Sulo sankarikoira

Sulo ( Kylkimyyryn Kontian Somanen ) sai Suomen Kennelliiton myöntämänä Sankarikoiran arvon 2.10.2012. Virallinen julkistamistilaisuus ja palkitseminen on Messukeskuksen näyttelyn yhteydessä 9.12.2012.

Sulo pelasti minut siitossonniltamme, juttu ( joka tuntuu kovin laimealta tositapaukseen nähden ), löytyy toisesta blogistani:  http://karjakon.vuodatus.net/blog/3271352/kommin/

Sulo tutkailee sankaripaperia

Sulo on ihana talonvahtimme!

Sankarikoira Sulo!

Sulo kaveeraa nuoren ( 1v. ) siitossonnimme Boltin kanssa - salama teki silmistä alienin silmät...

Näytellään

Kaikki tämän jutun kuvat ovat © Paula Martiskainen - lainattu luvalla. ÄLÄ KOPIOI!

Olen ollut koko viikon - mikäli mahdollista - vieläkin kiireisempi kuin yleensä. Pikkuvirran ponitallin asukit ovat esiintyneet Hippoksen virallisissa näyttelyissä keskiviikkona 26.9. Kiuruvedellä, torstaina 27.9. Hankasalmella ja lauantaina 29.9. Kuopion Sorsasalossa.

Näyttelyt aloitimme kylläkin jo elokuussa, kun 29.8. olimme Pikkuvirran Clairen, Pikkuvirran Cinnyn ja Pikkuvirran Elmerin kanssa Hippoksen näyttelyssä Maaningalla. Ensin vuorossa oli Elmer, ja se sai II-palkinnon. Maitovarsoille ei annettu pisteitä, mutta arvostelu luettiin. Aamu-emä oli mukana turistina.

Pikkuvirran Elmer sai II-palkinnon - arvostelussa mainittiin mm. pitkät sääret ;)

Yhdessätuumin arvostelulautakunnan kanssa mietittiin sopivat sanamuodot ;)

Tuuli esitti Pikkuvirran Clairen, joka palkittiin II-palkinnolla 

numeroin säkäkorkeus 101cm, lautaskorkeus 102 cm, 

8-8-7-7-7=37 pistettä

(tyyppi - pää.kaula, runko - jalat ja liikkeiden säännöllisyys - käynti - ravi = yhteensä )

Sini esitti itse oman poninsa Pikkuvirran Cinny, joka palkittiin myös II-palkinnolla

numeroin säkäkorkeus 97cm, lautaskorkeus 100cm

7-8-7-7-7=36 pistettä

Sini suoriutui esitysurakastaan erinomaisesti! Clairea piti vähän auttaa ravaamaan takana juoksemalla, ja siihen tehtävään puuskuttava läski ponikasvattaja on oikein mainio.

Ylpeänä esittelen: Pikkuvirran Claire 2v. i. Diplomat SWE

Mikäli mahdollista, vieläkin ylpeämpänä Sindyn ainoan tammavarsan 

Pikkuvirran Cinnyn i. Diplomat SWE

Tällä viikolla ensimmäisenä vuorossa oli shetlanninponien näyttely, jossa esitettiin maitovarsat Pikkuvirran Ex Tempore eli Tepa ja Pikkuvirran Ewok eli Pontso. Emät Little Glitter ja Mistral's Mayday olivat mukana, ja Lille pääsi kyllä itsekin tosi koitokseen Merin kanssa, sillä se näytettiin kantakirjaan - tai kuten nykyisin sanotaan: jalostusarvosteltiin.

Pikkuvirran Ewok eli Pontso esiintymässä - 

nykyään maitovarsatkin arvostellaan, ja ne näytetään vapaana.

Pontso sai II-palkinnon, ja yllätys yllätys: maininnan pitkistä sääristä!!

Meri ja Tuuli esittivät varsat hienosti - vuorossa Pikkuvirran Ex Tempore 

eli Tepa, josta tuomarit tykkäsivät I-palkinnon verran muun muassa mainitsemalla, että tämä varsa on suurilinjainen ( vaikka onkin vielä hirmuisen pieni ) ja että sillä on kaikki palikat kohdallaan.

( Ja se muuten on vieläpä syntynyt yhden tuomarin syntymäpäivänä! )

Tepa esiintyy prinsessan elkein.

Kukkia kauniille tytölle!

Little Glitter eli Lille säkä 105,5cm - Meri esitti hienosti oman poninsa!

Myös ravissa.

Laukkaa varten päästettiin vapaaksi.

Jolloin Tepa käytti tilaisuutta hyväkseen.

Mutta laukkasi sitten emänsä mukana!

Meri myös ajoi itse käyttökokeessa.

Hienosti meni!

