Possujen muistojuhlia ja ylläripylläri...

Tänään vietettiin "possujen muistojuhlaa" tekemällä perinteistä yläsavolaista herkkuruokaa: mykyrokkaa. Tarpeet olivat omasta takaa:

1750g sianlihaa ( kesäpossuista )
250g maksaa ( kuin myös )
250g munuaista ja sydäntä ( samaten )
1,5l perunoita ( nämä tulivat Aarteilta, kiitos sinne )
50g suolaa, josta osa mykytaikinan mausteeksi ( no kai teillä nyt on suolaa kaapissa? kaupasta ostettua tietysti kuitenkin )
kokonaisia maustepippureita

Mykytaikina:

200g ihraa ( possuista, possuista )
200g sipulia ( tytärten kasvattamia mukavan Päivin kasvimaalla ja avustuksella )
25g voita ( no, lypsetään me niitä lehmiä, vaikka meiän lehmien maidosta tehdäänkin juustoa )
1 litra verta ( no ne possut, possut )
100g vehnäjauhoja ( kai teillä on vehnäjauhoja kaapissa? )
1250g ohrajauhoja ( anoppi toi )

Laita sianliha kiehumaan veteen. Ryöppää sisäelimet kahdesti, huuhtele välillä. Lisää maksa ja munuainen lihan joukkoon. Lisää mausteet. ( Paitsi että Päivi teki tämän jo eilen, etukäteen. Muttapa hyvin teki, kypsät hyvänmakuiset lihat toi keitonteokseksi tullessaan. )
Pilko ihra pieniksi kuutioiksi ja sulata ne pannulla. ( Päivi sulatti - minä kuorin perunoita. )
Lisää rasvan joukkoon silputtu sipuli ( jonka anoppi silppusi ) ja kuullota miedolla lämmöllä ( ettei pala - karmeaa, jos tässä vaiheessa saa jo palaneen maun. ). Sulata mukaan voi. ( jota me ei kyllä tehty, kun ihraa oli riittävästi. )
Vaivaa jauhot ja jäähtynyt sipuli-rasva-seos vähitellen veren joukkoon. Taikinan pitää olla löysää. ( Ja sitä se kyllä oli, käsiteltävä oli oikeastaan ihan lusikoilla vain, ja jauhotuilla käsillä - ja sen annettiin vähän aikaa jähmettyä vielä kylmässä sekoittamisen jälkeen ) Leivo taikinasta ohuita, pieniä mykyjä. ( Ohrajauhotetuilla käsillä, mutta älä tee myvyistä kovinkaan jauhoisia, muuten keiton liemi menee karmeaksi jauhomössöksi. )
Kun lihat ovat kypsyneet noin 1,5 tuntia ( tai kun kypsien lihojen liemi taas kiehuu ), lisää myvyt yksitellen, kauhalla erotellen todellakin kiehuvaan liemeen kypsymään. ( Ne tarttuvat TODELLA helposti toisiinsa yhdeksi paksuksi klimppisopaksi - lie sekin ihan hyvää, mutta en ole koskaan maistanut ja sitä tästä ei todellakaan ole tarkoitus tehdä - jos tätä ei malta tehdä kunnolla. )
Anna keiton kiehua parikymmentä minuuttia ja lisää lopuksi liemeen perunalohkot ja keitä ne kypsiksi ( tai tee kuten me, että keität perunat toisessa kattilassa kypsiksi ja yhdistelet lopuksi kaikki samaan herkulliseksi keitoksi ).
Resepti on anopin kätköistä, alunperin jostain lehdestä leikattu ja Rauha Voutilaiselta lehteen saatu. Tähän lisäilin omia lisäyksiäni sulkuihin.

Syö - ja syötä pahaa-aavistamattomalle eteläsuomalaiselle myös, joka ei edes tiedä, mitä mykyrokka on :D
Paranee lämmitettäessä, mutta paheneekin kyllä, jos ei jäähdytä ja säilytä kylmässä välillä.

Ja sitten se ylläripylläri. Milli - the - kilinen, jota ajattelin vielä ihan vauvaksi ( mutta joka on kyllä ihan säädyllisen ikäinen, kuukautta vaille 1v. nyt ) sai kesällä itselleen poikaystävän, Herra Tossavainen-pukin. Tämä 1v. teinipariskunta pyöräytti tänään suloisen, pienen yllätyskuttukilin ( siis no tiesinhän minä, että se Milli ON tiine, mutta en, että NÄIN tiine ja tekee jo nyt sen kilinsä... ).

Koko pieni perhe :)

Kilille nimeä mietiskelemään painumme savusaunaan nyt...