4 viikkoa - voiko se olla totta?

Onkohan se nyt ihan tottakaan, että Ilon pennut täyttivät tänään jo kokonaiset 4 viikkoa? Tuntuu, että aivan juurihan ne syntyivät - tai niitä vasta suunniteltiin... saati, että tuntuu aivan hetki sitten tapahtuneelta, että siskoni kyyditsi minut Helsingin Kallioon, jossa Ilo itse pentusisaruksineen oli neljä tai viisi viikkoa nuoria...

Oodi on aivan äitinsä kuva :) Ja luonteeltaankin se vaikuttaa olevansa iloinen, reipas ja yhteistyötä, kontaktia havitteleva nuori koiraneiti. Ehkäpä sen tuleva sijoitusemäntä Elina innostuu jostakin molemmille sopivasta mukavasta harrastuksesta? Oodille on siis jo koti tiedossa.

Oodi söpöilee :)

Kun pentujen syntyessä ihmettelin niiden pientäkin pienempiä syntymäpainoja ( lähinnä siis Toivon ja Haikun osalta ), Anu lohdutti minua epäillessäni nartun kantoaikaisesta ruokinnasta itseäni, että älä katso peiliin, katso astutusajankohtia: Ilo astutettiin ekan ja vikan kerran jopa niinkin pitkän ajan kuin viiden päivän väliajalla. Siispä me arvelemme pitkän tärppiajan vaikuttaneen siihen, että pennut olivat syntyessään "eri ikäisiä", nämä pienipainoisimmat jopa 5 päivää nuorempia kuin isommat. Ehkä ainakin.

Teoria sai tänään tukea Toivon käyttäytymisestä. Olen nimittäin ihmetellyt sitä, kun kuluneen viikon aikana se on ollut Kaukoa ja Oodia nukkuvaisempi, osallistumattomampi ja hyvin paljon rauhallisempi. Sellainen "pienempi pentu" kuin nuo toiset ( vaikka kokoa on jo suunnilleen saman verran ). Kauko ja Oodi aloittivat ihmiseen tutustumisen, ruuan maistelun kupista ja leikkimisen täysillä jo vajaa viikko sitten - Toivo aloitti sen tänään, ja aivan yhtä innokkaasti tulee nykyisin ihmistä tutkimaan kuin toisetkin! Eli Toivo ei olekaan epänormaali, ei todellakaan, vaan se taitaa todellakin olla pikkuisen nuorempi noita toisia.

Toivo kysyy leikkihevoselta: leikitäänkö?

Toivo on jo iso poika - ja nyt saa jo ihan kuviakin...

Kauko jatkaa maailman ja kaikkien ihmisten valloitusta häntä heiluen. Kauko syö jo kupista ( niinkuin Toivokin jo tänään!! ), haukkuu ja reagoi jutteluun ja íhmiseen, niinkuin toisetkin. Pennut nujuavat toistensa kanssa ja leikkivät jo leluillakin, ja usein niitä unohtuu vain katselemaan. Ilo ylittää pentuaitauksen sujuvasti halutessaan omaa rauhaa ja opettaa niin myös pentuja olemaan keskenään ilman saapuvilla olevaa maitobaaria.

Kaukokin söpöstelee :)

Pennut syövät jo kupista...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - kipin kapin nukkumaan... Pennut ovat IHANIA <3

Kaikille pennuille on jo varmasti kodit kyselijöiden joukosta. Ei vaan olla poikien uusia koteja ihan vielä päätetty...

Seuraavat pennut Aina Valpas-kenneliin odotettavissa paimensukuiselle lapinkoiralle Kiaralle, jonka juoksuja odotetaan alkavaksi melkein hetkellä millä hyvänsä. Urosvalintaa pähkäillään parhaillaan!

Ei näin!

Koiralla on oltava oma paikka, joka on VAIN ja AINOASTAAN koiran oma paikka. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen nukkuessa tai vetäydyttyä omalle paikalleen.

Näin olen opastanut uusia pennunomistajia, ja tehnyt aiheesta monia ohjeita...

Mutta miten käy, kun oma silmä välttää?

