Uusia kuulumisia

Pitkästä aikaa avaan tämän blogin päivittääkseni. Liian pitkään on mennyt ilman mitään sanomista, tai ehkä en ole vain ehtinyt.

Viimeaikaisesta hulinasta lastemme lisäksi kotona on pitäneet huolta 4 Yrttitarhan kissakasvattia, jotka lähtivät uusiin koteihinsa viime perjantaina. Kotiin jäi vahvistukseksi ihanainen Aasa. Liida totuttelee elämään tavallisena kissana pentuja hurrrrrjasti puolustavan emon sijaan. Pikkuhiljaa se onnistuukin, kunhan kaikki merkit pennuista saadaan pikkuhiljaa pyyhittyä kotoa näkymättömiin...

Aivan kuin tässä olisi joskus ennen tykännyt makoilla yksi rakas, joka on enää vain kaunis muisto...

Tässä he ovat: vasemmalta Loru, Aasa makaa, Uni ja Yö.

 Pikkuiset matkustivat reippaina hirmuisessa pakkassäässä Lievestuoreelle "vaihtopaikkaan", ja matkasivat sieltä kasvattajan ohjeilla ja evästyksillä varustettuina uusiin omiin koteihinsa. Aasa palasi siis uuninreunukselle makoilemaan ;)

Samana päivänä, kun kissanpennut muuttivat meiltä pois, kuului Järvenpäästä toivottuja uutisia. Sijoituskoirani Wiima ( Iki-Wanhan Pilvarin Pisara ), joka asuu siskoni luona, kävi miehelässä Nallen ( Eidalun Oskari ) luona, ja astuminen tapahtui pirteässä pakkasessa kuutamon loisteessa. Voi romanttista.

Pariskunta fiilisteli ilmeisesti astutuksen jälkeen näin:

Kuva: Arja Tomminen. Julkaistu luvalla!

Pentusia odotetaan meille Aina Valpas-kenneliin pitkäperjantaina. Siis jos nyt tärppää. Ultrassa käydään tässä jossakin vaiheessa. Wiima syö raakaruokaa ja pennut suunnittelen ruokkivani osin raa'alla, osin viljattomalla nappulalla ( Orijen tai Acana ). Ihania, aktiivisia pentuja luvassa!! Sijoituskotia etsitään narttupennulle harrastavasta kodista.

Hyvää Joulua

Villiä vilskettä, helinää helskettä... Meillä sitä riittää. Villiksi vilskeeksi sopinee pihattoponien jatkuva karkailu, viisiviikkoisten ihanien kissanpentujen leikkimiset ja ihan yksi pelkkä Ossi :D Helinäksi ja helskeeksi vaikkapa sitten koko tämä kaikki muu.

Emme saaneet arjen lisäksi aikaiseksi tänä vuonna joulukortteja tai joulukorttikuvia, mutta viime vuonna löysimme Joulun Ilon:

( Eidalun Ilo oli meillä synnyttämässä pentuja )

Jouluna 2008 oltiin tosi maukkaita, sekä poniaidassa tonttuilemassa, että sisällä:

Kiara ja Meri <3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - jotka siis edelleenkin ovat ihan tätä samaa elämisen onnea ja riemua täällä, joskus niin täyttä elämää, ettei ylimääräisiin ehdi -

Hyvää Joulua - kiitos yhdessä kerätyistä muistoista

Onnea vuodelle 2011 - sinulle, joka luet tätä nyt!

Joulukortit jäivät tänä vuonna meiltä lähettämättä kokonaan lukuunottamatta muutamia, joiden saajat mies valitsi. Ensi vuonna sitten uudella yrityksellä!!

Tuhinapesä

Onhan meillä niitä. Maailman ihanimpia ja kauneimpia ja suloisimpia ja söpöimpiä. Kissanpentuja!! Tässä on ollut hiukan kiirettä ja tohinaa, kaikenlaista hulinaa, enkä ole ehtinyt tänne niiden ihanuuksien kuvia tai kuulumisia päivitellä. Korostan vielä, että nämä pentuset ovat Yrttitarhan kissalan  pentuja, ja kaikki kyselyt ja tiedustelut pentujen hankinnasta tulee osoittaa Sailalle. Minä vain yritän parhaani mukaan hoidella nämä ihanuudet täällä meillä.

Ensialkuun surullinen uutinen: Menetimme yhden pennun vajaan viikon iässä. :( Toiset, Yö, Uni, Aasa ja Loru, kuitenkin kasvavat ja kehittyvät hienosti, ja niistä saamme iloita.

000000000 ( <-- Liida kipaisi sanomaan terveisensä :) ) Liida on ollut erinomainen emo, ja hoitaa pentusensa hyvin, joskin tahtoo myös seurustella ihmisten kanssa sopivasti imetetyään pentuset kasvu-unille. Ihana, ihana Liida!!

Liida ja Unin selkä ja Yön nassu...

Yötä haukottaa...

Aasa ottaa tissiä...

 Loru kulta...

Uni heräsi...

Onnellinen emo...