Lille sai II-palkinnon pistein 8-8-7-8-8=39 pistettä.

Kun varsat ja Lille oli näytetty, olikin hetki huokaisuaikaa. Sitten otettiin nuori Titta ulos hevoskopista, jotta se ehtisi tottua näyttelypaikan hulinaan. Meri ja Tuuli menivät sen kanssa kuvattavaksi, sillä kaikki vaikutti olevan erinomaisen normaalisti, ja nuori tamma hyvällä tuulella. Juttelin siinä jonkun ponituttavan kanssa, kun huomasin, ettei kaikki ollutkaan kuvauspaikalla ihan niin kuin oli tarkoitettu. Meri istui maassa ja Tuuli kiidätti Tittaa kohti minua. - Otapa sinä tää, ei nyt oikein taas onnistu.

Otin Titan ja havaitsin, että sille oli tullut taas tänä kesänä sille tyypillinen "pissiskohtaus". Ei kai liene kiima, kun toivoin sen jääneen viimein kantavaksi? No, kotona näyttelyn jälkeen paljastui, että kiimahan se.

Näyttelypaikalla Titta yritti kävellä ylitseni ja sai ihmeellisiä "tärähdän ja värähdän ja potkaisen tuota tyyppiä, joka naruni päässä roikkuu"-kohtauksia. Sain olla todella varuillani, ettei se täräytä minua takasilla polveen. Pienen ponin elämä hormonien myllerryksessä voi joskus olla rankkaa.

Lille pääsi vielä kuvattavaksi ulkona ruusukkeen kera.

Samoin Tepa I-palkintoruusukkeen kanssa.

Tytöt poseeraa!

Ja pussailee!!

Onnellinen omistaja ja Tepan kasvattaja Meri.

Ihailkaapa kuitenkin näitä meidän ihania poneja! Luulen, että tässä pikkuhiljaa osoitan, että hyväluonteinen lasten ja koko perheen luotettava käyttöponi ja hyvärakenteinen näyttelyponi eivät ole vastakohtia. Ne ominaisuudet voivat löytyä jopa ihan samasta ponista - siihen Pikkuvirran ponitalli pyrkii täysin rinnoin, keuhkoin ja sydämin!

Tuloksen ratkettua Meri oli yhtä hymyä!

Ja vetäisi pienet kunniakierrokset parkkipaikalla - näin se huippuponi toimii!

Sitten oli Titan vuoro. Tytöt veivät sen ensin kuvattavaksi, ja kyllähän se ihan hyvältä näyttää!

Katveikon Timotei, 3v. - Meri esittää.

Titta alkoi kuitenkin tänttäröidä, joten minun piti esittää se kehässä.

Titta on kiva poni, mutta kiiman alku tekee sille tepposet ja siitä tulee iukuva hormonikimppu. 

En voinut kääntää siitä katsettani, sillä se oikoi koipiaan kiitettävästi joka suuntaan.

Tuloksena oli kuitenkin pisteet 8-8-7-7-8=38 pistettä ja II-palkinto. Wuhuu!!

( Koko päivänä tuomaristo jakoi ainoastaan 4 I-palkintoa, meidän Tepa sai niistä yhden! )

Kiuruvedellä olimme tällä Räpsy-hevoskoppi-yhdistelmällä ( kuva kännykällä otettu )

:)

Muistoja ja nyt

Kun olin lapsi, pyöräilin useita kertoja viikossa parin kilometrin päähän hoitamaan erästä hevosta, Tähti-Villeriä. Kun nyt tässä muistelen, sillä ei ollut varsinaista lempinimeä. Siitä puhuttiin Tähti-Villerinä, tai Villerinä. Nimestä voisi päätellä, että se olisi ori tai ruuna, mutta tamma se oli ja Viller on minulle tamman nimi.
Minä opin paljon, en ihan kaikkea mitä nyt osaan, mutta todella paljon hevosenkäsittelyn perusteita, nimenomaan Tähti-Villeriltä. Se ei ollut helppo tamma, sillä oli kova luonto ja varmasti sen käsittelytavoillakin oli syynsä siihen, että monelle varsinkin vieraammalle se oli miltei mahdoton. Sen emä Ero-Tupsu oli vaikeasti käsiteltävä hevonen. Hyvänä päivänä sen kanssa tuli hyvin toimeen, mutta se saattoi äkkäytyä ja olla antautumatta jopa karsinasta sitä yrittävälle ihmiselle. Jos Ero-Tupsulle näytti oman hermostumisensa, se hermostui itse vielä pahemmin ja sen käsittely muuttui mahdottomaksi.
Tähti-Villerin kanssa määrätietoinen käsittely ja osin tietämättänikin tekemäni oikeat, hevosenkäsittelyn perusasiat auttoivat minua saamaan sen luottamuksen ja mahdollistivat sen käsittelyn. Koskaan, hiuskarvaakaan ei päästäni sen kanssa katkennut, vaikka se potki eläinlääkäreita, puri lomittajia, ja uhkaili pahaa aavistamattomia.

