maanantai 19. syyskuuta 2011

Onni on hyvä kasvattaja!

Olen aina ollut sitä mieltä, että kasvattaja tulee valita huolella. Kaikkea pitää voida kysyä ja kasvattajan tietojen todenperäisyyttä tulee voida tarkastella yleisten normien mukaisesti. Kasvattajan kanssa tulee pystyä puhumaan, kysymään kaikkea ja paras kasvattaja sanookin, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Aina on parempi kysyä kuin katua jälkeenpäin tehtyjä virheitä, jotka olisi voinut välttää kysymällä etukäteen. Vaikka tuntuisi tyhmältä.

Kasvattajan luona tulisi voida vierailla, eikä ottaa pelkästään vastaan kasvattajan tarjousta tulla tuomaan uusi perheenjäsen puolimatkaan tai kotiin. Toki joskus se maailman paras kasvattaja tahtoo nähdä sinun kotisi, ja se hänelle suotakoon, mutta jos et pääse tutustumaan tulevan lemmikkisi kasvuoloihin, vaikka tarjoudut, olisi syytä hälytyskellojen alkaa kilkahdella...

Kun olet ottamassa pitkäikäistä lemmikkiä ( ja kaikki, jotka elävät pitempään kuin viikon, luetaan pitkäikäisiin! Niihin on sitouduttava, vaikka tahtoisit lemmikiksi pienimmän hiiren! ), on sinun otettava tarkoin selvää, miten sitä hoidetaan, ruokitaan ja käsitellään - ja millaiset olosuhteet se tarvitsee... ja voitko ne tarjota!

On onni, kun hyvä kasvattaja löytyy. On onni, kun voi tavata tulevan lemmikin isän:


Arthur - isä nelivarvas.

ja äidin, joka on syönyt juuri akvaariokasveja ja naama on vihreä kuin avaruuden oliolla: 

 Steppi - äiti nelivarvas.

Nuoria omakasvatteja ja yksi nuori pelastettu ( jonka kilpi oli jo heti "väärännäköinen", kun oli syönyt ennen pelastamistaan väärää ruokaa... )

 En muista näiden ihanuuksien nimiä... olisiko se pelastettu nuori ollut Pikku Myy?

Surullinen osasto - tosin ihanaa, että elävät nyt vihdoin kilpikonnanarvoista elämää, saavat oikeaa ruokaa, lajitovereita ja kunnon alustan - pelastettujen koti:

 Kilven kuuluisi olla tasainen päältä, ei "kuviot" koholla ja erottautuneina...

Jännittävin osasto: VAUVALA... Siellä jotkut kaksi ovat ne meidän vauvat!!

 Jerika-rakas.

 Sisko... Mia?

Äiti-Steppin ja sen kaverin koti.

Iza-rakas omassa kotiterrassa. Vertailuna tulitikkulaatikko! 

Että sellainen tarina tälläkertaa. :) Kilpikonnasta ( kuten niin monesta eläimestä ) olen haaveillut teini-ikäisestä saakka. Nyt olen niin onnellinen Jerikasta ja Izasta, ja niiden kasvattajasta Gunveigista ja hänen tyttärestään Jennystä, joiden kanssa on ollut helppo vaihtaa viestejä ja tiedän, että voi jatkossakin kysyä kaikkea mitä mieleen tulee, että voisin tarjota näille ihanille pikkukilppareille niiden arvoisen elämän. Voisin vain tuijottaa niitä ja huokailla!! Ruokakin jo maistui piiiiiiiiiiitkän kotimatkan jälkeen tänään päivällä, terraa on tutkittu ahkerasti ja kaivauduttu milloin mihinkin nukkumaan. Suloisia! Minulle kerrottiin, että voisin tinkiä hinnasta, jos ostan kaksi, mutta en halunnut, sillä tahdon maksaa kasvattajan pyytämän hinnan, kun pääsin näkemään, miten hienosti ja rakkaudella konnia hoidetaan, miten hyvin niiden tarpeet otetaan huomioon ja miten upeasti hoidettua kaikki on. 

KIITOS!

Viikonloppuun mahtui myös Eliittinäyttelyä, jossa Liberty oli luokkansa toinen, ja tuomari kutsui sen vielä best in show-kehään, jossa se valittiin BIS III-sijalle jaettuna toisen hienon oriin Kaunisrannan Harry Potterin kanssa. Tuomari vielä tuli minua jututtamaan ja kertoi, miten hieno Liberty on ja että hän tykkää sen ilmeestä ja olemuksesta. Sitä hän sanoi, että se ei esitä itseään ihan niin vapaasti kuin hän toivoisi, mutta kun kerroimme sen juosseen ravikilpailuissa tämän koko menneen kesän, tuomari sanoi sen "kireyden" johtuvan selvästikin siitä. Kun raviponi oppii menemään lujaa ja antamaan kaikkensa vasta kovaa juostessaan, sen "näyttelyravi" kärsii. Mutta hieno poni jokatapauksessa ja hyvin pärjäsi Eliittinäyttelyssä, jossa kaikki ponit olivat upeita ja hyvin palkittuja! Oma rakas kasvattini Pikkuvirran Aamutar oli myös kutsuttu ja oli omassa luokassaan kolmas. Sijoitus on huikea niin huippulaatuisten kolmivuotiaiden seurassa!

Kiitos hienon Eliittinäyttelyn järjestäjille, tuomarille, kaikille näytteilleasettajille - aivan upeita poneja!! - ja yleisölle. Erityiskiitos Rogerille minun ja Tainan ponien esittämisestä! Hienosti tehty taas kerran!!! Kaikki meni hienosti ja ilmapiiri oli mitä mahtavin! Sini-tyttäreni oli mukana ja otti kuvia:


Pikkuvirran Aamutar

"Kilpasiskot", vasemmanpuoleinen sijoittui toiseksi, Aamu kolmanneksi.

 Aamujen aamu ;)

 Rouva - Rowy v.d. Wildenkamp - Tainan hieno tamma oli kolmas luokassaan.

Liberty 

Liberty-rakas ja upea A.S. Namorado, joka voitti luokan ja koko näyttelyn!!

  Tiukka kurvi ;)

Hienosti <3
Tässä kuvassa onnellinen puolikkaan omistaja hehkuu ja sädehtii pokaali ja ruusuke kädessä, 
mutta valokuvaajatyttäreni ei halunnut kuvata sitä hupsua ilmettä ;)
Kiitos ja Onnea myös Taina, Sinulle!

3 kommenttia:

  1. Hienoa että Marsun häkkille löytyi uutta käyttöä ja Onnea Näyttelystä!

    VastaaPoista
  2. Onnea uusista perheenjäsenistä ja näyttelystä!! :))

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia, ja kiitos kehuista. Pikkuiset saivat kyllä parhaan mahdollisen kodin. Ja tullaan kyllä varmasti käymään tielläkin kunhan saadaan visiitti sopimaan kalenteriin.

    VastaaPoista