Olen sen jo muistaakseni sanonut, että olen onnellinen, että saan tämän kokemuksen kokea. Kuitenkin yhden pienen menetys sai minut panikoimaan, että olenko sittenkään osannut, olenko ollut kelvollinen, saanko nauttia tästä? Saila kyllä lohdutti, että ei niille aina mitään mahda. Kaiken yritin ohjeiden mukaan tehdä, mutta aina ei ihminen kaikkeen kykene. Pikku-Sisulle kiitos pienestä ajasta täällä.

Meille on tapahtunut myös auton vaihto. Jos joku tulee vastaasi tummanharmaalla Land Roverilla ja huitoo hirmuisesti moikatakseen, älä ihmettele. Minä se vain olen. Älä ihmettele myöskään, jos ajan sinua vastaan, enkä tervehdi. En nimittäin aina vaan huomaa. Ylpeäksi en ole muuttunut. Tämä elämä eläinten kanssa pitää nöyränä.

Ai niin, meille on tapahtunut myös rakkaan suomenhevoseni Henni Vanillinin kotiinpaluu yhdistetyltä koulutus- ja varsomisreissultaan. Sen varsa Aarteen Vanikka on myytävänä Aarteen hevostilalla Virolahdella. Tervetuloa kotiin Vanillini. Tästä jatkamme masun kasvatusta ( Vannin, ei minun!! ) ja laihista ( minun, ei Vannin!! ) ja yhteistä elämää. Vannin ensi kesän varsa, joka on Vanikan täyssisarus ( i. Mirlakka ) syntyy meillä ja tulee luultavimmin myyntiin.

Masu kasvaa

Liida-lissukka on kasvatellut masuaan tehokkaasti. Aikaa laskettuun olisi enää reilu viikko ja jännityksellä sisustelemme sille jo pentumishuonetta ja pesää. Tässä tämän illan räpsykuva masusta:

Iso on masu, mutta oikeasti ei ihan noin epätasainen ja muhkurainen kuitenkaan. Tässä asennossa, nopeasti oikealle kääntyessään Liidan masussa vasemmalla näyttäisi olevan kolme muhkuraa - liekö kolme pentua vasemmassa kohdunsarvessa??

Toivomme, että kaikki sujuu hyvin. Raportoimme kyllä miten kaikki menee, vaikka muuten bloginpäivitykset ovat olleet aika lailla jäissä viimeaikoina...

Aa bee see, kissa kävelee... tikapuita pitkin taivaaseen.

Ootteko kuulleet tätä lorua? Lapsena tätä rallateltiin tietyllä äänensävyllä kerta toisensa jälkeen. Tämä tuli minulle mieleen nyt, kun kävimme hakemassa Musti ja Mirri-eläinkaupasta tänään kissoille uuden raapimapuun. Hullaannuin nimittäin niiden -40-60% alesta, ja perustelin itselleni oikeuden ostaa oikein iiiiiiiiiison uuden puuhamaan, kun kerran kissanpentujakin on ( TOIVOTTAVASTI ) odotettavissa!

Bolo hullaantui uudesta puusta ihan täysin... samoin Liida ja Pingu otti tyylilleen sopivasti: rauhallisemmin :)

Välillä Liida kävi sohvalta katsomassa - arvioimassa, onko hyvä ;)

 Pojatkin olisivat tahtoneet kiivetä - ihan kattoon asti!!

Onneksi pojat jo uskovat puhetta, ja jättivät kiipeilyn kissojen tehtäväksi. Jori iloitsi, että kiipeilypuussa on "kissanpennuille liukumäki" (= vähän kalteva raapimataso tuossa alhaalla Ossin edessä ) ja Ossi sanoi "mauu mökki", jonka oletin tarkoittavan kissan mökkiä ( tuollainen mökkihän tuossa onkin ). Ossista oli kiva kontata alimman tason ( maassa siis ) raapimatason ympäri, ja sen verran toki kissoilta liikenee myös lapsille tämä kiipeilypuu :) Uusi ihmetys on siis lattiasta kattoon ulottuva ilmestys, kissojen mielestä aika ihana. Toivottavasti saamme esitellä puuhamaan myös Liidan lapsukaisille sitten aikanaa :)

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa!

Meillä on eletty jännittäviä aikoja. Häitä! Facebook-päivityksistä ihmiset ovat saaneet mitä merkillisempiä käsityksiä minusta ja avoimuuteni tilasta, kun ilmoittelin mm. meillä vietetyn yön erillään ja nyt jatkettavan romanssia ( samaan aikaan, kun isäntä on reissulla missä lie Keski-Euroopassa ). Rakastavaiset ovat kuitenkin tällä kertaa ihan julkirakastavaiset ja kaikkien taiteen ( ja rotukissamaailman!! ) sääntöjen mukaan yhdistetyt Liida ja Vili, ja rakkaudenhedelmiä odotamme syntyviksi Yrttitarhan kissalan kasvateiksi, kun sen aika on. Pentujen syntymän ihmeestä ja kasvamisen kiemuroista saan kuitenkin nauttia minä täällä, Liidan sijoituskodissa.