Kun minä olin lapsi, haaveilin omasta hevosesta. Onnellisena vietin kaikki mahdolliset hetket Tähti-Villerin kanssa kuvitellen sen olevan oma hevoseni. Kun kuulin, että se oli yllättäen viety teuraaksi, muuttuivat sen valokuvat minulle entistä rakkaammiksi, sen kanssa vietetyt hetket kultaisiksi muistoiksi ja oman hevosen kaipuu kävi entistä kipeämmäksi. Omaa hevosta minulta ei kukaan veisi salaa pois, minä itse päättäisin, mitä sille tapahtuu.

Olen saanut omia hevosia. Olen saanut niin monta rakasta hevosystävää, ja joitakin olen kipeästi myös menettänyt. Olen valinnut kasvattavani poneja ja hevosia, ja silloin olen valinnut myös luopumisen tien. Kun varsoja syntyy, kaikkia ei voi pitää. Yritän valita myymilleni poneille ja hevosille niiden uuden kodin sydämellä. Raha on toki tärkeä asia, mutta siinä ei paljon raha paina, jos mahdollinen uusi koti tuntuukin epäluotettavalta. Silloin myyminen ei ole minulle vaihtoehto. Onnekseni useasti uusi koti on tuntunut mahdolliselta ja oikein hyvältä paikalta, ja useista kasvattieni ostajista on tullut pelkkää kauppatilannetta enemmän, jopa ystäviä.

Myymieni ponien tulevaa elämää olen halunnut edistää mahdollisuuksieni mukaan parhain tavoin. Olen pyytänyt tulevia omistajaperheitä käymään, ja olen neuvonut heille jo kauan sitten oppimiani käsittelytapoja. Olen luvannut olla tavoitettavissa ja mielelläni vastaankin kyselyihin ja annan neuvoja, jos minusta apua jatkossakin voi olla. Tavoitteeni on saavuttaa onnistuminen niin tulevien ihmisten kuin ponienkin kannalta.

Nyt vähennän poneja. Olen myynyt muutamia, ja sitten tuli kysely vaihtokaupasta. Aluksi tuntui, ettei vaihtokaupassa ole mitään järkeä, sillä vähentäähän minun piti, mutta kun kysyin vaihdokin olemuksesta, vaihto alkoikin kiinnostaa.

Epätavallisen pitkään mietittyäni päätin toteuttaa vaihtokaupan, ja tänään meiltä muuttivat pois kasvattini Pikkuvirran Dirana ja Pikkuvirran Danella ja meille muutti irlannin cob eli tinker, tamma Memorable Aurora. Aurora on 2-vuotias sydäntenmurskaaja, josta sain jo tänään Tuulin ( Jääskeläinen - KUVIA EI SAA KOPIOIDA! ) ottamia kuvia:

Nyt, kun taluttelin Auroraa ensimmäistä kertaa meillä, sitä kyllä jännitti, mutta siitä näki, miten fiksu ja rauhallinen se kuitenkin on. Siitä tulee upea "jokapaikanhevonen", olen varma siitä. Varusteiksi halusin sille naruriimun ja pitkän narun, jotta voimme testailla ja kokeilla kauniisti toisiamme ja opetella olemaan toistemme luottamuksen arvoiset.

MYYDÄÄN Pikkuvirran Braamer

Braamer EDELLEEN MYYTÄVÄNÄ!! Ruunausaika varattu 25.4. joten nyt pikaisesti kivaa oria haluavalle!! Soita p. 050-3610574/ Johanna

Myydään 3-vuotias shetlanninponiori Pikkuvirran Braamer. Isänä Braamerilla on I-palkinnon KTK-ori, jo pitkään ponijalostuksessa vaikuttanut, nyt 23-vuotias Herr Valburg ( joka edelleen on hyvässä kunnossa ja astuu tänäkin kesänä Pikkuvirran ponitallilla ). Emä on Haka-Aron Haltiatar ja ei. Nero v.d. Olde Maten.

Braamer on väriltään mustanvoikko, vaikka Hippos sen omin luvin tummanruunikoksi muuttikin. Braamerin täyssisko Pikkuvirran Aamutar on geenitestattu mustanvoikoksi, ja nämä sisarukset ovat täsmälleen samanväriset. Braamer sai nimensäkin ( shetlandic-kieltä ) siksi, että braamer tarkoittaa "hyvä esimerkki", sillä se oli syntyessään erinomainen esimerkki mustanvoikosta varsasta vaaleankeltaisine korvansisuskarvoineen ja vaaleansinisine silmineen. Braamerin karvapeite on nyt tumman suklaan ruskea. Braamerin väristä voidaan ostajan niin halutessa varmistua geenitestillä.

