2 viikkoa!

Rian ja Källin rakkauslapset ovat täyttäneet tänään 2 viikkoa! Tai siis näillä ajoin täyttävät, iltapäivällähän ne syntyivät :)

Brella ja Bryja-tytöt ovat jo avanneet silmänsä ja Bolli-poikakin jo raottelee omiansa. Brellir ja Barmi pitävät vielä silmiään kiinni, mutta ne avautuvat hetkellä millä hyvänsä. Painot ovat nousseet hienosti ja Ria hoitaa edelleen pentusiaan rakkaudella ja hellästi. Kaksi urospentua etsii vielä ikiomia kotejaan, ja toisen nartun varmistusta tässä odotellaan ;)

n. Aina Valpas Brella 540g ( viikossa + 180g )

***********************

u. Aina Valpas Bolli 600g ( viikossa +200g )

*******************

n. Aina Valpas Bryja 600g ( viikossa +220g )

****************

u. Aina Valpas Brellir 620g ( viikossa + 220g )

**********************

u. Aina Valpas Barmi 580g ( viikossa + 180g )

Pennuista on vaikea saada hyviä kuvia, kun ne jo mönkivät sinne ja tänne. Oma suosikkini vaihtelee, nyt se oli pahnanpohjimmainen Barmi, koska se nukahti kuvatessani käteeni. Haukotteli hetken ja uinahti siihen. Voi söpöys.

Parin viikon päästä ultrataan myös Ilo - paimensukuinen lapinkoira - ja sitten tiedetään, jatkuuko meillä pentuhulina pitkälle ensi vuoteen! :)

1-viikkoisposeerauksia ja yks toinen sit 50 vee

Kääpiöpinserin pennut täyttivät eilen iltapäivällä kokonaiset 1 viikkoa :) Kaikki ovat kasvaneet hienosti, tuplanneet painonsa ja mönkivät jo hienosti pentulaatikossa. Kuulo alkaa ehkä pikkuhiljaa toimia, ainakin pennut jo liikuttelevat korviaan, aivan kuin höristelläkseen, missä ihmeessä he nyt elävät. Joku protestoi käsittelyä ja emon luota kuvattavaksi nostamista enemmän äänellä, toinen taas on aivan hiljaa kuin tutkiskellen, mikä ihme taas nostelee ja heiluttaa. Persoonallisuudet alkavat pikkuhiljaa hahmottua.

Ria on jo heittänyt tiukkapipoisen äitiyden nurkkaan ja pystyy jo leikkimään ihmisten kanssa, tahtoo ikiomaa huomiota ja oikein odottaa jokapäiväisiä kädestä syöttämishetkiä, vaikka toki syö myös halutessaan ihan itse kupista. Rian omalle perheelle lupaan, että vieroitan sen kädestä syöttelystä ennen kuin se tulee kotiin, joten kultalusikoita ei tarvitse Rian syöttämiseen ostaa :D

Ja ne pentukuvat:

n. Aina Valpas Brella 360g ( +200g viikossa )

u. Aina Valpas Bolli 400g ( +200g viikossa )

n. Aina Valpas Bryja 380g ( +200g viikossa )

u. Aina Valpas Brellir 400g ( +220g viikossa )

u. Aina Valpas Barmi 400g ( +200g viikossa )

Tytöt ( mustat ) olivat niin vilkasliikkeisiä, että niistä oli vaikea saada kunnon kuvaa. Ne kiersivät aina pyllypuolen näkyville ennenkuin kamera ehti ladata salamansa ja räpsäistä. Brellir on osoittautunut ennakkoaavisteluista poikkeavaksi ja onkin Hyvin Tyytyväinen ja Rauhallinen poika. Ehkä adhd-taipumus ilmeni vain masussa tai sitten se innokas potkija olikin joku muu.

Yks ikinuori sitten täyttää pian 50 vuotta, ja se on joskus päästänyt itsestään ilmoille sellaisen toivomuksen, että tahtoisi uskaltautua ajamaan poniravikärreillä. Pitihän se testata, että varmasti tulee kerran edes elämässä tehtyä - ja niin, että muutkin sen huomaa! Päiviä yllätettiin tänään Töötin ja Nuutin, sekä tytärten Annin ja Jennin, meidän Ollin ja 4H:n johtokunnan jäsenten kanssa. Näin siis:

Oikeasti Päivi juhlii sitten lauantaina :) Mutta onpahan nyt sitten ennen viiskymppisiä tullut ajettua poniravikärreillä, ja vieläpä ihan kirkonkylän keskustassa. Poliisitkin ohittivat meidät liikenneympyrässä, mutta meno oli ilmeisesti niin varmaa ja liikennesääntöjen mukaista, ja elämänkokemuskorttikin roikkui Päivin kaulassa, etteivät tulleet pysäyttämään ja puhalluttamaan vaan vilkuttivat iloisesti mennessään :)

Onnea Päivi jo tänään, onnea huomenna, onnea aina! Ja kiitos että olet!!

