Lapinkoiranpentujen isä selvillä!

Tänään sain hartaasti odotetun kirjekuoren, jossa oli virallinen DNA-testattu tieto Eidalun Ilon pentujen isästä.

Emä on tietystikin selvillä, ja nykyisin Ilo on siis DNA-testattu ja sillä on DNA-tunniste tulevaisuuttakin varten voimassa. ( Jos se siis kaksoisastutettaisi uudelleen, sitä ei tarvitsisi enää DNA-testata. )

Isäehdokas nro 1:  Kukkipuun Paju
Isäehdokas nro 2: Kukkipuun Bakti

Pentu 1: Aina Valpas Kauan Kaivattu "Kepponen"

Pentu 2: Aina Valpas Tovin Toivottu "Topi"

Pentu 3: Aina Valpas Oikeasti Odotettu "Oodi"

Tulos:

DNA-määrityksen perusteella kaikki yllämainitut pennut polveutuvat vanhemmista Eidalun Ilo ja Kukkipuu Bakti. DNA-määritys osoittaa, että Kukkipuun Paju ei voi olla minkään yllämainitun pennun isä. Pentujen rekisterinumeroiden perään lisäätään P-kirjain merkiksi polveutumisen varmistuksesta. Tieto koirien DNA-määrityksestä tallennetaan julkiseen Internet-tietokantaan.

Hartaasti Haluttujen isukki Kukkipuun Bakti - TUTKITUSTI!

Tyttö tuli!!!

Meidän ihmisten ikioma vauva syntyi!! Tyttö tuli 24.1. klo 21.45 erittäin helpon vaikkakin pitkään kestäneen synnytyksen tuloksena. 9/9 pistettä, nätti ja suloinen vauva, terveeltäkin vaikuttaa ja on samaa suloista sarjaa isosiskojen ja -veljien kanssa. Tunnistamme siis omamme heti. <3

Onnellisena, kuuden ( siis kuvitelkaa mikä onni! Meille on suotu 6 ihanaa lasta!! ) lapsen äiti :)

Karkki vai Kepponen ( ja aittapäivitystä )?

Pakkanen aiheuttaa hammastenkiristystä aittatyömaalla jo vaikka kuinka monetta päivää ( ja jo useaan otteeseen on kiusannut työmiehiä ), ja nyt syntyikin päätös, että työt keskeytetään ja jatketaan, kun keli vähän lauhtuu. Ollaankin ihmetelty työmiesten kylmänkestävyyttä ja sitkeyttä, kun mittarin vajotessa alle -26 asteen on saha laulanut ja vasara soinut.

Aitta näyttää nyt tältä, ja siitä tulee UPEA!

Vellikellokin on jo paikallaan entistä ehompana :)

Meidän talo näyttää tänään tältä pakkasessa.

Näkymä portailta suunnilleen itään, tai ehkä koilliseen?

Ja näkymä länteen, taikka mikähänseolisiinävälissä??? lounaaseen?

Ja tämä ei ole se karkki, eikä Kepponen, vaan Jori, joka halusi, että äiti ottaa "irvistelykuvia". Tulikin näin söpö kuva :)

Kepponen on se, joka läksi eilen, ja joka on kietonut jo vanhaherrakoiran uudessa kodissaan tassunsa ( vaiko hampaidensa? ) ympäri, ja on siis saanut kutsumanimekseen Kepponen. ( Siis KAUKO on nyt Kepponen! ) Mukava nimi. Ihan tulee hyvälle tuulelle pelkästään tuosta nimestä <3 Nyt Kepponen lienee uuden perheensä kanssa lypsyllä ihan oikeassa navetassa, ainakin näin kuulumiset kertoivat tapahtuvan heti jo tänään. Kepponen rakasti jo täällä meillä navetan tuoksua, ja parkkeerasi itsensä aina miehen viereen, kun mies tuli oikein navetanhajuisena sisälle :) Eli oikein sopiva uusi koti se, missä on sitten lehmiä ihan paimenneltavaksi asti, kunhan Kepponen kasvaa ensin isoksi!

Kaukokaipuu...

Lennä mun Iloni Kauko, eli "lennä mun lempeni laulu by Aina Valpas"

Lennä mun Iloni Kauko...

Maitten ja metsien taa...

Kerro et valmista kaikki nyt on

Kaukoni Kuhmo pian saa....

Lennä mun Iloni Kauko...

Uuden perheesi luo

He autolla ajaa ja huomenna tulevat...

