Voi yllätys ja äimistys!

Minä kyllä yritin valvoa ja pitää pässin erillään uuhilampaista keväällä, kun ne olivat aikaisin jo tammikuussa karitsoineet. Risto Reipas asui erillisessä karsinassa, näköyhteyden päässä kuitenkin niistä omista uuhistaan. Joitakin kertoja todistettiin kuitenkin, että lammas hyppää melkoisen hyvin, sillä muutamia kertoja tämä herra Reipas löytyi uuhien ja niiden pikkukaritsoiden puolelta.

No, kova hyppymies palautettiin aina omaan karsinaansa ennenmmin tai myöhemmin, mutta eihän se kauaa vie, että saattelee morsiamensa siihen tilaan, että vatsa kasvaa ja utareet paisuvat - ja että sitten yhtenä elokuun lopun yllätysyönä käykin niin, että talvi tulee kesän keskelle ja syntyy kaksi suloista pientä karitsaa aivan väärään aikaan vuotta.

Koskapa lampaamme olivat Väärnin pappilassa maisemanhoitotyössä, yllätyskaritsat tupsahtivat sinne pappilan Kettunen-Rissasen perheen poikien Einon ja Kallen iloksi. Lämmin kiitos koko lammaskatraan hyvästä hoidosta kesän ajalta. Toiset sinne vielä jäivätkin, mutta Taika-emo ja pienet karitsaiset kaappasimme tänään karsinan suojiin syyssateita ja muita syksyhankaluuksia karkuun. ( Jos joku on kuullut kirkonkylän laitamilta raivoisaa lampaan rääkymistä, se on johtunut todennäköisesti vain siitä, että nämä lampaat on pappilassa totutettu liian hyvälle, ja ovat oppineet ehkä kerjäämään näköpiiriin häivähtäviltä ihmisiltä hyvää ja hyvänparasta herkkua varsinaisen ruuan lisäksi. Vettä, ruokaa ja suojaa niillä on ollut koko kesän ajan ja edelleen niitä on riittävästi, kiitos perheen pajukonraivausinnostuksen :) )


Saanko esitellä:

Sinin sylissä Ihme Lumipyry - valkoinen pässikaritsa

Merin sylissä Kumma Talviyö - musta uuhikaritsa

Kaappasimme siis nämä pikkulampaat karsinahoitoon, sillä syksyn säistä ja varsinkin öistä ei oikein tiedä, ja pienille lampaille tärkeää on kuiva makuualunen ja lämmin suojaisa paikka, jotta niiden emosta imemä rasvainen ja ravitseva maito ei kuluisi harakoiden lämmittämiseen, vaan että ne voisivat kasvaa suuriksi ja vahvoiksi kunnolla ja rauhassa.
Nimet näille ihanuuksille keksittiin tyttö-poika-tiimillä ( joka tosin ei toisiaan oikeastaan tainnut tavata ). Jokaisella itseään arvostavalla pikkukaritsalla on sekä etu- että sukunimi, ja näiden pienten ihmeiden ja kummastusten etunimet keksittiin autossa siis Ihme ja Kumma, ja sukunimet lammasvauvat saivat kesähoitopaikan pojilta, Einolta ja Kallelta väritystensä mukaan: valkoinen Lumipyry kesän lopuksi ja musta kuin Talviyö tietenkin.
Toivomme Pappilan poikia yllätyskaritsoitansa katsastamaan aina kuin heistä siltä tuntuu. Tervetuloa!
Meillä vilahtelee myös muita kummituksia. Jostain ihan ihmeellisestä syystä possuaidassamme häärii tuon tuosta hahmo, jonka tunnistan kyllä ystäväkseni, mutta jonka piilevät sikopaimenen taidot ovat olleet piilossa vuosikausia.

Minusta ja possuista ihan tuntuu, että tämännäköinen naikkonen havittelee sikatilan emännän paikkaa, ja kehoitankin varteenotettavaa sikasiistiä ja -mukavaa sikatilan isäntää miettimään tarkoin repliikkejään ja kosimaan nyt ihan tunteella ja pikaisesti. Muutoin on vaarana käydä niin, että meidän possumme eivät pataan päädykään, vaan jäävät terapoimaan tätä tahtois-olla-sikatilanemäntää, ja mitä sitten tehdään jos nautatilan isäntä joutuu nuolemaan näppejään tai syömään naudanpaistia joulukinkun asemasta???

Sikapossut nauttivat huomiostaan, tarkastavat, että hoitaja lähtee varmasti tyhjin käsin aitauksesta, eikä esimerkiksi vie heidän kallisarvoisia ruokiaan mukanaan. Mutta ihan viiden sian voimalla: Kyl maar kannattas lopettaa jo harkihtemine ja iskee kiinni. Vink. Vink. Röh. Röh.