Näin ei saa sitten käydä!!

Mutta silti joskus käy. Silmän ei soisi välttävän kovin montaa kertaa... Ja edelleen, ohjeistan pennunostajia samalla tavalla, tiedostaen, että kukaan meistä - itse en suurin surminkaan - ei ole täydellinen!

( Sekä Bolli - kopassa sisällä - että Barmi, puhumattakaan Ossista, säilyivät tempauksesta hengissä ja hengailevat edelleen ystävinä tässä meillä... Muoks: Ja näytti niillä jopa olevan ihan hauskaa... Ossi nauroi katketakseen ja Bolli nuoli Ossin naamat... )

(Joulu)pukki... (joulu)pukki... valkoparta... vanha ukki...

Tai oikeesti nuori, ja ihan tavallinen pikkupukkikili vaan. Syntyi tänään :) Tämä on maanantaina meiltä pois muuttaneen Herra Hurmurin joululahja meille Lorulta. Tarun paketti avataan lähipäivinä myös :)

Tulisikohan tästä pienestä pukkikilistä "Noel"?

Emo Loru hoitaa hellästi.

Ja Herra Tossavainen katseli viereisestä karsinasta ihmeissään, että mitä ihmettä siihen nyt ilmestyi!!

Aittaa pakkasessa

Talvi tuli. Iski -15 pakkasta niin että heilahti, mutta aittatyömaa edistyy pakkasesta huolimatta. Mitenkään silminnähden vauhdilla se ei ole nyt edennyt, sillä kunnollisten perustusten ( joista siis todella tuli kunnolliset, siis tarkoitan to-del-la kunnolliset - ei varmaan riitä minun ikä näkemään tuon aitan uutta tuhoa, vaan se pysyy lastenlastenlastenlapsille hyvänä, jos vain kukaan ei saa päähänsä siirtää tai muuten rikkoa sitä tahallaan ) teko vaati aikaa useita päiviä.

Etureunasta kaksi alinta hirsikerrosta on korvattu uusilla hirsillä.

Jännityksellä seuraamme aitan nousemista uudelle paikalle.

Ensimmäistä luonnearviota

... joka tosiaan on vasta arvio, mutta Ilon pentujen tämänhetkisen käyttäytymisen perusteella

Kauan Kaivattu - Kauko - on iloinen tutkija, joka haluaa ottaa kontaktia ihmiseen. Häntä heiluen se reagoi heti, kun pentuhuoneeseen mennään. Kaikki ihmiset käyvät sen syliksi ja silittäjiksi. Ruoka maistuu maistelemalla, kun jauhelihakermaviilimössö tarjoillaan sormella suoraan suuhun.

Tovin Toivottu - Toivo - on rauhallinen katselija, joka mieluummin katsoo kuin katuu ja miettii ennenkuin toimii. Rauhallisesti se painautuu kainaloon, ja työntää kuononsa ihmisen ihoa vasten luottavaisena, mutta se ei työnny ensimmäisenä, eikä väkisin. Uni tulee aina joukon ekana, ja ruokaa maistellaan maltillisesti, jos vain joku syöttää.

Oikeasti Odotettu - Oodi  - on kertoja, osallistuja. Jos pikkuiset pentukoirat järjestäisivät mielenosoituksia, olisi Oodi joukon kärjessä vaatimassa suureen ääneen parannuksia pentulaatikon, ruuan, käsittelyn ja kaiken muun suhteen. Ruokaa Oodi syö jo ihan itse, lautaselta haukkapaloina suun täydeltä, mutta muistaa siinä samalla kertoa kevyesti marmatellen, miltä ruoka maistuu :) Emolle Oodilla on myös asiaa, ja ensimmäiset haukahtelut on kuultu juurikin Oodin suusta. Häntä heiluu ja kaikkea tutkitaan ekana pelottomasti, mutta ääneen kaikkea jutellen.

Ihanat, ihanat pennut <3 ( Kameran akku sanoi, että välillä pitää ladata, joten kuvia myöhemmin! )

3 viikkoa - aika rientää hirmuista kyytiä...