Pieniä asioita :)

Tänään on tehtyä pieniäsuuria asioita :) Perjantaina aloitettiin, lauantaina jatkettiin ja tänään uudistettiin käynti Ilon ( Eidalun Ilo ) kanssa miehelässä. Tarkempia tietoja saa kotisivuilta http://ainavalpas.googlepages.com/ mutta tässä tunnelmat tältä päivältä astumisen jälkeen. Julle ( eli Kukkipuun Bakti ) meinasi loukkaantua, kun laitoin Hänen Naisensa autoon ja yritin ottaa kuvia. Komea Julle kuitenkin oli meille ystävällinen loppuun saakka, vaikka emännän heittelemä pallo ei kiinnostanutkaan, saati minun tarjoama matkaeväs-voileipäleikkele :D

Kuitenkin ilman hihnaa tämä 100% pihassa pysyvä paimensukuinen lapinkoirauros asteli emäntänsä perässä sisälle, kun me lähdettiin Ilon kanssa kotimatkalle.

Kukkipuun Bakti eli Julle on TODELLA komea koira, tasapainoinen ja hyväluustoinen. Näistä kuvista se ei välttämättä käy ilmi, sillä Julle olisi voinut jatkaa mieluusti häitä vähän pitempäänkin :)

Meillä on myös neulottu. Vaikka en käsityöihme olekaan, saan jotain aikaiseksi, kun oikein kovasti haluan, ja tarkoituksena olisi neuloa jokaiselle kääpiöpinserinpennulle syksykylmiin villapaita ( tai pari ). Kaksi ensimmäistä tekelettä on jo valmiina ja "askartelin" valekoiran pahvista näyttämään, millaiselta paitojen tulisi oikeasti näyttää. Arviolta koko on suunnilleen sopiva luovutusikäiselle kääpiöpinserille.

Ai niin. Saa nauraa :)

^ Kokonaan joustinneuletta oleva etulahkeellinen villapaita. Lankana Novitan Puro, väri Iltanuotio.

^ Kaulus joustinneuletta, muuten "helmineuletta", ei lahkeita. Sama lanka kuin yllä, eri kohdasta vain niin eri väristä :)

Elämästä nautiskelija

Paljon emme pennuista vielä tiedä. Riasta nämä ensimmäiset päivät kuitenkin kertovat hirmuisen paljon. Entisestä adhd-tasmaniantuholais-pennusta on kasvanut Hyvin Tasapainoinen ja Uskomattoman Ihana Emo. Ihan rrrrrrrrakastan sitä!!

Tahtoisin viipyillä pentulaatikon äärellä - ja viivynkin - ja usein minulla on siellä kaverina Ossi 1v., Jori 3v., Sini 8v., Meri 10v. tai Olli 14v. Ria heiluttaa meille häntää ja keskittyy tarkistamaan, kuka pennuista tarvitsee juuri sillä hetkellä pyllynpesua tai kuka nukahti jo sikeään pikkupennun uneen. Ulkona Ria käy pikapikapikapikaa, tai mieluummin vieläkin nopeammin, ja pieni kuono käy jokaisen pennun läpi ulkoa tullessa. Onhan ne varmasti kaikki tässä. Onhan ne.

Hysteerinen hössöttäjä Ria ei ole. Ei suinkaan. Onpahan vain täynnä pienen koiran äidinrakkautta, ja tekee sen mikä kuuluu tehdä. Hoitaa ja pesee, imettää, ja jättää sitten hetkeksi nukkumaan yhtenä kasana, ja oikaisee itse Ollin tyynyn viereen lepäämään pehmoiselle sängylle, ihan siihen pentulaatikon viereen, jotta varmasti kuulee jos jollakin pennulla on Tarve. Äidin tarve.

Äsken oli ihan pakko ottaa taas kuvia, kun pennut nukkuivat niin kauniisti emonsa kyljessä. Yksi erottui muista: ensimmäisenä syntynyt Brella rellotti nautiskellen selällään kaikkien muiden pentujen päällä, emon vieressä ( kuva alussa ). Hauska tapa nukkua!

