Mukavaa ponitekemistä :)

Viime viikko meni kovasti eläinhommissa, kun ensin tehtiin karjantarkkailuhommia vuorotteluvapaalta palanneen maitotilaneuvojan kanssa, sitten haettiin Väärnin pappilassa kesälomailemassa olleet lampaat kotiin, paimensukuisen lapinkoiran Ilon juoksu alkoi ( ja astutusasioista urosvalintoja myöten tiedotetaan kotisivuilla http://ainavalpas.googlepages.com/ kohdassa Pentuja ),  vuoltiin muutaman ponin kaviot, haettiin sijoituskoira Ria meille tekemään pentusia ( edelleen tuolla kotisivuilla kohdassa Pentuja on tietoja ), myytiin hiehoja, sitten myytiin lampaita ja viikko huipentui ( epäviralliseen ) rotuponinäyttelyyn Joensuussa ja viikonloppuna shettisten maastakäsittelykurssiin täällä meillä :D :D :D

Paljon ehtii kun vain tekee :)

Rotuponinäyttelyssä tuomarina oli Marianna Paavolainen ja se järjestettiin Joensuun raviradalla. Meiltä mukana olivat Wiema-Sindy 20v. ja sen varsa Pikkuvirran Brim sekä ihanainen Littlefield Lizzie, joka on näissä kuvissa. Lämmin kiitos Rian omalle ihmiselle ja rakkaaksi tulleelle ystävälleni avusta ja mukanaolosta sekä näistä kahdesta kuvasta. Huomasin juuri, että Sindystä ja Brimistä ei tullut otettua "poissa kotoa" yhtään ainoaa kuvaa... Toki kädet olivat täynnä ekaa kertaa suuressa maailmassa olevan varsan kanssa ja kyllähän nekin kuvattiin siellä häärivän "varsinaisen valokuvaajan" toimesta. Täytyykin nettiä selailla, josko noita kuvia jossain vastaan tulisi. 

Wiema-Sindy 737SH sai seuraavanlaisen arvostelun:
"Hyvä rotu- ja tammaleima, ryhdikäs. Ilmeikäs pää, ei-toivottava ihraniska, vahva runko ja takaosa, mej voimakkaasti ulkokierteiset, tarmokas, mutta lyhyt käynti, tj kiertää, tarmokas ravi, turhan tuhdissa kunnossa" II palk.

Toki tiedämme tuhtiuden - imettäväkin tamma saa laitumelta ihan liikaa evästä, kun ei raaskita rajoittaa. Sindyllä ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään kaviokuumeoireita, ja mielestäni on ehkä hippusen parempi, että vanhalla tammalla on vähän massaa kuin että se olisi varsinkaan varsaa imettävänä hirmuisen laiha ja luiseva. Tarkkailemme asiaa, ruokinta on helpompi korjata pian sisäruokintakaudella :)

Brimistä sanottiin näin:
"Hyvin kehittynyt, ryhdikäs ja vankka. Hieman raskaasti liittyvä leveä kaula, syvä runko, mej. hajavarpaiset ja kerii lievästi. Tarmokas käynti, kevyt ravi."
II palk., luokkavoittaja, näyttelyn paras varsa

Tuosta hajavarpaisuudesta voisi olla hyvin helposti samaa mieltä, sillä emällä on voimakkaasti hajavarpaiset etuset. Brim kuitenkin oli vain huonosti valmisteltu, eikä se osannut seisoa ja asettui seisomaan kuin minua haastaen jalat aivan haralleen ja kaviot ulospäin kiertyneinä. Kotona tai rennosti seisoessaan/kävellessään sen etuset mielestäni EIVÄT ole hajaiset ( ja tästä on jo useampikin mielipide ;) ). Mutta olen samaa mieltä kuin tuomari, että tuossa tilanteessa ainoa, mitä se esitti, oli hajavarpaiset etuset.

Lissu sai sitten arvioinnin näin:
"Ryhdikäs, mutta tässä kasvuvaiheessa epäsopusuhtainen ( esim. pitkä pää, lyhyt, jyrkkä lautanen ), selväpiirteiset hentoluiset jalat. Tarmokas käynti mutta voimaton takaa, parempi ravi. Oej voimakkaasti ulkokierteinen. Hyvässä kunnossa."
III-palk.

Kaikki ponit käyttäytyivät hienosti, mitä nyt Brim olisi halunnut olla vieraassa paikassa mieluummin sylissä ja kun ei saanut kiivetä kyytiin, purra tai pomppia pystyyn. Harjoituksia jatketaan :D

Sitten maastakäsittelykurssi alkoi lauantaina, ja saimme tänne kolme vierastakin harjoittelijaa ( ja kolme oli omasta takaa  Pyöröaitaus on uusi ja kiiltävä, 3 metriä leveistä, 1,55m korkeista sinkityistä aitaelementeistä ja "käyntiovielementistä" tehty.

Koska aitaelementit tulivat torstai-iltana, perjantaina meillä oli hirmuisesti tekemistä poninäyttelyn kanssa, isäntä teki vielä rehunpaalauksia itselle ja vieraille, ja paalasi myös pehkuja lähes nonstoppina, ei pyöröaitauksessa vielä lauantaina ollut alustana hiekkaa, vaan talvitarhan nurmi. Se aiheutti ahneille poneille ongelmia, sillä ne keskittyivät mieluummin ihmisen sijasta siihen, että saisivat edes pienen tupsun kahmaistua suuhunsa harjoitusten välissä.

Meidän Meri osallistui 1-vuotiaan orivarsan Akun ( Pikkuvirran Alkuvoima - myytävänä! ) kanssa.

Ja Sini osallistui 4-vuotiaan Iivarin ( Keskimäen Iivari ) kanssa - tässä harjoitellaan siedättämistä pelottavilla asioilla. Tosin kukaan kurssin poneista ( Hetan varsa Brynja, meidän Aamu ja vieras poni Roope ) ei hätkähtänyt mistään, mitä niille esiteltiin :)

Sunnuntaiksi saimme sitten pyöröaitaukseen hiekan, ja hommat helpottuivat huomattavasti.

Myös Brim oli harjoituksissa ja alun syliin tunkemisten jälkeen alkoi toimia tosi pienellä paineella. Innostuin todella maastakäsittelystä kun pääsin itsekin kokeilemaan. Onneksi nyt on pyöröaitaus, jossa harjoitella - ja poneja laidun täynnä harjoittelukavereiksi.

Kiitos Jenni Hakosalolle hyvästä ja innostavasta koulutuksesta, harjoittelukavereille kurssiseurasta ja kiitoksista, meidän tytöille ja Sinin koulukaveritytölle hienosta keskittymisestä ja kärsivällisestä kurssittautumisesta. Ja poneille kiitos kärsivällisyydestä - hienosti pienetkin jaksoivat keskittyä pitkään.