leikkiä?

Vain elämää...

 Kuva: Paula Martiskainen

Vain elämää, ei sen enempää,
On kaikki tää, koita ymmärtää.
Vain elämää, ei sen enempää,

Myös kesä tää kohta taakse jää. 

 

 Kuva: Paula Martiskainen

 

Vain elämää, ei sen enempää,

Myös päivät nää kerran häviää.

Vain elämää, ei sen enempää,

Sun muistos koitan säilyttää.

 

Kaskenviertäjä läksi tänään omaan kotiinsa Ylivieskaan. Se jatkaa tyytyväistä elämäänsä iloisen lapsiperheen koirana paikassa, jossa ei aiota pysähtyä hyssyttelemään nytkään, koiranpennun tultua taloon. Luulen, että Kassu Juutinen - niinkuin perheen pojat Kaskenviertäjän nyt nimesivät ( kyllä koirallakin PITÄÄ olla oikeasti sukunimi!! ) nauttii siitä elämästä, mihin se jo täällä tottui: että sattuu ja tapahtuu, että saa olla mukana ja touhuta ja saa nukahtaa omaan rauhaan muun hulinan jatkuessa ja kertoen turvallisesti, että elämä jatkuu. Että kaikki on vain elämää, jota voi elää iloisena ja huolettomana päivästä päivään, omien ihmisten kanssa.

Itku meinasi päästä pihalla, kun ensin nuuhkaisin Kassun tuuheaa turkkia, silitin vankkoja käpäliä ja ojensin luottavaisen koiranpennun uuden emäntänsä syliin. Itku meinasi tulla, taas kerran, ilosta. Siitä ilosta, että Kassullekin löytyi koti, jossa sitä odotettiin kolmen pienen pojan ja kahden aikuisen voimin kovasti ja tosissaan. Aivan ihana oli keskimmäisen pojan toteamus, että heillä Kassu Juutinen saa syödä hänen puolestaan muikuista päät ja pyrstöt, kun hän ei niistä välitä. Onnellinen Kassu Juutinen!!

 Luopuminenkin on vain elämää. Ja onneksi luopua on saanut onnellisesti taas.

Mietinkin jo, mitenkähän kauan uskallan kasvattaa koiria, sillä minkähän aikaa näitä Maailman Parhaita Koteja riittää? Toivotaan, että niitä riittää sopivasti.

Vain elämää on myöskin se, että tänään, kesäpäivänseisauspäivänä valvon tähän aikaan. Patistin tytöt nukkumaan ja jäin itse tuossa illalla yrittelemään unille "iskän luo pellolle" itkevää melkein nelivuotiasta, ja jääkaappiin kiipeilevää melkein kaksivuotiasta ja annatissiä-äläkäsittenkäänanna melkein viisikuukautta nuorta, kun isäntä sitten soitti pellolta kaukaa, että pitäisi tuoda käärintämuovia, kun loppui pahimmoilleen, kun paalattavaa oli enää kaksi karhoa jäljellä. Että siinähän ne nukahtaisi pojatkin sopivasti autokyydissä.

No nukahtiko? EI. Jori itki ja rääkyi, aneli ja pyyteli, että olisi saanut jäädä traktorihommiin iskän kanssa. Itki koko kotimatkan, että hän tahtoo pellolle. Ossi nukkui kotimatkan ja keräsi niinollen taas uudet voimat mm. jääkaappiin kiipeämiseen ja sängyllä pomppimiseen ja Lumikin hienosti heräsi, kun nostin kaukaloa autosta.

Saavuimme siis kotiin sopivasti kaikki hereillä sammuttamaan konetta, ja saimme vastaamme iloisesti kiljuvan pentukuoron, joka oli ilmeisen mielissään valoisan yön saamasta käänteestä. No, koneen sammuttaminenkin hieman venähti, kun piti raportoida nämä käänteet.

Mutta siis, vain elämää... ( on myöskin Röllin kroolailu vesikupissa, joka huomenna blogipäivityksessä julkaistaan kuvin ja kertomuksin... sillä oli ilmeisen hauskaa tuossa alkuillasta :D )... on kaikki tää. Ja sitä minun unelmaani <3

Fenna frá Pikkuvirta

Eilen olimme Joensuun Rotuponinäyttelyssä neljän ponin voimin ( Pikkuvirran Aamutar, Brim ja Braamer ja Kotimäen Fiona ). Tuloksena oli II-palkintoja kaikille ja ihan mukavia arvosteluja. Kiitos kaikille ystäville ja apujoukoille eilisestä.


Saavuimme kotiin vasta illalla, väsyneinä. Veimme näyttelyissä olleet 2-vuotiaat tammat laitumelle ja Heta otti ne vastaan johtajatamman ominaisuudessa nostamatta turpaansa ruuastaan :) Mistään ei oikeasti huomannut, että yöllä olisi jotain jännitettävää.

Aamulla tallihommiin hiippaillessani huomasin, että joukko korppeja tai naakkoja - varmasti olivat jotain muuta kuin perusvariksia, niin mustia ja isoja olivat - tappeli jostain laitumen reunalla. Olisipa kamalaa jos siellä olisi vaikka varsa nokittavana, ajattelin, mutta hipsin kuitenkin ensin talliin, kun en uskonut siellä mitään tapahtuneen. Kun sitten muut heppahommat tehtyämme menimme laitumelle, löysimme sieltä Hetan ja kulomustan tammavarsan.

Tamma, TAMMA, tamma!!!