Lapinkoiran iloiset Ilon pennut täyttivät tänään aamuyöllä 3 viikkoa. Ne ovat paksuja, pulleita, karvaisia ja rohkeita - ja niiden pentuboxi laajeni eilen käsittämään kaksi eläinkaupasta ostettua pentuaitausta. Ihan vain siksi, että ne osaavat jo pissata ilman Ilon apua, ja petipesä alkoi olla liian usein liian pissilänttinen... Nyt pennut jo ainakin yrittävät kömpiä pesästä pois pissille... mutta tänä iltanakin esimerkiksi Kaukon ETUtassut kyllä olivat jo lattian ja sanomalehden puolella, mutta pissi tuli yllättäen kuitenkin vielä pedin puoleen :) Mutta siitä on hyvä opetella.

Tänään pennut madotettiin ensimmäisen kerran. Annoin niille "pahamaineista" Welpan vet. matolääkettä ( pahamaineista siksi, että 7-viikkoiset kääpiöpinserin pennut menivät siitä ihan kuralle pariksi päiväksi ), mutta kuvittelen vielä emon maidon suojaavan niiden masuja tuolta reaktiolta. Welpan vet. on tarkoitettu pikkupennuille ja se on helppo annostella tällaisille noin puolentoista kilon pötkylöille suoraan suuhun ( 1 ml/ 1kg ).

Ja näin se otettiin vastaan. Paparazzina toimi tyttäreni Meri, kiitos kovasti avusta!

Yääh, en mielelläni ottaisi tätä... sanoo Kauko.

Ääk, onko ihan pakko? kysyy Toivo.

Yäk, syö ite! sanoi Oodi.

Mutta tää on oikeestaan aika nam :) sanoo Oodi jauheliha-kermaviilimössöstä.

Ääk, mitä se työntää taas minun suuhun?? kyselee Kauko.

Kyllä Toivokin sai omansa ( kuvaa vaan ei ehditty ottaa ), mutta Ilolle jäi vielä iso kupillinen :)

Olenko vähän söpö? tuumii Oodi.

Minäkin olen, sanoo Kauko.

Ja minä en mahda sille mitään, että tuommoisten syömisten jälkeen alkoi mahdottomasti väsyttää, sanoo Toivo.

Pennuille kirjattiin tänään 3-viikkoispainot 1400g ( Toivo ), 1500g ( Kauko ) ja 1600g ( Oodi ). Tasaisia, hyvinkasvaneita, jopa paksuja lapsukaisia.

Viikonloppu meillä on valitettavasti hyvin kiireinen, mutta sen jälkeen toivotamme tervetulleeksi myös pennunkatsojia. Pentuja ei ole edelleenkään jaettu minnekään, Oodi on sijoitusnarttumme ja sille toivomme yhteistyökykyistä kotia joko läheltä minua ( Pohjois-Savo ) tai Anua ( Pääkaupunkiseutu ). Tai mahdollisimman hyvää ja yhteistyökykyistä kotia mistä tahansa Suomen kolkasta : D

Aittaakin on tehty vauhdilla - tai sen perustuksia... Aiemmin mainitsin väärin, kun sanoin, että pohja on valmis. Pohja olikin kaivettu, mutta ne anturat sun muut eivät tietenkään ihan itsestään siihen kaivurin kaivamaan kuoppaan olleet tulleet. Kaikki aikanaan. Aitastakin taas kuvia, kunhan on jotain näytettävää...

Toinen aittapäivä hämärtyy...

Ja aittaa puretaan jo toden teolla. Pohja uudelle aitalle on tehty, ja hirret irrotetaan numeroituna pinoihin, joista ne sitten kasataan uudelle paikalle...

Vanha "autotallin" puoli jää toistaiseksi pystyyn ja puretaan todennäköisimmin omin voimin kun sadat nippelit ja nappelit saadaan lajitelluksi ja talteen tai tuhottavaksi.

Illalla kun työmiehet lopettivat tältä päivältä, aitta oli purettu ( tämä kuva hetkeä ennen otettu ). Aika nopeaa toimintaa noin niinkuin kahdelle päivälle : )