Kiaran kiima

Prinsessa Kikkaran kiima on sekoittanut meillä kaikki. Eikä vähiten Kikkaran itsensä... Sulhanen hoiteli hommansa ja saattelimme siis Nakcan tänään sitä ikävöineen kotiväen hellään huomaan. Kiittelen hienoa Nakcaa sen siivosta olemuksesta meillä: eipä nostellut uros koipeaan sisälle merkkaillen, vaikka heilastelikin välillä koko alakerrassa morsiamensa kanssa!! Samaten ennen kissoihin tottumaton koira oli NIIN fiksusti kissojen kanssa ( nuuskutteli vaan kun kissa tuli lähelle ), että siitä tulee Nakcalle irtopisteitä ropisemalla :)

Olen myös tyytyväinen pariskunnan lempeen, joka oli alusta alkaen niin lempeää ja sopuisaa, että luulisi tulevan hienoja pentuja ( sukutaulun lisäksi siis luonteiltaan ).

Kikkaran kiima teki kepposet sille itselleenkin, ja sai neitokaisen hurjiin tekoihin: Nakcan hävittyä kuvioista Kiara otti kaverikseen Bolon ( leikattu kolli, suom.huom. ) ja näyttää tässä mallia kaikille Suomen uroskoirille, miten otetaan kunnon ote astuttavasta ja pistellään menemään.

Kissa säilyi kuitenkin vahingoittumattomana ja pelastettiin kiimaisen hullun kaappausotteesta heti tämän kuvan ottamisen jälkeen. Kikkaran kiimaisuuskin taisi jo tasoittua, ja nyt on taas rauha maassa.

Nyt vaan sitten odotamme ja toivomme, että Kiaran ja Nakcan rakkaus tuottaa hedelmää. Ja pidämme kuopuksen ristiäiset. Ja hoitelemme meille hoitoon tullutta Ilo-ihanuutta tässä muiden ohella. Ilolta siis tästä vierestä terveiset kaikille lapsukaisilleen!!

Ammattiastuttaja tuli apuun ja siitä se sitten lähti

Eli meillä vietettiin ensin hääharjoituksia sunnuntaina pariinkin otteeseen, tultiin tulokseen, että paras hetki viettää häitä odottaa vielä itseään ja kun ujoa sulhasta ja kainoa morsianta saapui auttamaan niin kokenut ponisiittolan pitäjä ( joka oli harjoitellut astuttamalla oman koiransa viime viikolla - kurkatkaapas Aarteita siis ), että kyllähän onnistui.

Saanen siis iloisena ilmoittaa - vaikkakaan kuvaa en saanut kännykästä tänne laitettua ainakaan vielä - että nalkkiin napsahti ja häät vietettiin siis onnistuneesti kuistilla. Seremoniamestarina toimi supertaitava ystäväni Taina ja minä kannattelin morsiamen huntua ja kiittelin avusta.

Huomenna otetaan varmuuden vuoksi uusinta ja sitten toivomme tarpeeksi monta pullaa kohoamaan ja kypsymään, jotta kaikille jonossa oleville sopiville koiraa odottaville kodeille saataisiin oma pentu juhannukseksi.

(t)Yön touhussa

Tänään - eikä hetkeäkään liian aikaisin, tosin ei liian myöhäänkään, vaan parhaaseen aikaan - haettiin meille Kiaran sulhaseksi luvattu Nakca. Kiara ei näyttänyt minkäänlaisia merkkejä tärpeistä täällä kotona, ja Nakcan kaverina asusteleville mäyräkoirauroksillekin, jotka tietenkin konsultoivat asiaa tiiviisti haistelemalla jo Nakcan puolesta, Kiara painoi peppunsa maahan ja piti hännän tiiviisti matalalla.

Mutta päästyään Nakcan kanssa lähietäisyydelle alkoi kosiotanssi kirpeässä pakkasilmassa, ja häntä nousi korkealle ja liehitteli sellaisia kosiokiemuroita, että arvelin kotimatkasta tulevan aikalailla mielenkiintoisen. Onneksi mieheni oli kuskina, ja saatoin mennä "koiraosastolle" istumaan ( meillä on siis istuimia myös maasturin takaosassa, turvavöissä ihan istuin ;) ) ja tarkkailemaan tilannetta.

