Niin kuin näin kesällä yllättävälle lumipyrylle käy - se sulaa - kävi myös ihmeelliselle Ihme Lumipyry-karitsalle. Se hiipui, voipui ja luovutti. Se menehtyi viime yönä :(
Ei se ole ensimmäinen eikä viimeinen menetetty karitsa suomenlampaiden ihmeellisessä maailmassa, mutta meille henkilökohtaisesti se on suuri takaisku. Nuoret, eilen niin onnelliset karitsanhoitajatytöt ovat pakahtua surusta ja äitiäkin harmittaa tuhannesti.
Ihme näytti eilen illalla liian hyvältä. Liian pontevasti se ponnisteli omin avuin tissille, se näytti liian vahvalta heikotuksensa jälkeen. Luulin jo, että se selviää, vaikka kaikki todennäköisyydet olivat kyllä tämän toteutuneen tapahtuman kannalla.
Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Ei vaikka parhaansa yrittää. Nyyh.
*halaus*
VastaaPoistaSurullista! Tytöille ja sinulle halaus ja rutistus.
VastaaPoistaHalaukset,oli se niin suloinen pikku karitsa!
VastaaPoistaOlipa surullinen uutinen täällä.
VastaaPoistaLuontoäiti yleensä tietää mikä on pienille parhaaksi. Niin tavattoman surullista kuin se välillä onkin. Haleja teille.