... heille sä viestini vie:

Aina Valpas Kauan Kaivattu, "Kauko" ( tuleva kutsumanimi on vielä avoin ) on kasvatettu Rakkaudella ja Parhaalla mahdollisella yrityksellä, tiedoilla ja taidoilla, joita minulla ja perheelläni koirankasvatuksesta on. Apuna kasvatuksessa ovat olleet tämän Hartaasti Halutun pentueen emo Eidalun Ilo, meidän vanhapiikapaimensukuisemme Ryyni ( Pilvipolun Eloveena ), omaa pentumisvuoroaan kiihkeästi odotteleva sijoitustypykkä, ihanainen Muusa ( Iki-Wanhan Porotokan-Haave - joka on Kaukon kanssa näissä kuvissa ), koko rakas perheemme kaikkine lapsineen, kissat Pingu, Bolo ja Liida ( kuvassa ) ja kaikki ne lukuisat ystävät ja kylänmiehet ja -naiset, jotka ovat meillä käyneet ja osaltaan sosiaalistaneet näitä pentuja. Olemme tehneet parhaamme, että perhe-elämä tässä kotona vastaisi vähintään keskivertoa suomalaista perhettä ja pennuilla olisi hyvä alku elämään sekä pienemmässä että suuremmassa perheessä kuin omamme.

Erityiskunniamaininta seuraaville:

Ossi, the lapsi, 1v5kk; joka on menestyksekkäästi aiheuttanut meteliä ja arvaamattomia tilanteita sekä pennuille että meille aikuisille.

Bolo, the kissa, joka on menestyksekkäästi sekä yrittänyt pitää kuria ja järjestystä pennuille, mutta myös antautunut lähikontaktiin nujuutettavaksi ja nau'utettavaksi ( uskomaton sietokyky kissalla!!! ).

Ryyni, the vanhapiikakoira, joka on menestyksekkäästi opettanut ulkona käyttäytymisen saloja ja leikkinyt pienten naskalihampaiden kanssa murahtelematta liikaa.

Meillä rakastetaan tätä koko Hartaasti Haluttua pentuetta, jonka nimikkopentu "Hartaasti Haluttu eli Haiku" lensi paikkaan salaiseen jo ensimmäisen elinviikkonsa jälkeen. Meillä toivotaan koko tälle pentueelle, jokaiselle kolmelle tomeralle paimensukuisen lapinkoiran alulle Hyvää Elämää niissä ihanissa kodeissa, jotka ne ovat saaneet.

Hyvää Elämän pituista Matkaa - hyvää seikkailua. Käykää kylässä, pidetään yhteyttä. Voikaa hyvin. Sydämessäni on pienet muruset teitä aina <3

Muusa ( vas. ) ja Ryyni jäävät miettimään, oisko tuo Liida hyvänmakuinen ;)

No EI sentään. Hyvin tulevat toimeen, nuolevat korkeintaan toisiaan :) :)

Oodi ilolle!

Lapsuuden toverille <3 ( suomalaista kansanlaulua aina valppaasti mukaellen )

Sä kasvoit neito kaunoinen...

...rappurallia pureskellen...

Kuin mörkö musta pörröinen, valkoisella lumella...

Ja päätäs rappuun nojaten, talvisella ilmalla...

Lapsuutes ajan hellimmän, sä leikit kanssani...

...ja olit paras ystäväin ja ainoo iloni.

... ja Ryyni oli kaverina ja meidän idoli.

Vaan Ryynikö se vieroitti, pois meidät toisistaan?

...vaan sua armas iäti, mä muistan ainiaan.

... ja niin totta kuin Ilo on emomme, se riemu jatkuu vaan!!

Oodi-neiti lähti tänään omaan kotiinsa, sijoitustytöksi yhteistyöpentuna, kuten sen emo Ilokin oli. Yhteistyö Eidalun -kennelin kanssa on ollut niin mukavaa ja antoisaa yhteisten periaatteiden, samankaltaisten ajatusten ja Anun vahvan paimensukuistiedon vuoksi. Kiitoksia kaikesta Anulle!

Elinalle ja Oodille toivon hyvää yhteistä elämää, meille kaikille yhteisesti mukavaa ja vahvaa yhteistyötä ja Oodille mukavia hetkiä opettelussa yhdeksi Maailman Parhaista Koirista.

Kiitollisin mielin lähetin Oodin ja Elinan matkaan. <3

Toivon pilkahdus

Puttaansaaren päärakennuksen pihassa, auratun lumivallin takana vilahti joku musta.

Ja toinenkin.

Eivät ne pakkasesta välittäneet, suikkeloivat vain lumessa pyöriskellen ja lähti niistä hieman myös ääntä. Semmoiselta marmatukselta se kuulosti. Kohta joukkoon liittyi kolmas ja nuo otukset pyörivät vinhasti arastelematta pihalla olevia ihmisiä.

Omituisten otusten kerho, ja pakkasta -23 astetta.

Yhtäkkiä yksi niistä, kaikista tummin, pinkaisi juoksuun tietä pitkin. Minne menet, otus?

-Kotiin, se sanoi, minä lähden nyt kotiin!

Matkalla se vielä kääntyi, paljasti profiilinsa ja osoitti, mikä se on miehiään.

Se esitteli vielä kerran kauniit raitatassunsa <3

Ja lupasi pitää huolen, että muistaisi leikkiä ihan joka päivä.

