perjantai 27. huhtikuuta 2012

Muistoja ja nyt

Kun olin lapsi, pyöräilin useita kertoja viikossa parin kilometrin päähän hoitamaan erästä hevosta, Tähti-Villeriä. Kun nyt tässä muistelen, sillä ei ollut varsinaista lempinimeä. Siitä puhuttiin Tähti-Villerinä, tai Villerinä. Nimestä voisi päätellä, että se olisi ori tai ruuna, mutta tamma se oli ja Viller on minulle tamman nimi.
Minä opin paljon, en ihan kaikkea mitä nyt osaan, mutta todella paljon hevosenkäsittelyn perusteita, nimenomaan Tähti-Villeriltä. Se ei ollut helppo tamma, sillä oli kova luonto ja varmasti sen käsittelytavoillakin oli syynsä siihen, että monelle varsinkin vieraammalle se oli miltei mahdoton. Sen emä Ero-Tupsu oli vaikeasti käsiteltävä hevonen. Hyvänä päivänä sen kanssa tuli hyvin toimeen, mutta se saattoi äkkäytyä ja olla antautumatta jopa karsinasta sitä yrittävälle ihmiselle. Jos Ero-Tupsulle näytti oman hermostumisensa, se hermostui itse vielä pahemmin ja sen käsittely muuttui mahdottomaksi.
Tähti-Villerin kanssa määrätietoinen käsittely ja osin tietämättänikin tekemäni oikeat, hevosenkäsittelyn perusasiat auttoivat minua saamaan sen luottamuksen ja mahdollistivat sen käsittelyn. Koskaan, hiuskarvaakaan ei päästäni sen kanssa katkennut, vaikka se potki eläinlääkäreita, puri lomittajia, ja uhkaili pahaa aavistamattomia.

Kun minä olin lapsi, haaveilin omasta hevosesta. Onnellisena vietin kaikki mahdolliset hetket Tähti-Villerin kanssa kuvitellen sen olevan oma hevoseni. Kun kuulin, että se oli yllättäen viety teuraaksi, muuttuivat sen valokuvat minulle entistä rakkaammiksi, sen kanssa vietetyt hetket kultaisiksi muistoiksi ja oman hevosen kaipuu kävi entistä kipeämmäksi. Omaa hevosta minulta ei kukaan veisi salaa pois, minä itse päättäisin, mitä sille tapahtuu.

Olen saanut omia hevosia. Olen saanut niin monta rakasta hevosystävää, ja joitakin olen kipeästi myös menettänyt. Olen valinnut kasvattavani poneja ja hevosia, ja silloin olen valinnut myös luopumisen tien. Kun varsoja syntyy, kaikkia ei voi pitää. Yritän valita myymilleni poneille ja hevosille niiden uuden kodin sydämellä. Raha on toki tärkeä asia, mutta siinä ei paljon raha paina, jos mahdollinen uusi koti tuntuukin epäluotettavalta. Silloin myyminen ei ole minulle vaihtoehto. Onnekseni useasti uusi koti on tuntunut mahdolliselta ja oikein hyvältä paikalta, ja useista kasvattieni ostajista on tullut pelkkää kauppatilannetta enemmän, jopa ystäviä.

Myymieni ponien tulevaa elämää olen halunnut edistää mahdollisuuksieni mukaan parhain tavoin. Olen pyytänyt tulevia omistajaperheitä käymään, ja olen neuvonut heille jo kauan sitten oppimiani käsittelytapoja. Olen luvannut olla tavoitettavissa ja mielelläni vastaankin kyselyihin ja annan neuvoja, jos minusta apua jatkossakin voi olla. Tavoitteeni on saavuttaa onnistuminen niin tulevien ihmisten kuin ponienkin kannalta.

Nyt vähennän poneja. Olen myynyt muutamia, ja sitten tuli kysely vaihtokaupasta. Aluksi tuntui, ettei vaihtokaupassa ole mitään järkeä, sillä vähentäähän minun piti, mutta kun kysyin vaihdokin olemuksesta, vaihto alkoikin kiinnostaa.

Epätavallisen pitkään mietittyäni päätin toteuttaa vaihtokaupan, ja tänään meiltä muuttivat pois kasvattini Pikkuvirran Dirana ja Pikkuvirran Danella ja meille muutti irlannin cob eli tinker, tamma Memorable Aurora. Aurora on 2-vuotias sydäntenmurskaaja, josta sain jo tänään Tuulin ( Jääskeläinen - KUVIA EI SAA KOPIOIDA! ) ottamia kuvia:

Nyt, kun taluttelin Auroraa ensimmäistä kertaa meillä, sitä kyllä jännitti, mutta siitä näki, miten fiksu ja rauhallinen se kuitenkin on. Siitä tulee upea "jokapaikanhevonen", olen varma siitä. Varusteiksi halusin sille naruriimun ja pitkän narun, jotta voimme testailla ja kokeilla kauniisti toisiamme ja opetella olemaan toistemme luottamuksen arvoiset.

3 kommenttia:

  1. Onnea uudesta Aurorasta, hieno sukkajalkainen uusi ystävä. <3

    VastaaPoista
  2. Hieno uusi hevonen! Meiltäkin löytyy ic-ruuna. :) Onnea "jokapaikan" hevosen "valmistukseen". :)

    VastaaPoista
  3. kaunis on! onko tinker?

    VastaaPoista