Itkettävän ihana elämä. Toivottavasti jokaiselle pennulle tulee ne omat ihmiset, jotka tuntevat sydämessään ja kodissaan olevan juuri tuollaiselle pikkukoiralle tilaa. Sellaiselle, joka on pentuna virkeä kuin kymmenen tasmanian tuholaista, joka on uskollinen kuin Suomen armeija kokonaisuudessaan entisajan sotien aikaan on ollut, ja josta kasvaa kokonaisvaltainen perheenjäsen, joka ei petä eikä jätä - ja jota ei pidä ottaa hetken mielijohteesta, eikä varsinkaan pettää ja jättää. ( Mutta tietenkin, joskus tulee perheelle tilanteita, että ei voikaan pitää vaikka on otettu kaikessa ymmärryksessä ja rakkaudessa - silloin etsitään vain uusi koti, jossa on sydän ja järki ja tilaa... )

Pentuja syntynyt!!

He ovat täällä! Kääpiöpinserin pennut syntyivät tänään :)

Ria oli koko aamun todella rauhallinen, mutta jotenkin niin erilainen kuin normaalisti, että aavistelin jotain olevan tulossa. Se katsoi silmillään suoraan minua silmiin, heilutti häntää ja huokasi. Aivan kuin se olisi sanonut: "Älä sittenkään jätä minua yksin." En jättänyt.

Se alkoi petaamaan isosti vasta, kun ensimmäinen sikiöpussi oli jo melkein näkyvissä. Siihen asti se vain tyytyi hiljalleen siirtelemään peittoja valitsemassaan paikassa ( pentulaatikkoon se ei halunnut ), ja annoin sille luvan synnyttää juuri siinä missä halusi. Sängyllä :))

Yläkuvassa pentupussi jo näkyy, ja sieltä putkahti hieno musta tyttöpentu punaisin merkein.

Seuraavaksi syntyi iso punainen urospentu :)

Ja sitten heti perään musta tyttöpentu merkein. Sitä seurasi taas punainen poika ja sitten vielä punainen poika. Viisi pentua ensikertalaiselta. Hienoa Ria ja Källi!!

1. tyttö klo 14.13 "Aina Valpas Brella" 160g

2. poika klo 14.46  "Aina Valpas Bolli" 200g

3. tyttö klo 14.49 "Aina Valpas Bryja" 180g

4. poika klo 15.33 "Aina Valpas Brellir" 180g

5. poika klo 15.47 "Aina Valpas Barmi" 200g

Ria emo on huolehtivainen ja lempeä, oli ensimmäisistä hetkistä asti. Vauvojen masut pullottavat maidosta ja taitavasti Ria pesee niitä pissimään ja kakkimaan. WAU! Toiset Aina Valpas-pennut ovat totta 8 vuoden "tauon" jälkeen. Olen iloinen.

Mukavaa ponitekemistä :)

Viime viikko meni kovasti eläinhommissa, kun ensin tehtiin karjantarkkailuhommia vuorotteluvapaalta palanneen maitotilaneuvojan kanssa, sitten haettiin Väärnin pappilassa kesälomailemassa olleet lampaat kotiin, paimensukuisen lapinkoiran Ilon juoksu alkoi ( ja astutusasioista urosvalintoja myöten tiedotetaan kotisivuilla http://ainavalpas.googlepages.com/ kohdassa Pentuja ),  vuoltiin muutaman ponin kaviot, haettiin sijoituskoira Ria meille tekemään pentusia ( edelleen tuolla kotisivuilla kohdassa Pentuja on tietoja ), myytiin hiehoja, sitten myytiin lampaita ja viikko huipentui ( epäviralliseen ) rotuponinäyttelyyn Joensuussa ja viikonloppuna shettisten maastakäsittelykurssiin täällä meillä :D :D :D

Paljon ehtii kun vain tekee :)

Rotuponinäyttelyssä tuomarina oli Marianna Paavolainen ja se järjestettiin Joensuun raviradalla. Meiltä mukana olivat Wiema-Sindy 20v. ja sen varsa Pikkuvirran Brim sekä ihanainen Littlefield Lizzie, joka on näissä kuvissa. Lämmin kiitos Rian omalle ihmiselle ja rakkaaksi tulleelle ystävälleni avusta ja mukanaolosta sekä näistä kahdesta kuvasta. Huomasin juuri, että Sindystä ja Brimistä ei tullut otettua "poissa kotoa" yhtään ainoaa kuvaa... Toki kädet olivat täynnä ekaa kertaa suuressa maailmassa olevan varsan kanssa ja kyllähän nekin kuvattiin siellä häärivän "varsinaisen valokuvaajan" toimesta. Täytyykin nettiä selailla, josko noita kuvia jossain vastaan tulisi. 

