tiistai 12. heinäkuuta 2011

Olipa kerran

pieni ihminen, joka meni ja rakastui elämiin. Kaikenlaisiin, kaikenkokoisiin, kaikenkarvaisiin eläimiin. Pieni ihminen kasvoi suureksi ja sitten vielä vähän suuremmaksi ja sai ympärilleen kaikenkarvaisia, joista tuli Rakkaita Ystäviä. Jotkut Rakkaat kaikenkarvaiset vain kävivät isoksi kasvaneen ihmisen ympärillä, muuttivat omiin koteihinsa saamaan uusia rakkaita ystäviä ihmisistä, jotka niitä suuresti rakastivat. Jotkut kuitenkin tulivat jäädäkseen...

Olipa kerran tarina Somasta lapinkoiranartusta, joka oli kohtalonomaisesti löytänyt tiensä erääseen perheeseen ja tullut Tärkeäksi, tehnyt suloiset pennut ja odotti toisia, odotti onnellisena, kunnes onni kääntyi. Soma joutui pakkaamaan laukkunsa ja jättämään rakkaat ystävänsä. Soma kuitenkin puhalsi annoksen elämäniloa ja elämänvoimaa seitsämään pentuunsa, jotka jatkoivat elämää pontevina varaemojen hoivissa.

Sulo 1 viikkoa ( 518g )

 Sulo 2 viikkoa ( 1020g ja valloittavan kaunis naama )


2 viikkoa...

 3 viikkoa ja "iso poika jo".

 Suloooooooooooooo... 3 viikkoa!

4 viikkoa - ulkoillaan jo...

Hei me lennetään ;)

 Matkalaukkupentue... ( 4 viikkoa )


5 viikkoa


7 viikkoa ja vuohen lantio :p


Soman pentujen tarina jatkui niin, että ne vahvistuivat, hurmasivat kukin oman ihmisensä jo puhelimessa ja olivat lähdössä pois. Kaikki saivat itselleen oman sydämen, jonka suojaan käpertyä, jossa paistatella rakkauden lämmössä. Isoksi kasvanut pieni ihminen oli myös rakastunut tietämättään, tahtomattaan ja melkein jätti ymmärtämättä sen, mitä oli tarkoitettu. Isoksi kasvanut lypsi lehmiä ja mietti miettimistään, kunnes kuuli radiosta sen laulun.


 "...Olen odottanut sua
Juuri näin, piti tapahtua
Sulje silmäsi, nyt se alkaa
Uskotko uniin, vai sattumaan?


Tiesin, sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut.
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan.


Joko tunnet jyrkänteen
Älä pelkää, yhdessä mennään.
Näin me syöksytään, on pakko huutaa
Kädet ilmaan, antaudutaan!


Tiesin, sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut.
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan.


Hölmö, et ymmärrä mitä teet
Hullu, vain hullu kohtaloaan pakenee
Nyt kuuntele kun aallotkin anelee
Hei, ethän mee!!


Hei, ethän mee!!


Tiesin, sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan.


Kyyneleet vierivät pitkin isoksi kasvaneen poskia, kun hän mietti sitä vielä tuntematonta ihmistä, joka tarjoaisi sille viimeiselle vapaana olevalle kotinsa, elämänsä ja sydämensä.

Hölmö, et ymmärrä mitä teet
Sen uuden ihmisen pitäisi omata kokemusta koirista, ymmärtää positiivista vahvistamista ja myös osata jakaa oma huomionantonsa niin, ettei pieni huomionkerjäläinen saisi kaikesta huomiota - ettei siitä tulisi ongelmakoiraa. Pentujen omistaja kertoi puhelimessa arvelevansa, että se tarvitsisi maita ja mantuja hallittavakseen, täyttä elämää ja paljon tekemistä, kokemista ja "isännän paikan" jossain maalla.
Hullu, vain hullu kohtaloaan pakenee
Olisiko se mahdollista? Ei. Mutta jos luopuminen sattuu enemmän kuin ajatus mahdollisista ylipäästävistä ongelmista? Perheäänestys totesi perheen olevan ainakin yhtä hullu kuin isoksi kasvanut pieni ihminen ja ilon läikähdys tuntui sydämessä.
Hei, ethän mee!!! Hei, ethän mee!!!

Tarkoitettu tai ei, mutta niin siinä kävi. Koskaanikinämilloinkaan ei pentulaatikolla pentu ole ottanut minuun niin kovasti kontaktia kuin Sulo - Kylkimyyryn Kontian Somalainen - teki heti olemassaolonsa alkusenteiltä. Jokin sai minut huolestumaan sydänjuuriani myöten juuri Somalaisten pentujen kohtalosta heti, kun avunhuuto niiden emon kuoltua saavutti paimensukuispiirit ja facebookin. Jokin sai Outin tuomaan Sulon, Sievän ja Söpön ( joista tuli Elli ja Lumo ) meille Wiiman hoitoon, jokin sai Wiiman ottamaan ne äidinrakkaudella heti vastaan ja tissille. Jokin sai Sulon katsomaan minun silmiini ja sieluuni heti, kun se silmänsä auki sai ja jotenkin se ujuttautui sydämeeni tavalla, mitä kukaan pentu koskaan ei ole ennen tehnyt.

Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa...
Olemme kulkeneet Sulon kanssa jo pitkän matkan. Moninkertaisesti pidempi matka olkoot vielä seikkailuna edessämme. Luovutusiän jälkeen olemme jo olleet navetassa, teurastaneet kukkoja, autoilleet kylällä asioilla ja Pohjois-Karjalassa kukkojenhakuvisiitillä sekä olleet Histamiinin koirahoitolassa koirakurssilla ja yöpymässä yhteisellä patjalla. Sulo osaa tulla kutsusta luo, istua ja ottaa kontaktia, haukkua komentaa antamaan ruuat nopeammin varsinkin kun ruokana on yhdessäteurastettua kukkoa ( jolloin se ei saa ruokaa nopeammin vaan hitaammin, käytyään ensin hiljaa maahan odottamaan kauniisti ), käydä pissillä ja kakalla ulkona jos sen muistaa viedä tarpeeksi usein, riehua ja koittaa purra ja repiä kaikenlaista niinkuin normaali pentu konsanaan. Sulolla ja minulla on suhde, joka toivottavasti on antoisa meille molemmille.
 Ilpon kanssa juoksemassa.

Sulolla on tehtävä, ja se on olla Rakas Ystäväni, maatilan monitoimikoira, paimenkoira, vahtikoira, lasten kaveri, uimavahti, ja tulevaisuudessa ehkä joskus isäkoira muutamalle pentueelle, jos kaikki hyvin käy.
Älä pelkää, yhdessä mennään.
  Kukonteurastuksessa.

8 kommenttia:

  1. Tuota on ihmisen ja eläimen suhde parhaimmillaan ja kauneimmillaan.
    Hyvä, että kuuntelit sydäntäsi.

    VastaaPoista
  2. Onnea omasta Sulosta. Onnin jälkeen Sulot ovat niitä parhaita!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana päivitys, Johanna! <3 Minä tippa linssissä täällä luin tuota tekstiä, niin liikuttavaa, niin kaunista! Onnea teille ja Sulolle yhteiselle pitkälle taipaleelle! <3

    VastaaPoista
  4. Sulo on riista vai hallava merkein? Tosi suloinen naamataulu! Voih kun katsoo noita pentukuvia, tulee mieleen kesä 7 vuoden takaa <3

    VastaaPoista
  5. Sulo on riista/hallava ruskein tassuin ja valkoinen "laukki" masussa. Sulo on kuin Kiaran ja Nakcan Kaskenviertäjä-pentu eli Kassu pienenä. Saa nähdä, miten hieno siitä tulee isona <3 Olen ihan rakastunut, kai se kävi selväksi tästä päivityksestä. Sulo tosin ois saanut olla vaikka väriltään vihreä, sen luonteeseen ja käyttäytymiseen ja SILMIIN upposin ja rakastuin...

    VastaaPoista
  6. Tässä taisi käydä niin, että pentu valitsi itselleen perheen. Onnea uudesta perheenjäsenestä. Kohtalolla on joskus hauskasti sormensa pelissä. Itse odottelin melkein kaksi vuotta sitä omaa lappalaista. Tunne oli uskomaton, kun Tiinun kasvattaja soitti ja tarjosi koiraa. Tavallaan tuntui, että kaiken odottamisen ja toivomisen jälkeen, juuri tämä koiruus oli meille tarkoitettu. Niinkuin Sulo nyt teille.

    VastaaPoista
  7. Tuula, tiesitkös, että minulla oli jollain lailla sormeni pelissä sen Tiitun kanssa. Minä se ne sinun yhteystiedot Tiitun kasvattajalle annoin, ja käskin kysäistä ;)

    Ihanaa, että siitä tuli tärkeä ja teille tarkoitettu koira <3 Se olikin tarkoitus!!

    Ja Sulo on uskomaton <3 <3 <3 Olisin ollut hullu, jos olisin antanut sen mennä... ( Onneks en ihan niin hullu ollut! )

    VastaaPoista
  8. Kassu Kaskenviertäjä lähettää terkut Sulo Suloisuudelle ja toivoo, että näiden kahden karvakorvan hyvin alkanut ystävyys jatkuisi ja kestäisi hormoonihuuruiset teinivuodet, eikä ärrinmurreille olisi aikuisenakaan sijaa <3

    VastaaPoista