Ihme on aina ihme

Pieni Ihme Lumipyry - karitsa, joka syntyi toissayönä ja haettiin kotiin eilen - karitsa, joka heikkeni päivällä niin huonoksi, ettei pysynyt tolpillaan tai jaksanut imeä maitoa edes tuttipullosta, on nimensä veroinen ihme!

Kun tytöt itku silmässä tulivat sanomaan, että Ihme on ihan vetelä, ja sen suu on kylmä, MELKEIN jo luovutin saman tien. Olin jo melkein varma, että se kuolee, sillä vuorokauden ikäinen veltto ja viileä karitsa saa aina huonon ennusteen. Uskon kyllä myös, että aina on toivoa niin kauan kuin on elämää, ja se toivo mielessäni kävin taistoon pienokaisen elämän puolesta.

Lypsin kuumaa ( lampaan ruumiinlämpö on huomattavasti ihmisen lämpöä korkeampi, ja sen maito tuntuu siksi käteen melkein kuumalta - ja karitsat eivät halua juoda ihmisen kädenlämpöistä maitoa - maitoa kymmenmilliseen lääkeruiskuun ja tiputin hiljalleen pikkuisen Ihmeen suuhun. Seurasin, että se nielee. Ensimmäinen 5 ml meni kyllä enempi poskelle kuin nieluun, mutta sitten Ihme sai juonesta kiinni. Jo ekalla kerralla se sai noin 40 ml emon kallisarvoista, kullankeltaista maitoa ja sitten peittelimme sen villapeittoon nukkumaan ja keräämään voimia. Kun Ihme makasi ensin kyljellään oikosenaan väsyneenä ja elämästä melkein luovuttaneena, peittelimme sen oikeaan karitsan nukkumisasentoon. Siinäkin se ojensi vielä päänsä hyvin voipuneena, ja sulki silmänsä.

Puolen tunnin päästä palasimme ja lypsin Taika-emolta 5ml taas lääkeruiskuun ja annoin Ihmeelle. Enempää ei tuntunut heruvan ( sillä vieroitetun emon ruokavalio on ollut HIEMAN eri kuin kantavan uuhen, ja siksipä Taikalla ei hirmusti maitoa nyt vielä tunnu olevan, vaikka tissit isot ovatkin... ja siksipä Ihmekin ilmeisesti heikkeni... ensin ei saanut tarpeeksi, sitten ei jaksanut yrittää tarpeeksi ja sitten ei jaksanut yrittää ollenkaan... ), ja jätin Ihmeen keräämään voimia ja Taikan kerryttämään nektaria utareeseensa. Ruokintaa toki Taikan osalta on tehostettu ja tytöt keräsivät Taikalle hyvän lehmien appeen lisäksi tuoretta ruohoa isot läjät.

Taas puolen tunnin päästä Ihmeen kuntoa tarkistettiin. Tytöt raportoivat sen korjanneen asentonsa normaaliksi virkeän karitsan nukkuma-asennoksi, mutta että se nukkui edelleen sikeästi. Annoimme sen nukkua vilttinsä suojissa.

Pari tuntia ensimmäisen 40 millin maitoannoksen jälkeen menimme taas ruokkimaan. Lypsin 10 ml ruiskuun ja kun tarjosin sitä Ihmeen suuhun, se suorastaan imaisi suurella halulla kaiken. Lypsin sitten tuttipulloon lisää, ja Ihme nousi seisomaan ja joi kaikki. Lisäksi se hoiperteli emonsa luo ja yritti hamuilla itse tissiä!! WAU!

Koska maito on tississä tiukemmassa kuin pullossa - luulen - annoin Ihmeelle vielä parikymmentä milliä pullosta ja se imi halukkaasti. Sitten peittelimme sen taas viltin sisään, mutta Ihmepä kömpi sieltä peittelyistä heti pois :) Laitoimme sitten karsinan reunoille vilttejä ja pehkuja suojaksi, ettei illan viileys vaikuttaisi karsinaan ja jätimme Ihmeen hyvin mielin hoipertelemaan karsinassaan emonsa perässä. Käyn toki vielä ennen nukkumaanmenoa tarkistamassa syöntitilanteen ja antamassa Ihmeelle varmasti tärkeitä tippoja, jos se ei tissistä saa itse irti.

Eihän tämä vielä voitettu taistelu ole, mutta Ihme on aina ihme. Ja toivoa on aina kun on elämää. Joskus elämän eteen vain täytyy tehdä työtä ja rakastaa sitä mitä tekee, että kokee sen mielekkääksi. Ihme ON meille rakas!