Wiema-Sindy 737SH sai seuraavanlaisen arvostelun:
"Hyvä rotu- ja tammaleima, ryhdikäs. Ilmeikäs pää, ei-toivottava ihraniska, vahva runko ja takaosa, mej voimakkaasti ulkokierteiset, tarmokas, mutta lyhyt käynti, tj kiertää, tarmokas ravi, turhan tuhdissa kunnossa" II palk.

Toki tiedämme tuhtiuden - imettäväkin tamma saa laitumelta ihan liikaa evästä, kun ei raaskita rajoittaa. Sindyllä ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään kaviokuumeoireita, ja mielestäni on ehkä hippusen parempi, että vanhalla tammalla on vähän massaa kuin että se olisi varsinkaan varsaa imettävänä hirmuisen laiha ja luiseva. Tarkkailemme asiaa, ruokinta on helpompi korjata pian sisäruokintakaudella :)

Brimistä sanottiin näin:
"Hyvin kehittynyt, ryhdikäs ja vankka. Hieman raskaasti liittyvä leveä kaula, syvä runko, mej. hajavarpaiset ja kerii lievästi. Tarmokas käynti, kevyt ravi."
II palk., luokkavoittaja, näyttelyn paras varsa

Tuosta hajavarpaisuudesta voisi olla hyvin helposti samaa mieltä, sillä emällä on voimakkaasti hajavarpaiset etuset. Brim kuitenkin oli vain huonosti valmisteltu, eikä se osannut seisoa ja asettui seisomaan kuin minua haastaen jalat aivan haralleen ja kaviot ulospäin kiertyneinä. Kotona tai rennosti seisoessaan/kävellessään sen etuset mielestäni EIVÄT ole hajaiset ( ja tästä on jo useampikin mielipide ;) ). Mutta olen samaa mieltä kuin tuomari, että tuossa tilanteessa ainoa, mitä se esitti, oli hajavarpaiset etuset.

Lissu sai sitten arvioinnin näin:
"Ryhdikäs, mutta tässä kasvuvaiheessa epäsopusuhtainen ( esim. pitkä pää, lyhyt, jyrkkä lautanen ), selväpiirteiset hentoluiset jalat. Tarmokas käynti mutta voimaton takaa, parempi ravi. Oej voimakkaasti ulkokierteinen. Hyvässä kunnossa."
III-palk.

Kaikki ponit käyttäytyivät hienosti, mitä nyt Brim olisi halunnut olla vieraassa paikassa mieluummin sylissä ja kun ei saanut kiivetä kyytiin, purra tai pomppia pystyyn. Harjoituksia jatketaan :D

Sitten maastakäsittelykurssi alkoi lauantaina, ja saimme tänne kolme vierastakin harjoittelijaa ( ja kolme oli omasta takaa  Pyöröaitaus on uusi ja kiiltävä, 3 metriä leveistä, 1,55m korkeista sinkityistä aitaelementeistä ja "käyntiovielementistä" tehty.

Koska aitaelementit tulivat torstai-iltana, perjantaina meillä oli hirmuisesti tekemistä poninäyttelyn kanssa, isäntä teki vielä rehunpaalauksia itselle ja vieraille, ja paalasi myös pehkuja lähes nonstoppina, ei pyöröaitauksessa vielä lauantaina ollut alustana hiekkaa, vaan talvitarhan nurmi. Se aiheutti ahneille poneille ongelmia, sillä ne keskittyivät mieluummin ihmisen sijasta siihen, että saisivat edes pienen tupsun kahmaistua suuhunsa harjoitusten välissä.

Meidän Meri osallistui 1-vuotiaan orivarsan Akun ( Pikkuvirran Alkuvoima - myytävänä! ) kanssa.

Ja Sini osallistui 4-vuotiaan Iivarin ( Keskimäen Iivari ) kanssa - tässä harjoitellaan siedättämistä pelottavilla asioilla. Tosin kukaan kurssin poneista ( Hetan varsa Brynja, meidän Aamu ja vieras poni Roope ) ei hätkähtänyt mistään, mitä niille esiteltiin :)

Sunnuntaiksi saimme sitten pyöröaitaukseen hiekan, ja hommat helpottuivat huomattavasti.

Myös Brim oli harjoituksissa ja alun syliin tunkemisten jälkeen alkoi toimia tosi pienellä paineella. Innostuin todella maastakäsittelystä kun pääsin itsekin kokeilemaan. Onneksi nyt on pyöröaitaus, jossa harjoitella - ja poneja laidun täynnä harjoittelukavereiksi.