Otin kuvia tänään Jorin, 5v., kanssa.

Braamer osaa seistä kiinni käytävällä ja sille sopii, että lapset ovat harjaamassa mukana.

 Tämän kuvan otti Jori 5v. ihan itse, ja piteli ensimmäistä kertaa elämässään järjestelmäkameraa kädessä ;)

 Laitoin Braamerin liinaan ja sain tällaisia kuvia...

 Seisominenkin vähän silleen ja tälleen, kunnes...

 ...Jori tuli ja sanoi, että annapa äiti, minä.

 Jori 5v. asetteli tämän 3-vuotiaan ORIN seisomaan...

 ...peruutti...

 ... ja sitten jo nauratti.

 "Äiti, ota nyt jo se kuva!"

 "Onko hyvä näin?"

 "Mene itse vähän kauemmas", vastasin.

 "Ai näinkö?" - Juuri niin.

 Sulokin tuli kuviin :)

 "Äiti, ota kuva minustakin!"

 Meillä Pikkuvirran ponitallilla ponit opetetaan pienestä asti kunnioittamaan myös lapsen ohjausta, ja lapsille opetetaan oikea tapa ohjata ponia sitä kunnioittaen ja oikein ottein.

 

Minä luulen, että olen jollain tavalla onnistunut.

Näitä, lasten kanssa  hoidettuja ja käsiteltyjä poneja on nyt myynnissä, muitakin kuin Braamer. Braamerista voisi tulla näyttelyponi myös orina, joku voisi haluta koittaa saada sille astutuslupiakin? Kuitenkin se myydään ensisijaisesti käyttöponiksi, ja koska se on nyt kiinnostunut jo tammoista toden teolla, sen ruunaaminen olisi viisasta. Kuitenkin "ruunausruuhkasta" johtuen ruunausaika saatiin vasta neljän viikon päähän, joten tämän saisi vielä orina, jos joku on siitä orina kiinnostunut. Ruunauspäätökseni johtuu ihan vain siitä, että se tahtoisi olla astuva ori, ja se ei minulle sovi, koska Braamerilla ei ole astutuslupia. Braamer on asustanut pihatossa, harrastanut omaehtoista umpihankijuoksua ja on hyvässä kunnossa.

Braamer on säännöllisesti vuoltu, madotettu ja muutenkin hoidettu. Sen ajo-opetus on aloitettu ja sitä on helppo käsitellä kaikissa tilanteissa. Kaikki ponimme on rekisteröity Suomen Hippokseen ja niillä on täydet shetlanninponin kilpailu- ja näyttelyoikeudet. Niitä on käsitelty paljon ja ne ovat tottuneet lapsiin, koiriin, kissoihin, isoihin hevosiin, lapsiin, maatilan koneisiin, elämään laumassa laitumella, pihatossa sekä tallissa karsinassa. Hoitotoimenpiteet sujuvat moitteettomasti, samoin kuljetus.

Jos kiinnostuit, soita 050-3610574/ Johanna tai lähetä sähköpostia ainavalpas(at)gmail.com ( vaihda (at) tilalle @ ) ja tule ihastumaan tähän pikkuoriin!

Myynnissä myös muita, eri ikäisiä shetlanninponeja. Jos etsit lapselle sopivaa ponia, meiltä saattaa löytyä juuri etsimäsi!! Paljoon tottuneet ponimme sopivat mainiosti myös terapiaponeiksi, koska ne eivät pelkää asioita. Kouluttamalla itse saa nuorestakin ponista monipuolisen käyttöponin!

LISÄYS: Aina hevoseläimen, ja varsinkin nuoren ponin ollessa kyseessä olisi hyvä, jos ponilla olisi sopiva poni- tai hevoskaveri. Jos ponilla ei ole kaveria, se alkaa helposti purkaa leikin- ja riehumisentarvettaan ihmisen kanssa touhutessa, ja se ei pysy kivana käsitellä. Lammas tai vuohi käy PAREMMAN PUUTTEESSA seuraeläimeksi esim. tallissa viereiseen karsinaan, mutta EI KOSKAAN KORVAA oikeasti lajitoveria. Myös samassa tilassa tarhassa tai karsinassa pidettäessä on suuri riski, että lammas/vuohi jää alakynteen ponin alkaessa leikkimään hevosmaisesti, ja kun lammas/vuohi ei osaa eikä kykene puolustautumaan ponin hampailta ja kavioilta. Lampaalle/vuohelle voi käydä todella huonosti. Meiltä löytyy kyllä ponille myös kaveriponi, yhteishinnasta voidaan sopia!