Nakca pusutteli Kiaraa hurmurin elkein mutta molemmat istuskelivat ja makoilivat koko kotimatkan ( 2,5 tuntia ). Kotona sitten alkoi kovempikin yritys, ja tässä sitä nyt yritellään pikkuhiljaa näiden ensikertalaisten kanssa. Nyt, keskellä yötä, siksi, että nyt on rauhallista ja voin keskittyä kaikkien lasten nukkuessa tähän. Huomenna, kun isommat lähtevät kouluun ja pienimmät ovat hereillä miehen ollessa töillään ulkona ja navetassa, en niinkään tiiviisti pysty. Kiaralla on oikein herkkutärpit ja tahtoisin astumisen onnistuvan edes kerran, sen Ensimmäisen Kerran, nyt mahdollisimman pian.

Nakca ei malta nyt poseerata...

Koska se pyytää: "Sesam - aukene"

Sillä prinsessa Kikkara on oven takana.

Iiiiiiiiiiiiiiso hali <3

Anna pusu :)

Apuhoitajia

Meillä on ollut paljon innokkaita vauvanhoitajia apunani pienen tyttövauvan hoidossa. Moni kysyykin, miten vauva pysyy turvassa, kun meillä on niin paljon kaikkea - lapsia ja lemmikkejä sisällä - mutta jotenkin ihmeen kaupalla vauvat ovat meillä pysyneet ehjinä, yllättävän terveinä ja hyvinvoivina ja oppineet ottamaan toiset huomioon jo pienestä pitäen.

Isoveljet Jori ja Ossi tahtovat hoitaa vauvaa.

Lemmikkien suhteen hirmuisen moni kysyy, miten ihmeessä asiat onnistuvat. Vastaan, että EIVÄT onnistuisi, ellemme asuisi maalla, ellen voisi laittaa koiria käymään ulkona suoraan ulko-ovesta pääosin vapaina. Eivät onnistuisi, jos kissoja olisi vain yksi minua mustasukkaisesti vahtiva tyyppi tai jos olisimme alkaneet eristellä tai kauhistella niiden kanssa vauvan tultua taloon. Eivät onnistuisi, ellei meillä olisi alakerrassa, tuvassa keskeisimmällä paikalla parhaimmaksi vauvanhoitovälineeksi tituleeraamaani juuttikehtoa.

Emme ole tuoneet koirille/kissoille vauvantuoksua sairaalasta, emme järjestäneet hoitopaikkoja kotiintulon hetkelle, emmekä tehneet mitään muutakaan erikoista. Olemme vain eläneet elämää, johon on yllättäen ähkyisän ja puhkuisan loppuraskauden jälkeen syntynyt vauva. Koirat ovat saaneet nuuskutella tulokkaan, ja vain innokkaimmat nuoleskelut tai vauvan päälle kiipeämiset on estetty - samoin kissat ovat saaneet halutessaan tulla ja tutustua. Kissat ovat käyttäytyneet hirmuisen samoin nyt vauvan kanssa kuin käyttäytyivät meillä syksyllä olleiden koiranpentujen suhteen: Liida on ensimmäisenä katsomassa, mukana pyllynpesulla vessassa, vaipanvaihdolla hoitotasolla, katsomassa kun vauva inahtaa kehdossa. Bolo on satunnaisesti haistelemassa ja Pingu ei suurin surminkaan tule viittä metriä lähemmäs vauvaa :D

Liida tahtoisi olla aina hoitamassa myös.

Olemme saaneet ihanasti onnitteluja. Jotkut monilapsisten perheiden äidit ovat harmitelleet, miten ystävät ja sukulaiset eivät tunnu pitävän viidensiä tai kuudensia lapsia onnittelujen arvoisena, mutta me olemme siitä onnellisessa asemassa, että meidän ystävämme ja lähipiirimme ( ja tuntemattomammatkin ) ymmärtävät olla onnellisia kanssamme ja iloita meille rakkaasta lapsesta. Lumia on myös siunattu viidellä ihanalla aikuisella, jotka ovat lupautuneet tulemaan kummiksi tälle meidän suloiselle tytöllemme. Kummien lisäksi Lumia ympäröi uskomattoman ihana ystävien ja sukulaisten verkko, unohtamatta aivan uskomattoman ihania isosisaruksia, joten on onni olla kuudes lapsi!!

