Barmi tuli takaisin kotiin!

Tällainen söpöliini, 14.09.2009 syntynyt kääpiöpinseriurospentu Aina Valpas Barmi ( nimi Barmi tarkoittaa "veli" ) etsii ikiomaa kotiaan.

Kodilta vaaditaan ymmärtämystä siihen, että elävä, oikea koiranpentu ei ole kuin tavaratalosta ostettava interaktiivinen lemmikkilelu, jonka saa hiljaiseksi ja kaappiin off-nappia painamalla. Suosittelen Barmia omakseen harkitsevaa lukemaan seuraavat kirjat: Kääpiöpinseri , Tuire Kaimion Pennun kasvatus - pennusta kunnon koiraksi, Jan Fennelin Koiran seitsemän ikää ja Kuuntelen koiraani ja vaikkapa Koulutan koirani... Pahitteeksi ei ole myöskään Pieni koirankoulutusopas, Koiran aktivointi ja Pieni koiratemppukirja.

Näitä ei toki tarvitse itsellensä kaikkia ostaa ( vaikka linkit nettikirjakauppojen sivuille vievätkin ), kirjastothan palvelevat mielellään myös koiranomistajia tietokirja-asioissa. Kokeita en myöskään näiden kirjojen sisällöstä pidä ennen Barmin luovuttamista, mutta tarkasti tarkasti aion pelotella kääpiöpinserin olemuksesta pahimmillaan ja kertoa ja kysellä ja tentata perheen aikomukset toimia pennun kanssa, sillä ei mikään koira kestä olla kokeilukappaleena ja heittopussina. Eikä varsinkaan mikään koira ansaitse sellaista.

Barmi palautui erittäin hyvinvoivana ja kauniisti kohdeltuna, ja varmasti sillä olisi ollut tuolla perheessä, jossa se kävi, hyvä olla lopulta. Vaatii myös rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa omat rajansa ja luovuttaa ihan harkitenkin otettu pentu pois, ja tämä oli varmasti sitten ratkaisuista paras. Surullinen olen siitä, että toiveet ja ennakko-odotukset eivät tässä tapauksessa vastanneet millään tavoin todellisuutta. Mikään koiranpentu - ei minkään muunkaan rotuinen - varmasti ole viikon uudessa kodissa vietettyään se helppo ja hiljainen lemmikki, joka tietää paikkansa ja osaa kaiken.

Kääpiöpinseri oppii olemaan myös yksin. Tunnen monia, jotka ovat työpäivien ajan yksin, mutta mikä tahansa lemmikki kaipaa ihmisensä kotona ollessa huomiota, tekemistä ja touhuamista. Koiranpennulle ero pentuajan perheestä ja sisaruksista on musertava ja se näkyy ja kuuluu varmasti ensimmäisinä viikkoina myös uudessa kodissa. Kääpiöpinseri elää saadakseen huomiota ihmisiltä ja oppii todella salamannopeasti, miten sitä saa. Jos sitä saa vinkumisesta, se käyttää sitä entistä pontevammin seuraavalla kerralla. Kääpiöpinserissä on kuin tuhat duracell-paristoa, jotka latautuvat sen välillä uinahtaessa, ja ne kestävät, kestävät, kestävät ja kestävät . jopa sittenkin, kun ihminen jo uupuu.

Kääpiöpinserin kanssa ei pärjää, jos ei tunne tai opettele nyt tässä vaiheessa koiran oppimispsykologiaa sen verran, että oppii ymmärtämään, miten sen saa oppimaan niitä toivomiamme asioita ( ohjeeksi pennunottajille on annettu: jätä huomiotta se, mitä ET halua koiran tekevän ja huomioi ylenpalttisesti se, mitä tahdot sen tekevän - toki joskus pitää kieltää ja estää pentua tekemästä jotakin, mutta pääasiassa näin... ).

Karkea esimerkki:

Pennun halutaan nukkuvan erillään ihmisistä.

Koiranpentu vinkuu yöllä. Ihminen antaa sen vinkua 15 minuuttia, mutta ajattelee sitten, että "sillä on varmaan kamala hätä, kun se vaan vinkuu" ja menee katsomaan sitä. Koiranpentu on ylenpalttisen onnellinen, että ihminen tuli ja miettii pienessä päässään: "vinguin kauan ja se tuli - olinpa taitava!!".

Koiranpentu vinkuu seuraavana yönä. Ihminen antaa sen vinkua, koska eihän sillä ollut edellisenä yönäkään sen pahempi hätä. Koiranpentu vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, koska se muistaa, että kun vinkuu tarpeeksi kauan, ihminen tulee. 45 minuutin päästä ihminen käy katsomassa, ettei koiranpennulla todellakaan ole hätää ja pentu on onnellinen: Taas vinkuminen palkittiin ihmisen vierailulla!!

Seuraavana yönä se vinkuu tunnin tai puolitoista, nukahtaa hetkeksi uudelleen ja aloittaa heti herättyään korviä särkevän ulinansa. Ihmiset eivät saa nukuttua, eivätkä halua mennä pennun luo, sillä heille on sanottu, että se vain vahvistaa sitä vinkumista. Pentu on kuitenkin jo vahvisteensa saanut, ja tahtoo jatkaa ainakin 10-20 yötä vinkumista, koska se jo kokonaiset kaksi kertaa ( tai ehkäpä jo useammin ) oli saanut vinkumalla sitä mitä tahtoi. ( Koira tarvitsee noin 10 sille kannattavaa toistoa uutta oppiakseen jostain tavasta pois, ja samalla tulisi ehkäistä se ei-toivottu tapa... )

Ihmiset ovat käärmeissään, ihmeissään ja riekaleina: Tämä ei vain toimi, tätä ei oltu haluttu. Tämä on kummallista, ihan väärä rotu, ihan väärä valinta - karmea yksilö. : (

Ja koiranpentu on vain ollut normaali koiranpentu. Ainoalla osaamallaan tavalla ja oppinut sen, mitä sille on tahtomattaan opetettu.

Barmi tahtoo uuden kodin, joka tahtoo yrittää. Barmi ei toivo oman tulevan ihmisensä olevan 100% 24/7 sen kanssa, vaan Barmi aikoo oppia hienoksi ja viisaaksi isoksi koiraksi, kunhan vain sille se yksinolokin opetetaan niin että se ymmärtää oikein, mitä siltä vaaditaan. Annan uudelle kodille KAIKEN tukeni, kaikki kokemukseni kautta hyväksi havaitut neuvoni ja oppini, mutta sitoutumisen astetta ja halua en voi ammentaa, vaikka minulla sitäkin kyllä itselläni löytyy... ( Ja Barmi on sitten meillä, jos sille ei kotia löydy... )