Voihan pässi!

Mustikka tekaisi karitsansa myös, kolme kappaletta - mitäpä muuta kuin - pässejä.

Huono kuva, mutta kolme niitä on. Ja pässejä kaikki.

Taikan vauvat Torkku ( valk. ) ja Virkku ( musta takana )

Taikalla ei mennyt ihan putkeen. Sen peräpäästä pursusi pelkkiä kalvoja ja jälkeisiä, mutta karitsasta ei näkynyt jälkeäkään. Ei tuo liiemmin työnnätellytkään ja vaikka kokemusta on lehmien synnytysavusta, on lampaamme tähän asti karitsoineet niin ongelmitta, että katsoin parhaaksi soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkäri tulikin ja onki Taikan uumenista ensin valkoisen - yllätys yllätys - pässikaritsan ja sitten mustan - vielä isompi yllätys - uuhikaritsan, joka alkoi ravistella itseään välittömästi ulos päästyään ja sai tytöiltä nimekseen Virkku. Virkun isoveli, joka edelleen oli melkoisen unelias, sai nimekseen tietenkin Torkku.

Hilpeyttä eläinlääkärissä herättivät lampaidemme nimet, varsinkin Irma, joka tunki koko ajan syliin kun hoidimme Taikaa ja Jorin ( ihana Jori <3 ) nimeämä Seppo-pässikaritsa. Tytöt eivät ehtineet vielä nimetä Orvokin eikä Mustikan pässipoikia, ja päätimme siinä Seppo-nimen hilpeydessä kysy niille nimiehdotuksia aamulla Jorilta. ( Mitenkähän minulla on sellainen kutina, että joku niistä karitsoista saa nimekseen Matti Nysä :D :D )

Toivottavasti Taikan karitsat selviytyvät nyt elämään. Ensihuikat maitoa niille annoimme Orvokin tissistä ( Orvokki muuten imetti Mustikankin karitsaa ihan vahingossa sujuvasti ), sillä Taikan tisseistä emme mitään saaneet herumaan. Toivottavasti alkaa maitoa tulla. En jaksanut jäädä koko yöksi lampolaan karitsoita vahtimaan, vaikka ehkä olisi pitänyt. Elämän realitettit on kuitenkin tunnettava, ja koskapa täällä sisälläkin on yksi imetettävä, äidinkin pitää saada myös unta.

Orvokki kukkii superkauniissa kevätsäässä

Eikun karitsoi :) Iiiiiiiisosta masusta huolimatta sieltä tuli "vain" kaksi, pässipoikia taas molemmat. Tässä kuva toisesta kera emon.

Ruskeajalkainen, jolla myös musta läikkä jalassa ja vasemmassa kyljessä.

Molemmat vauvat ( ruskeajalkainen tässä takaapäin ). Suloisia kyllä.

Entäs se superkaunis kevätsää? No se on tänään tämmöinen:

Lammasvirta 28.3.2010

Aitta on muuten maalausta vaille valmis :)

Lunta tulvillaan...

Käsky kuului: "Poseeraa!" että pennunodottajille olisi katsomista, mutta

Kiara sanoi, että poseeratkoon lumihiutaleet, minua pitää vain helliä kun olen niiiiiiiiiiiiiiin raskaana...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin maaliskuun lopussa ( ja vielä paria karitsointia odotellen... ).

Solmuja narussa

Tänään lauantaina meillä oli taas ilo nauttia "hovikouluttajamme" Jennin ( Hakosalo ) opeista. Vaikka kurssimme ei tälläkertaa kerännytkään suurta osallistujamäärää, oli pieni ja tiivis joukkomme sitäkin innokkaampi.

Ensin oli kuvausvuorossa Meri ja ikioma poninsa Lille, eli Little Glitter:

Merin ja Lillen yhteistyö on vasta nupuillaan, mutta kiva ja hyvinkoulutettu, ihana poni toimii jo hienosti sekä ajaen että maastakäsin asioita pyydettäessä.

Naru heiluu ja peräpää väistää kohta.