 

 Heta ja Fenna.

Fenna tarkoittaa "nimitys nuolelle, kova lumi". Sen täyssisko Brynja ( synt. 2009 ) tarkoittaa "haarniska" ja pitäähän sotisopaa näin täydentää ;)

Viivy vielä hetki...

Nyt on tanssittu, juhlittu, juotu
sen pitemmän kaavan mukaan.

K

Kuva Paula Martiskainen

 
Kaikki mitä on pöytään tuotu
nautittiin, eikä sammunut kukaan.

Kuva Paula Martiskainen

 
Juuri kun naiset on kauneimmillaan,
sinä siinä oot yllättäin.
Se meidän rakkaus parhaimmillaan
loppuun kirjoittamatta jäi.

Kuva Paula Martiskainen

 
Viivy vielä hetki,
yksi laulu on laulamatta,
pari sanaa on sanomatta
kun sut pitkästi aikaa näen.
Viivy vielä hetki,
yksi malja on tyhjentämättä,
lähtöitkut on itkemättä
ennenkuin erkanemme kotiinpäin.

Huomenna lähtee Paimenpoika, Koda, uuteen kotiin.

 

Minä toivotan sille hyvää matkaa. Hyvää matkaa sydämeni säikeet mukanaan, minne ikinä nuo pienet mustat tassut tuon kultaisen kimpaleen kuljettavatkaan. Pidä hyvää huolta siitä Minna, ja anna Paimenpojan pitää huolta sinusta <3

Nunnuka nunnuka lailaa lailaa ( ja taatusti raikaa! )...

Pennut ovat täyttäneet kuusi viikkoa ja avanneet äänensä, sielunsa ja riemunsa. Niistä on tullut sitä, mitä ne tulevat seuraavat vuodet olemaan: täysiä koiria, jotka tahtovat olla ja osallistua, tulla ja tutustua, nähdä ja tulla nähdyksi. Ne tahtovat kaikkitännemullehetinyt, tai mieluummin pitiollajo. Ne osaavat jo "komentaa" ihmistä, ja tiukkaa tekee olla huomioimatta niiden "vaatiivaatii-etköhuomaamuka"-vollotusta.

Niiden luonteet ovat selvillä: Kyökkipiika on rauhallisin, mutta iloinen ja toimelias ja rakastaa ihmisen huomiota; Paimenpoika on toimelias, menevä ja keksivä, mutta hyvin luottavainen ja ihmisen kanssa tekevä; Nyörinpunoja on touhukas, reipas ja kekseliäs; Kaskenviertäjä sopuisa ja sopeutuvainen, mutta myös topakasti asioihin suhtautuva ja kaikkien kaveri; Maitomies on tyytyväinen peesailija, jolla on hyvä ruokahalu ( maito miehen tiellä pitää :p ) ja unenlahjat; ja Lapsenpäästäjä on touhun tyttö, duracell joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, kun kaikkien muiden suut ja silmät ovat painuneet kiinni ja niistä on tullut kasa kaunista pörröä...

( Ja minä mietin, että onko minulla enää järkeä ollenkaan päässäni. Ainakaan parin kuukauden kuluttua ;) )

Tänään punnittiin pentusia pitkästä aikaa, ja tulokset olivat hurrrrjia:
Kyökkipiika 3950g, Paimenpoika "Koda" 4370g, Nyörinpunoja 4230g, Kaskenviertäjä "Kassu" 4660g, Maitomies "Rölli" 4430g ja Lapsenpäästäjä "Doula" 4230g

Meillä kävi torstaina ihana valokuvaajavieras, Paula Martiskainen ja hän otti ihania kuvia pentusista. Kuvat julkaistaan kuvaajan, Paula Martiskainen, luvalla, eikä niitä saa kopioida täältä mihinkään. Pennunostajille lupa on jo annettu, ja he voivatkin saada kuvat muistitikulleen pentua hakiessa. Tähän laitan maistiaisia, nämä olkoon viralliset kuusiviikkoisposeeraukset :)

M

Rölli köllöttää.

Nyt minä puren sinua kuonoon... ( Kassu puree Kodaa )

Rökitetään se!! ( Rölli, Kassu ja Nyörinpunoja )

Kassu.

Rölli sipittelee Nyörinpunoja-siskolle.

Pentukasa: Kassu, Rölli ja Kyökkipiika.

E

Emon kanssa  tutkimassa Rölli ja Koda.

Rölli ja Kyökkipiika.

Kassu.

Koda ja Doula.

Älä ala mulle...

Doula ja Koda.

Kyökkipiika.

Nyörinpunoja.

Rölli.

Nyörinpunoja ja Koda.

Pentukasassa Nyörinpunoja, Kassu, Kyökkipiika ja Rölli

Koda ja Doulakin nukahtivat - ehkä toimeliaimmat koko sakista...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kuusiviikkoiset maailmanvalloittajat ovat vallanneet jo kotimme. Webbikamera on sammutettu seuraavaa kertaa odottelemaan ( ei pysy hullukaan näiden perässä ) ja pienesti jo odotamme sitä ensi viikkoa, jolloin lapsukaiset lähtevät uusiin koteihin. Rekisteripapereita odotellaan ja kauhistellaan, että pentukansioasioita pitänee alkaa tulostamaan :))

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Paula Martiskaisen, eikä niitä pidä kopioiman minnekään!!

Kiitos Paulalle ihanista kuvista, joista tässä on vain murto-osa. Niin ja käynnistä myös kiitos  :))