4 viikkoa - voiko se olla totta?

Onkohan se nyt ihan tottakaan, että Ilon pennut täyttivät tänään jo kokonaiset 4 viikkoa? Tuntuu, että aivan juurihan ne syntyivät - tai niitä vasta suunniteltiin... saati, että tuntuu aivan hetki sitten tapahtuneelta, että siskoni kyyditsi minut Helsingin Kallioon, jossa Ilo itse pentusisaruksineen oli neljä tai viisi viikkoa nuoria...

Oodi on aivan äitinsä kuva :) Ja luonteeltaankin se vaikuttaa olevansa iloinen, reipas ja yhteistyötä, kontaktia havitteleva nuori koiraneiti. Ehkäpä sen tuleva sijoitusemäntä Elina innostuu jostakin molemmille sopivasta mukavasta harrastuksesta? Oodille on siis jo koti tiedossa.

Oodi söpöilee :)

Kun pentujen syntyessä ihmettelin niiden pientäkin pienempiä syntymäpainoja ( lähinnä siis Toivon ja Haikun osalta ), Anu lohdutti minua epäillessäni nartun kantoaikaisesta ruokinnasta itseäni, että älä katso peiliin, katso astutusajankohtia: Ilo astutettiin ekan ja vikan kerran jopa niinkin pitkän ajan kuin viiden päivän väliajalla. Siispä me arvelemme pitkän tärppiajan vaikuttaneen siihen, että pennut olivat syntyessään "eri ikäisiä", nämä pienipainoisimmat jopa 5 päivää nuorempia kuin isommat. Ehkä ainakin.

Teoria sai tänään tukea Toivon käyttäytymisestä. Olen nimittäin ihmetellyt sitä, kun kuluneen viikon aikana se on ollut Kaukoa ja Oodia nukkuvaisempi, osallistumattomampi ja hyvin paljon rauhallisempi. Sellainen "pienempi pentu" kuin nuo toiset ( vaikka kokoa on jo suunnilleen saman verran ). Kauko ja Oodi aloittivat ihmiseen tutustumisen, ruuan maistelun kupista ja leikkimisen täysillä jo vajaa viikko sitten - Toivo aloitti sen tänään, ja aivan yhtä innokkaasti tulee nykyisin ihmistä tutkimaan kuin toisetkin! Eli Toivo ei olekaan epänormaali, ei todellakaan, vaan se taitaa todellakin olla pikkuisen nuorempi noita toisia.

Toivo kysyy leikkihevoselta: leikitäänkö?

Toivo on jo iso poika - ja nyt saa jo ihan kuviakin...

Kauko jatkaa maailman ja kaikkien ihmisten valloitusta häntä heiluen. Kauko syö jo kupista ( niinkuin Toivokin jo tänään!! ), haukkuu ja reagoi jutteluun ja íhmiseen, niinkuin toisetkin. Pennut nujuavat toistensa kanssa ja leikkivät jo leluillakin, ja usein niitä unohtuu vain katselemaan. Ilo ylittää pentuaitauksen sujuvasti halutessaan omaa rauhaa ja opettaa niin myös pentuja olemaan keskenään ilman saapuvilla olevaa maitobaaria.

Kaukokin söpöstelee :)

Pennut syövät jo kupista...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - kipin kapin nukkumaan... Pennut ovat IHANIA <3

Kaikille pennuille on jo varmasti kodit kyselijöiden joukosta. Ei vaan olla poikien uusia koteja ihan vielä päätetty...

Seuraavat pennut Aina Valpas-kenneliin odotettavissa paimensukuiselle lapinkoiralle Kiaralle, jonka juoksuja odotetaan alkavaksi melkein hetkellä millä hyvänsä. Urosvalintaa pähkäillään parhaillaan!