Olen ihastuksella seurannut, miten hienosti tyttärenikin keskittyvät ( varsinkin kun neuvojana on joku muu kuin oma äiti ), ja olen iloinen siitä, että he saavat oppia jo noin pienestä. Itse olin oman yritykseni ja erehdykseni varassa niillä maatiloilla, jotka sietivät ja sallivat uteliaan tytön kulkea usein askareilla mukana varmaan enemmän alussa häiriten kuin hyödyttäen. Kyllä minä tietysti opinkin asioita, yrittämällä ja erehtymällä. Suojelusenkeli oli matkassa - isojen nuorten ja osin kouluttamattomienkin, luonteikkaiden suomenhevosten kanssa ei pahempia sattunut, vaikka kiinnostusta oli rutkasti enemmän kuin taitoa.

Mutta siitä ne taidotkin pikkuhiljaa karttuivat, neuvoja kuunnellen, katsellen ja itse tehden - sekä hyllymetreittäin kirjoja lukien...

Sini ja Iivari ( Keskimäen Iivari ) ovat yhdessä "vanhoja tekijöitä" ja yhteistyö sujui kuin leikki.

Sini osaa lisätä painetta, jos haluttua toimintoa ( tässä peruuttamista ) ei tapahdu.

Sini osasi hienosti lähettää Iivarin kulkemaan pressun yli. Saman teki myös Brynja - lopulta ;)

Seuraavaksi olivatkin vuorossa Hanna-Mari ja Brynja, ja kaikki sujui hienosti. Brynja on topakka typykkä, joka kokeilee kokeilemasta päästyäänkin, mutta taipuu ymmärrettyään, että ne mokomat tahtovat minun tekevän näin. Tai näin. Tai noin. No, tehdään sitten...

Askel kerrallaan puomin yli.

Taidot karttuu ja suhde syvenee <3

Kiitos taas Jennille. Kiitos Hanna-Marille. Kiitos meidän tytöille ja Ollille ( lastenhoitoavusta ). Kiitos ihanille poneille ja kevään mukavalle säälle!

Jos lukija kiinnostuit maastakäsittelystä, ota yhteyttä niin järjestetään mahdollisuus oppimiselle joko lainaponilla meiltä tai oman ponisi kanssa. Kouluttajana on kokenut ja innostava Jenni Hakosalo.

Kevään merkki - varma tieto!!

Kevät on silloin, kun pikkulinnut kyttäilevät ponitarhan aidalla ja nappaavat lennosta jokaisen irtoavan karvanhaivenen.

Silloin on kevät, kun aurinko häikäisee.

Ihan varmasti silloin on kevät, kun lampolassa tapahtuu ja mataliin "määääää-ä"-ääniin sekoittuu pienenpieni "miiiii"-ääni. Karitsoita <3

Ensimmäinen syntyi tänään ruskealle Maisalle. Musta valkopäinen pässikaritsa. "Se vois olla vaikka Seppo", sanoi Jori. Olkoon sitten Seppo-karitsa.

Tässä he ovat: Seppo ja emonsa Maisa.

Toisissakin masuissa möyrii. Suorastaan hytkyy. Pian seuraa jatkoa Sepolle. Ketähän sieltä kenties tulee?

Meille tulee pentuja!

Onnellisena ilmoitan, että rakkauslapset yhdistelmästä Kiara ja Nakca on pongattu tänään Iisalmen eläinlääkärin ultralaitteen ruudulta ihan jopa allekirjoittaneen omalla silmällä.

Alustavia oireita oli vaikka millä mitalla: ensin hirmuiset astumishurjastelut kissan kanssa, sitten semmoinen erikoinen seesteisyys ja rauhallisuus, hellyydenkipeys ja viime viikon pahoinvointi... Kiara on ollut NIIIIIIIIIIN raskaana koko ajan :)

Suurkiitos kaikille, jotka mahdollistitte tämän onnistumisen!! Pentuja on jo kyselty paljon, mutta niitä varataan varsinaisesti vasta, kun ne ovat syntyneet viikolla 17 ja osoittaneet elinkelpoisuutensa. Valitsen ensin pentueesta sijoitusnarttuni ja pidätän oikeuden muutenkin valkata kullekin pennulle sopivat kodit.