Tässä erikoiskiitokset ystävälleni Tiinalle, joka lähetti Lumille näin hienon ( äidin lempivärisen ) norsubodyn. Tätä vaatetta kiiteltiin myös neuvolassa, kun tämä oli reilun kokoinen ja siksi helppo pukea ja riisua ( myös neuvolantädin ).

Lumi 2vkon ikäisenä.

On meillä käynyt myös ansiokas vitosten äiti Ria tyttärensä Brellan kanssa leikittämässä Bollia. Bollille tuli väsy ennen Brellaa ja Ria parkkeerasi Bollin kanssa sohvalle nukkumaan. Brella taisi olla äidistään mustasukkainen, kun piti sitten mennä siihen väliin ja ensin yrittää houkutella emo heräämään. Kun se ei onnistunut, päätti Brellakin käydä nukkumaan ( hetkeksi ).

vas. Bolli, Brella ja emo-Ria - pennut 4,5kk ikäisiä

Lisää, lisää, lisää - vauvoja suunnitteilla!

Kun ei riitä yhdet kääpiöpinserin pennut syksyllä ja yhdet paimensukuisen lapinkoiran pennut talvella ( no, kamoon, jos kennelnimi on ollut olemassa jo kokonaiset 9 vuotta ja koko tuona aikana on aikaansaatu vain kolmet pennut, kai niitä nyt on suunniteltava lisää? ), aletaan kytätä potentiaalisten, terveiksi todettujen ja sopivassa iässä olevien ( eli Muusan, joka menee tekemään pentusia ihanaisille Iki-Wanhoille, Kiaran ja sijoitustyttö-Wiiman ) kiimoja ja suunnitella astutuksia.

Kiaran juoksu NÄYTTÄISI olevan nyt totta! Ainakin parina päivänä on paperiin tarttunut ensin ruskehtavaa, tänä aamuna jo selvästi punaista "väriä", vaikkakaan lattialle ei ole tippoja vielä ilmaantunut.

Uros on kosittu, ja suostunut ainakin päätä ja häntää hallinnoivien ihmisten toimesta, ja pää ja häntä tottelevat nimeä kirjoihin ja kansiin kirjoitettuna Tuiskuturkin Napakettu ja kotoisammin Nakca - tai useita muita lempinimiäkin, luulen ma.

TA-DAA! Tässä hän on: Tuiskuturkin Napakettu <3

KUVA LAINATTU LUVALLA, kuvaaja Minna Väänänen

Kiara on siis se meidän lapinkoirakuopus, tänä keväänä 3 vuotta täyttävä enontekiöläistä alkuperää oleva aito lapin tuliainen, soopeli, ihastuttavaluonteinen, terveeksi todettu ja Katselmuksessakin junnuna ihasteltu ( JUN2 ) hyväkäytöksinen ihmisen koira. Tämä, virallisesti Riskatsurkan Grace Kelly:

Pentuja odotellaan huhtikuun lopulle ja niitä voi varata vasta kun ne ovat syntyneet. Tämän yhdistelmän pennuista on kyllä oltu jo todella kiinnostuneita ja alustavia kyselyitä on jo paljon. Asioiden onnistumisesta tiedotetaan ensisijaisesti täällä, mutta sähköpostillakin saa tiedustella ainavalpas@gmail.com tai soittaa. Pentua ei kuitenkaan ikinä myydä pelkän sähköpostin tai puhelun perusteella vaan ensin tavataan ja keskustellaan, kohtaavatko ajatuksemme. Myöskään väri ei ole pennun valintaperuste, vaan pennun luonne ( ja sukupuoli ) näyttää, kuka sopii minnekin.

Jännityksellä odotan ja toivon, että Kiaran merkit ovat riittävän selvät, ja että astutus onnistuisi. Pitäkää peukkuja!