perjantai 26. huhtikuuta 2013

Unelmia toteuttamassa

Kun minä olin lapsi, leikin mielikuvitushevoseni kanssa lapsuudenkotini takana olleessa "kummitustalossa". Tuo rakennus oli entinen pieni navetta, josta oli ehkä myöhemmin tehty viljankuivaamo, ja sittemmin naapurimme oli vuokrannut sen yläkerran lautatavaran säilytyspaikaksi. Alakerrasta löytyi sopivasti puutavaraa ja kullankeltaisia olkia, jotta sain järjesteltyä sinne mielikuvitushevoseni karsinan ja sinne heinäseimen. Ruosteinen maitotonkka toimitti vedenkuljetusastian virkaa, ja usein istuin oljilla rakennuksen hämärässä muka harjaten hevostani. Kuvittelin hevosen painavan päänsä olkapäälleni ja kutittavan minua poskesta turpakarvoillaan.
Todellisuuden hevoset olivat erilaisia. Minua varoitettiin menemästä niiden tarhaan tai karsinaan, sillä ne saattaisivat potkaista tai purra. Niitä piti harjata varoen niiden äkäistä päänheilautusta tai varpaille sulloutuvia sivuaskelia, ja unelmoimastani lämpimän rauhallisesta suhteesta en oikeiden hevosten kanssa saanut kokemuksia. Vatsanpohjassa lepatti perhosia, mutta hevosen tuoksu oli silti parasta mitä tiesin.
Illat ahmin hevoskirjoja: satuja upeista ratsuista, pörröisistä poneista, ja niissä sankarittaret saivat kuin ihmeen kaupalla luotua luottamuksen villeimpäänkin kaviokkaaseen.

Kun minä olen aikuinen ja harrastellut hevosten ja ponien kanssa nyt aikani, voin mennä istumaan kevätkuraiseen tarhaan heinäkasalle. Jopa yksivuotiaat shettisvarsat tulevat luokseni, tunkeilevat lähelle ja koskettavat minua turvillaan, puhaltavat lämmintä hengitystä ja hierovat minua päästä ja olkapäiltä voimakkaalla huulellaan.  Harjaan vanhaa, irronnutta, osin jo huopumaan alkanutta varsakarvaa pois, nyhtäisenkin jopa vatsan alta. Varsa värähtää hieman tiukemman karvatupsun lähtiessä furminaattorin mukaan, mutta se ei puraise, ei potkaise, eikä se tahdo mennä pois. Toinen saapuu selkäni taa, ja nostaa etukavionsa selkääni vasten. Ei se kopsauta, se kokeilee hellästi. Hetken päästä se hamuaa huulillaan niskaani ja naurahdan ääneen. "Et sitten ainakaan pure!" sanon hiljaisella äänellä ja varsa nostaa päänsä pois iholtani.






Sydämessäni läikähtää lämmintä yli. Tästä minä haaveilin myrkynvihreässä, keltaisin terein koristellussa Lassie-haalarissani ja oranssissa tupsupipossani jo kauan sitten. Haaveilin yli sen, mitä silloin edes todeksi tiesin ja elämä on antanut minulle tämän suuren toiveeni!

Minä haluan tätä unelmaa jakaa, tahdon antaa toisillekin, mitä itse saan kokea! Jos olet vailla lapsiperheen ponia, turvallista, helppoa eläintä, johon todella voi saada suhteen, tule käymään! Tule käymään lapsinesi, niin neuvon teille, miten ponin kanssa luodaan suhde, miten ponia neuvotaan eteenpäin ja miten touhutaan turvallisesti. Tehdään kasvattamastani nuoresta ponista yhdessä Sinun perheesi luottoponi, jonka kanssa lapsesi saavat kokea yhdessätekemisen riemun turvallisesti ja mieleenpainuvasti! Jos meillä ei vielä toivomaasi ponia ole, astutetaan tänä kesänä mieleisesi tamma ja toivotaan ensi kesäksi sopivaa tulokasta! Jos sinua epäilyttää ori, ruunataan joku nuori ja opetetaan se yhdessä - myös lastesi kanssa - teille sopivaksi!

Eräs minulle rakas ihminen on tehnyt omia blogejaan, ja linkittänyt Pikkuvirran sivut sinne sanoilla "Unelmia toteuttamassa". Sitä minä haluan olla tekemässä! Oma unelmani on tässä, toteutetaan seuraavaksi Sinun unelmasi!

5 kommenttia:

  1. Kuule, jos olisimme jo muuttaneet mummolan maille, olisi tämä tekstisi saattanut viedä minut mukanaan ja olisin soittanut sinulle poninhankinta-asioissa.
    Minä ratsastin lapsena navetan ladon katonkannakehirren päällä, joka oli vinottain lattiasta kattoon. Mielikuvitus oli oiva lahja siinä tilanteessa ja hevonen oli mielessäni hyvin kaunis, nopea ja hyväluontoinen.

    Mukava kuulla taas teistä, kun tuo kirjoitustahtisi ei ole kovin vilkas.
    Hyvää ja onnellista kevättä!

    VastaaPoista
  2. Kauniisti kirjoitettu. Olisittepa lähempänä, olisimme jo tulossa.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi. Vaikka olette kaukana, tulkaa. Tulkaa kesällä, meillä voi myös yöpyä!

    VastaaPoista
  4. Mepä tullaan heti ku selvitään ja se vain teille käypi <3

    VastaaPoista
  5. Minä kans tahtoisin tulla nuskuttamaan ponivaaveja. Mulla ei ole edes hirvittävästi matkaa ja silti en vaan muka ehdi.

    Ponivaavit on <3

    VastaaPoista