Hevosetkin nauraa...

Kiitos Saralle tästä hyvänmielen kuvasta. Kuvassa "nauraa" siis Kotimäen Fiona, "Fiona", 2-vuotias shetlanninponitamma. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niimpä kaunis nimi Fiona taipuu usein Fionaa kutsuttaessa ( savolainen viäntelöö kaekki sanat ) muotoon Fiuuuuuna. ( Kuvan on ottanut Sara Kumpulainen ja se on täällä blogissa kuvaajan luvalla. Älkööt kukaan sitä virtuaalisesti minnekään kopsailko!! )

Pikkuvirran varsakuvat

2009 syntyneet:

ori Pikkuvirran Brim MYYTÄVÄNÄ h. 1200e sis.alv.

sk. nyt 89cm

rautias, liinahtava, tähtipiirto

Suku

ori Pikkuvirran Bondi MYYTÄVÄNÄ h. 1000e sis.alv.

sk. nyt 90cm

mustankirjava

Suku

ori Pikkuvirran Braamer MYYTÄVÄNÄ h. 1200e sis.alv.

sk. nyt 90,5cm

mustanvoikko

Suku

ori Pikkuvirran Bratt MYYTÄVÄNÄ h. 1100e sis.alv.

sk. nyt 84cm

ruunivoikko

Suku

ori Pikkuvirran Bard MYYTÄVÄNÄ h. 1000e sis.alv.

sk. nyt 76,5cm

tummanpunarautias, tähti

Suku

tamma Pikkuvirran Blanda MYYTÄVÄNÄ h. 1300e sis.alv.

sk. nyt 87,5cm

musta

Suku

tamma Brynja frá Pikkuvirta MYYTY

sk. nyt 118cm

punarautiaankirjava

Suku

2008 syntynyt:

ori Pikkuvirran Alkuvoima MYYTÄVÄNÄ h. 1300e sis.alv.

sk. nyt 87cm

mustanvoikko

Suku

Kuvaamatta jäi vielä vuoden 2008 varsoista Pikkuvirran Aamutar. Lisäämme sen tähän kun ehdimme. Pikkuvirran Atlas asustaa jo omassa kodissaan toisella puolella Suomea, joten sen kuvia pitää bongailla muualta.

Myynnissä olevia voi kysyä puh: 050-3610574 tai sähköpostilla ainavalpas(at)gmail.com

Toivomme asiallisia aikuisten kyselyitä. En vastaa tekstiviesteihin enkä nimettömiin sähköposteihin.

Ponivarsat ovat kasvaneet laumassa, niitä on käsitelty paljon ja ne ovat tottunet lapsiin, koiriin, kissoihin ja maatilan elämään koneineen ja erilaisine ihmisineen ( lomittajat ym. ). Varsat on rekisteröity Suomen Hippokseen ja ne ovat kantakirjakelpoisia. Varsoja näissä kuvissa esittivät tyttäreni Meri ( 11v. ), Sini ( 9v. ) ja harjoittelijamme Sara ( 18v. ). Brynjan kuvan otti Meri ( ja narun päässä tuolloin oli allekirjoittanut ).

Kuvausyrityksiä

Karvat tosin sojottavat minne sattuu ja toistensa kanssa nuhjanneita varsoja on äärettömän hankala ( lue: mahdoton ) saada Lumin sallimissa rajoissa ( lue: Lumin nukkuessa tyytyväisenä ) puunattua puhtaiksi niin että ne olisivat oikeassa show-kunnossa. Mutta pikasipaisulla ulosvietäessä tällaisia kuvia.

Saan olla tyytyväinen tyttäriini ( ja "lainatyttöön", harjoittelijaamme Saraan myös ). Meri hoiteli sisällä pikkuveljiä ja vahti Lumin unta, ja Sini oli reippaana taluttamassa vuosikkaita orivarsoja ja asettamassa niitä seisomaan!!! Se on kuulkaas vajaa 11-vuotiaalta Meriltä ja 9-vuotiaalta Siniltä aika superhyvä suoritus!!! Ihan äiti poksahtaa ylpeydestä kohta <3

Kuvat voivat olla huonoja, koska niiden ottamisesta vastasin minä. Ponien karvat ovat hölmön näköisiä, sillä niiden asettelusta on vastannut lauma kindergardenin oripoikia. Ponien asennot ovat kuitenkin niin upeita, että nämä esittäjät saavat suorituksestaan 10+.