Kiitos Jenni Hakosalolle hyvästä ja innostavasta koulutuksesta, harjoittelukavereille kurssiseurasta ja kiitoksista, meidän tytöille ja Sinin koulukaveritytölle hienosta keskittymisestä ja kärsivällisestä kurssittautumisesta. Ja poneille kiitos kärsivällisyydestä - hienosti pienetkin jaksoivat keskittyä pitkään.

Mustiala on nähty ja koettu :)

Kuvia tulee kun pääsen kotiin, mutta pitääpä hehkuttaa täälläkin.

Käytiin Mustialan Shettisnäyttelyissä tänään Aarteen Tainan kanssa yhteensä 7 ponin voimin oikein yhdistelmällä ( Aarteen hevosauto ja meidän kolmen ponin koppi ), ja täytyy sanoa, että kannatti käydä!!

Pikkuvirran Aamutar - ensimmäinen varsinainen tammavarsakasvattini, 1v.  - sai ensin rotuponikehässä Mr Dickiltä ( GB ) arvion I-palkinnon arvoisesti, ja oli oman ryhmänsä neljäs. Sitten Hippoksen kehässä arvioitiin Aamu 40 pisteen arvoiseksi ja sai sieltäkin I-palkinnon. JIHUU!! Ihan piti liikutuksen kyyneleet tirauttaa, kun tuli niin hyvä mieli ;)

Kakkulanmäen Pritney - keväällinen ostokseni, 1v. - sai rotuponikehässä samalta tuomarilta arvion II-palkinnolla ( ja olikohan se kuudes ryhmässään? ) ja sitten Hippoksen kehässä samoin II-palkinnon. Hienoa sekin!

Pikkuvirran Alkuvoima - Briskun esikoinen, pikkuinen kirppuvarsa, joka ostajan vain "kadottua" jäi kotiin, 1v. - sai ensin rotuponikehässä tiukalta Mr Strangilta ( GB ) II-palkinnon ja oli oman ryhmänsä viides. Sitten Hippoksessa sitä arvioitiin keskenkasvuiseksi ja epäedullisessa vaiheessa olevaksi, ja sai 34 pistettä ja III-palkinnon.

Onpahan käyty ja nähty ja todettu, että näyttelyissä on rankkaa, mutta hauskaa. Ponit käyttäytyivät hienosti, vaikka Pritneyn mielestä oli ihan epistä, että Aamun näyttelyryhmä oli ensin ja ihan piti ilman omaa kaveria odotella kehän reunalla. Pritneyllä oli kasvattajan luota paljon tuttuja ihailijoita näyttelyissä ja olipas mukava nähdä kasvattajaakin :) Harmi, ettei ehtinyt seurata, miten muut kakkulanmäkeläiset pärjäsivät. ( Voihan sen lukea tuloksista tietysti. ) Nähtiin myös Pritneyn minisisko Prilla the Little Fairy.

Aku, joka on ollut tähän asti ihan vauvaponi, huomasi vissiin näyttelyissä, että tää mopo keulii :) Se pomppi pystyyn myös kehässä aina välillä, mutta ensikertalainen poninesittäjä Tuuli sai sen hienosti esitettyä. Kiitos Tuuli!! Toivottavasti Aku pääsee jossain vaiheessa sinne ihan ikiomaan kotiin, ihailijoita pikkuinen ja kuitenkin hyvin rauhallinen ja kiltti Aku kyllä sai :)

Nähtiin myös Saraa, ja olikin iso apu, että Sara oli siellä auttamassa sekä meitä että Aten porukoita. Nähtiin siis myös Pikkuvirran Atlas, eli Atte.

Atte käyttäytyi jo kuin vanha tekijä, ja oli muuttunut edukseen, joskin tuomarit eivät sitä vielä arvostaneet muuten kuin kolmospalkinnon arvosta. Aten kaveri Keke ( Rama al Kirdah - ulkomuistista nimi kirjoitettuna ) sai II-palkinnon ja oli oman ryhmänsä toinen. WAU!

Kuvia huomenna. Kunhan ehdin kotiin ja saan kuvat valkattua. Kuvia meidän ja Tainan kaikista näyttelyosallistujista löytyy aikanaan myös Matskun sivuilta, sillä kaikkia käytettiin kuvaajalla kuvissa :)

MUOKS: Kuvia lisää huomenna. Nyt toimii hitaasti ja nukuttaa, joten palaamme asiaan.