Liidalla ei ole varmaan koskaan ollut niin vahva ( ja kovaääninen!! ) kiima kuin tällä kertaa. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun omat leikatut kollit eristettiin pois kiimaa sotkemasta jo heti ensimmäisenä päivänä ja Vili-sulhasta odotettiin hartaasti saapuvaksi.

Ensimmäiset tunnelmat Vilin saavuttua hääsviitiksi sisustettuun yläkerran vessaan olivat Liidan puolelta hyvin kainostelevat ja arvonsa tuntevien kissaneitosten tapaan Lissukka tahtoi aluksi juosta kauas pois ja laittaa aitan oven säppiin mokoman hurmurin tullessa serenadeja laulamaan...

Huu, jännittää!

Vili jaksoi hienosti odottaa, ja jutella tytölle lempeitä, vaikka Liida ei suloisesti kuiskutellutkaan...

 Muutos Liidan käytöksessä tapahtui seuraavana aamuna erillään vietetyn yön jälkeen, mutta ensin Liida oli ilmeisesti vielä sanasensa sanonut ja räpännyt pienen "intohimoraapaisun" Vilin nenänvarteen :o

Felifriendiä käsiin ja Liidan silittelyä, ja jopas oli tyttö sulaa vahaa sen jälkeen :D Kehräsi ja puski kolliakin ja nyt päästiin itse asiaan :)

Pussataanko?

( Karvat jo selästä ihan sotkussa, astumisyrityksiä on nähty, kenties onnistumisiakin tapahtunut )

Minä olen ihastunut tuohon Viliin. En ole vielä eläissäni tuollaista kollia nähnyt, joka marssii vieraaseen ( kissojen asustamaan ) kotiin, tulee pois kuljetuskopasta ihan rentona, käppäilee ja katselee ympärilleen ja malttaa vielä tyttöäkin niin kauniisti käsitellä, suorastaan silkkihansikkain! ( Lie tuolla kynnetkin, mutta Vili on itse lempeys koko kissa - tällaisten kollien kollijälkeläisiä kasvatukseen paaaaaaaaaaaaaaaaaaljon kiitos!!!!! ) Astumisyrityksissäkin se on niin lempeä, varmaotteinen ja rauhallinen, tyttöä kunnioittava ja rakkautta huokuva, että tällätavalla "anopin" ominaisuudessa olen ainakin jo ihan myyty. Uskon, että Vilin luonne myös sopii "tiukkistyttö" ( höh, tuo kuvaus ei kyllä Liidaa imartele - onhan Lissukkakin lempeä ja kiltti ja tosi ihana ihan lapsiperheenkin kissana, mutta sitten omanarvontuntoinen ja välillä hieman ehdotonkin omissa mielipiteissään... ) Liidalle tasoittamaan erinomaisesti...

Huokaus, toivottavasti nämä pennut eivät löydä koteja ja jäävät sitten meille asumaan :))))))))))))

Eräs joka malttamattomana odottaa...

Eikä taatusti peittele tunteitaan täällä, on Liida. Liidalla on mieletön kiima, joka alkoi heti seuraavana päivänä, kun Sailan kanssa otettiin puheeksi Liidan vauva-ajatukset. Seuraavana aamuna hiukan viiden jälkeen pärähti ensimmäiset mourut, ja nyt siis odotellaan malttamattomana hienoa sulhasta Viliä saapuvaksi. Vili saapuu meille huomenna aamulla, ja minua jännittää mahdottomasti!!!

T

Tule, tule jo!!!

Olen kiitollinen Sailalle, joka antaa minun kokea kissanpentuihmeen Liidan kanssa. Saila on Yrttitarhan kissakasvattaja, minun luottokasvattajani ja ystäväni, jolle olen kiitollinen Pingusta, Annikista ( nyyh! ), Bolosta ja Liidasta, ja jonka asiantuntemusta ilman en uskaltaisi ikinä lähteä omin päin kasvattelemaan. Yhdistelmien valinnassa täytyy olla paljon tietämystä, kuin myös kissanpentujen tulevien kotien valinnassa, ja niitä minulla ei kissapuolelta löydy. Yritetään kuitenkin oppia koko ajan uutta ja toimitaan Sailan "suojissa" kissaperheenä näistä suurenmoisista persoonista nauttien. Kaksi löytökissan pentujen syntymä- ja hoitokokemusta auttanevat, samoin Mirjam Nummisen kirjat ja Saila puhelimen päässä :) Liidan tulevat pennut ovat siis Sailan kasvatteja, ja kaikki kyselyt voi osoittaa Yrttitarhan kissalaan suoraan Sailalle.

Doulasta - ihmeen isoksi kasvaneesta vauvasta - yritin ottaa kuvia myös. Ei oikein onnistunut, mutta paremman puutteessa saavat nämä räpsyt kelvata. Sen väri on hieno, sen luonne on hieno, ja se on niin suloinen ja lutuinen kuin paimensukuinen lapinkoira vain voi. Etsinnässä on pentukurssi, jonne voisimme mennä harjoittelemaan Tärkeitä Taitoja :)

Ai mää vai?

 

Ä

 ÄLÄ kuvaa kun mää nuolen äipän kaa kissankuppia!!