Saanko esitellä vuoden 2009 shettisvarsat:

o. Pikkuvirran Brim MYYTÄVÄNÄ, h. 1200e sis.alv

Brim on ihastuttava, reipas ja rohkea rautias liinahtava orivarsa, jolla on tähtipiirto. Nyt korkeutta n.89cm

o. Pikkuvirran Bondi MYYTÄVÄNÄ h. 1000e sis alv.

Bondi on mukavanluonteinen, reipas ja hauskan värinen mustankirjava varsa, jonka suurin puute on takaosassa suora kinner, joka vaikuttaa sen takaliikkeisiin ( tököttävät liikkeet ). Mitattu n. 90cm

o. Pikkuvirran Braamer MYYTÄVÄNÄ h. 1200e sis.alv.

Braamer on aivan ihana. Se on ( vaikka kuva onkin huono eikä kerro koko totuutta ) aivan Mustialassa syksyllä 2009 I-palkitun täyssisarensa Aamun ( Pikkuvirran Aamutar ) kuva. Toivon sille näyttelyistä innostunutta kotia. Braamer on väriltään mustanvoikko. Korkeus nyt 90,5cm

o. Pikkuvirran Bratt MYYTÄVÄNÄ h. 1100e sis.alv.

Bratt on rauhallinen, lempeä ja ihana. Tekisi mieleni sanoa, että se on "hellä ori"... hih hih. Väriltään se on ruunivoikko, ihan kuin isänsä ( näiden kaikkien varsojen isä ) Herr Valburg. Bratt on pienempi kuin Brim, Bondi tai Braamer, ja jäänee alle metriseksi. Nyt 84,2cm

o. Pikkuvirran Bard MYYTÄVÄNÄ h. 1000e sis.alv.

Bard on aivan ihana pikkujeppe, joka saattaa jäädä minimittoihin. Se on emänsä pienen ( emänisän takana todellisia minejä ) suvun vuoksi tosi pikkuinen ja ainut "ongelma" on nykyiset näyttelysäännöt, joiden vuoksi sen näyttelyura tulee jäämään onnettomaksi, sillä miniluokkiin vaaditaan, että toinen vanhempi on oikeasti mini. Herr Valburg 91cm ja emä Risslas Kezella 91cm eivät tätä oikeutta Bardille siis saa :( Luonne on kultaa ja nätti kuin karamelli tämä poitsu on... Korkeus nyt 76,5cm

t. Pikkuvirran Blanda MYYTÄVÄNÄ h. 1300e sis.alv.

Blanda on ihana, perusshettismäinen, hyvänkokoinen tammavarsa, josta isosiskon ( puolisisar Con Amore Brisante ) esimerkin mukaisesti odotetaan erittäin hyväluonteista mukavaa ponia. Sen etujalat näyttävät kamalilta koipireisiltä tuosta ylhäältä vain noiden karvojen takia, oikeasti sillä on ihan sopusuhtaiset jalat. Parempikarvaisia kuvia saatte kyllä odotella pitkälle kesään saakka, luulen... ). Blandaa ei raaskittaisi myydä, mutta kai sitä joku tammakin on myyntiin laitettava. Toivotaan mukavaa, ehkä näyttelyistäkin kiinnostunutta kotia sille. Nyt säkäkorkeus noin 87,5cm

Sitten hoitoponipoika, jonka kuvauksen ajaksi taisi kameran superlianetsintälinssi jäädä päälle :p

o. Laughing Naughty kasv. ja om. Anni Lahdenmäki

"Nuutti" on ori isolla oolla. Se arvelee olevansa koko ponipoikaporukan pomo, mutta tasaväkisiähän nämä pikku-ukkelit oikeastaan ovat. Nuutti on merkitty rekisteriin voikoksi ilman merkkejä, kun todennäköisesti päistärikköyden aiheuttaman vaalenemisen vuoksi tunnistushetkellä sen otsassa oleva tähti ei erottunut ollenkaan... Eli saattaa olla voikonpäistärikkö, ja kyllä sillä on tähti otsassa :) Mitattu nyt 83,5cm