Minä tiesin silloin, että se pärjää. Tuollainen musta otus, joka syntyi 20. päivänä marraskuuta meidän kuistin nurkalla ulkona klo 05.22 pitelemäni pyyhkeen sisään todella pienenä, mutta sitkeänä, kasvoi ottaen puolet painavampana syntyneet sisarukset kiinni, oppi asiat omaan tuumivaiseen tyyliinsä ja lupasi olla uudessa kodissaankin yhtä hyvä koira kuin tähän asti oli jo täällä pentukodissa ollut. Tiedän, että se pärjää.

Hyvää matkaa elämään, Aina Valpas Tovin Toivottu. Sait hyvän kodin Siilinjärveltä. Muista olla sen arvoinen. Me rakastetaan sinua täälläkin, Topi!

Ilon hetki

Leikitäänkö?

Ääh, kaulapannan pisti kaulaan melkein 5 kuukauden tauon jälkeen ;)

Aa... onko tuolla poneja?

Viime hetken vinkit Kaukolle...

Miltei koskematon hanki - paljon katseltavaa, paljon vahdittavaa - vapauden riemua.

Lumi ja lappalainen - ne kuuluvat yhteen. Ilon riemua hangessa.

Sipiasioita Oodilta emolle.

Emo leikkii Oodin kanssa ulkona.

"Oodi eli Oodi"

"Kauko eli ??"

"Toivo eli Topi"

Tänään Ilo lähtee kohti ikiomaa kotiaan. Olen kiitollinen Ilon omistajalle ( sijoituskoiran haltijasta tulee omistaja, kun sijoituskoira on tehnyt pentueen sen sijoittaneelle kasvattajalle ) siitä, että Ilo sai olla meillä nyt näin pitkään. Ilon olo meillä sen odotusajan ja hieman jo aiemminkin mahdollisti erittäin hyvän ja luottamuksellisen suhteen Ilon kanssa ja niin ollen parhaan mahdollisen pentuajan myös näille pennuille. Ilo on erittäin hyvä koira. Ilo on erilainen kuin minun omat koirani, ja lyhyt tuttavuus Ilon kanssa ei tuo esille Ilon parhaita puolia - Ilo pitää tuntea läpikotaisin, niin se kuplii täysillä ja luo valoa myös ympäristöönsä.

Ilo on paimensukuinen lapinkoira täydellisesti. Paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuus - jota tahdomme Ilon kasvattajan ja yhteistyösijoittajan Eidalun-kennelin Anun vaalia - mahdollistaa tähän rotuun monenvärisiä, monenluonteisia, monipuolisia koiria. On kotikoiraa, harrastuskoiraa, paimenkoiraa, vahtikoiraa - ja parhaissa nämä kaikki samassa. Ilo syttyi paimennettaville ( harmi ettei ole lammaslaitumelta yhtään kuvaa - kamera ei arjessa keiku aina kaulassani ), vaikka se ei kotikotonaan varmaan lie nähnyt kovinkaan paljon ( lue: yhtään ) paimennettavia eläimiä. Ilo ei pelännyt navetassakaan, vaan kuono kohti lehmiä kurkottaen se punoi paimennusjuonia kesää varten ja ajoi rohkeasti pihattohiehot pois ruokintapaikalta.

Ilo on nöyrä ja tottelevainen. Paitsi silloin, kun olisi pitänyt tehdä vaikutus pennunkatsojiin. Silloin se teki "meiän koirat" - eli tempun, kuinka lappalainen pistää korvat kiinni ja hippulat vinkumaan. Piti selittää, että "ei se yleensä näin tee..." : D ja toivoa todellista ymmärrystä pennunkatsojalta. Ymmärsiväthän he kai, sillä Ilo hurmasi heidätkin. Ilo tarkasti jokaisen pennunkatsojan niin, että tunki itsensä ihan lähelle hoidettavaksi ja hellittäväksi. Se tahtoi arviota myös, eikä suostunut olemaan taustalla - olihan se pentueen saattanut maailmaan!!

Pentujen DNA-tulokset eivät ole vielä tulleet. Rekisteröinti siirtyy siihen asti, kunnes polveutuminen on varmaa, ja pennunostajat saattavat joutua odottelemaan rekisteripapereita hetken.

Ilon hetki kesti meillä ihanan pitkään, mutta alkaa olla nyt ohi. Kiitos Ilolle iloisesta olemisesta, luottamuksesta ja siitä, että olet juuri sellainen koira kuin olet. Nimesi veroinen, iloinen Ilo. Tänään olen itkenyt yhtenä jos toisena hetkenä pienet itkut siitä ilosta, että olen saanut nämä Ilon pennut hoitaa. Ilon lähtökin itkettää jo valmiiksi - ei pahasta mielestä, vaan silkasta ilosta. Ja siitä ikävästä, että yksi hetki elämästä, Ilon hetki, on ohi. Pennut viipyvät vielä meillä vähintään viikon, joku ehkä hetken pitempään - ja se on pelkästään mukava asia.

Ilo tähyää jo uusia seikkailuja...