Brynjalla oli kiire emosta erossa vietetyn yön jälkeen äipän luo, emmekä kiusanneet sitä valokuvaamisella. Alatarhaan käveltiin kuitenkin hyvin koulutuksellisesti narupäitsissä ja pysähdyksiä ja peruutuksia välillä pyytäen. Tallista ulostulo otettiin kaksi kertaa, peruutettiin välillä karsinaan, kun eka yritys tuli pelkillä takajaloilla hienosti kävellen ja samoin tarhan portista mentiin kahdesti, kun eka yritys oli hirmuinen ryntäys äääääääääääääipän luo. Jotain se Jenni ( Hakosalo, joka kouluttaa meillä sekä meitä ihmisiä että poneja välillä ) on saanut päähäni taottua, kun otin jo suorilla Brynjalle narupäitset ja pyysin siltä pieniä asioita sille opetetulla tavalla. Hienosti se kyllä vastasi pyyntöihini ja toisella yrittämällä jo muisti kuunnella, miten sitä pitikään mennä ovista ja porteista. Heta-emolla ei ollut lapsestaan mikään hätä, vaan emo odotteli kauempana "koulutussession" päättymistä.

Ihanat, ihanat varsat, vai oletko eri mieltä??? Kysyä myytäviä voi puh 050-3610574 tai sähköpostilla ainavalpas(at)gmail.com

Lisäys 13.3. varsojen noin-korkeudet, jotka mitattiin vatupassia, seinää ja metrimittaa käyttäen ( sään kohdalta vatupassi suoraan, mitta otettiin sitten seinästä ). Lisäksi mitattiin 2v. Pikkuvirran Alkuvoima, joka on nyt 87cm korkea. Illalla mitattiin myös Blanda ( 87,5cm ) ja issikkavarsa Brynja ( 118cm ).

Harrastuspäivä :)

Meillä on nyt harrastettu ihan urakalla :) Tytöt ( mukaanlukien "lainatyttö" Sara ) ovat harrastaneet paljon ponien kanssa, ja olenpa minäkin taas pitkästä aikaa päässyt rakastamiini heppahommiin :)

Meri on iloinen omasta ponistaan Lillestä ( Little Glitter )

Minä harrastin valokuvausta sisällä aamulla, ja sain jonkinlaisia otoksia:

Veljesten hellyydenosoitus vai paniikki poikia vaanivasta "isopahasudesta" Ryynistä?

Paitsi että Ryyni kyttäsi possunkieltä raakana syövää Liidaa - jospa joku palanen tipahtaisi??

Lumi "keskustelee" Sara-kummin tuomalle lehmälle.

Ryyni on niin kaunis <3

Missä korvat? - ja kulmassa haavaliimaa ja laastaria toissailtaisen tapaturman jäljiltä...

Isännän harrastus tässä taivaalla näyttäytymässä kotitalon yläpuolella...

Seisottiin lasten kanssa vilkuttamassa kun iskä lenteli korkeuksissa!

Oripojat tutkailevat, kuka on kuka - emot eivät ole enää turvana ;)

Minä syön sinut! - tuumii Bondi Brimille.

Välillä on pakko rauhoittua syömään ja juomaan.

( Takana Nuutti, Bard ja edessä rautias Brim ja mustavalkoinen Bondi )

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Mutta Wiima ei yllättynyt - vaan tiesi, mitä olisi pitänyt tehdä!

Kiitos "mökin ukolle" porojen näyttämisestä - luonnonvaraisena kun niitä ei suinkaan näillä meidän korkeuksilla, tai pitäisikö sanoa "mataluuksilla" tavata - nyt on Marjan ja sijoitustyttö-Wiiman mukavampi lähteä poropaimeneen ensi viikonlopuksi, kun on nähty vähän, mitä Wiima poroista sanoo...