Aika rientää - pennut melkein 7 viikkoa

6-viikkoisposeeraukset jäivät ottamatta, sillä aika rientää ja pennut ovat niin eläväisiä, että niiden rauhoittaminen seisomaan paikalleen on miltei mahdotonta. Nyt sain apujoukoiksi juustoa tarjoilevat tyttäreni ja kameraa käyttävän esikoiseni, ja saimme jotakin iloksenne.

Aina Valpas Brella 1650g

Brella on siis emon suosikki ja jokapaikan höylä. Kissojen höykyttäjä ja veljien komentelija, kaikkien vieraiden hurmaaja ja ensimmäisenäjokapaikassa-touhottaja. Aivan uskomattoman ihana pentu! Brellalle on jo koti tiedossa *sydän*

Aina Valpas Bolli 1480g

Bolli on pikkuinen ja pippurinen, ei mikään pahnanpohjimmainen, vaikka pieneksi on jäänytkin. Keilapallon tavoin Bolli rynnistää pentusisaruksiaan päin ja taklaa sisulla isompia sisaruksiaan :) Bolli kaipaa vielä omaa, rakastavaa kotiaan. *pusu*

Aina Valpas Bryja 1900g

Bryja on tasainen ja rauhallinen, jos kääpiöpinseriä voi rauhalliseksi sanoa ;) Isompi tyttö, joka osallistuu mielellään kaikkeen, ja yhtä mielellään myös nautiskelee ihmisen lämpöisestä sylistä nukkuen. Bryjalle on myös koti jo tiedossa *sydän*

Aina Valpas Brellir eli Pekka  1800g

Pekka on toimelias, iloinen pentu, joka on yleensä siellä missä tapahtuu, mutta ei sittenkään ole kaikista päällepäsmärin, vaan oikein mukava ja miellyttävä pentu :) Varmasti siitä tulee oikein hyvä lapsiperheen koira, joka siitä siis tulee :) Pekalla on jo oma blogi, jossa pinkkiin hurahtanut uusi emäntä kertoo koiranpennunodotusmietteistään :) *pusu*

Aina Valpas Barmi 2100g

Barmi on sydänkäpyseni, kaunis iso poika, jolle toivon aktiivista näyttelykotia. Barmi on tyytyväinen, rauhallinen pentu, joka tahtoo olla ihmisen kanssa tekemisissä, lasten kanssa leikeissä, kissojen tekemisiä tutkailemassa, kaikessa mukana ilomielin ja häntä heiluen. Barmi etsii vielä omaa kotiaan. *pusu*

Pennut saivat tänään taas matolääkityksen, tällä kertaa pinkkiä Welpan-liuosta, joka laittoi useamman pennun vatsan hieman löysälle, mutta joka ei liene kuitenkaan vaarallinen juttu. Tässä Pekan matolääkesyöntikokemus:

Yäk, ei ollut hyvää.

HUOM! Pentuja ei ole satutettu näitä kuvia otettaessa. Otteet ovat olleet lempeät ja varmat, vaikka näyttävät kiristäviltä ja kuristavilta.

Pennuilta leikattiin myös kynnet, jo seitsämännen kerran :)

Tärkeää on turvallinen, napakka ote - Barmi sylissä niin, ettei sillä ole tunnetta putoamisesta, ja tassusta pidetään kunnolla kiinni, vaikka koira huutaisi ja rimpuilisikin. Vihainen ei saa olla, vaan toimenpide tehdään lempeän rauhallisesti, ja irti päästetään vasta, kun koira lakkaa rimpuilemasta.

Kynnet kannattaa leikata pennulta noin kerran viikossa ( riittävän pienillä kynsisaksilla, kissoille ja jyrsijöille tarkoitetut ovat pennuille parhaat ) jotta kerralla tarvitsee leikata vain pienenpieni kynnen kärki ja jotta pentu tottuu kynsien leikkaamiseen. Kynsien leikkaaminen on asia, josta pentu yrittää vapautua esimerkiksi leikkaajaa puremalla, ja jos leikkaaja lopettaa pennun rimpuillessa ja purressa, siitä tulee hankalampaa ja lopulta mahdotonta. Tiedän useampia kääpiöpinsereitä erilaisissa perheissä, jotka ovat päättäneet, että kynsiä ei leikata. Eihän sinun pennustasi tule sellaista? Päätät, että ei. Kynnet leikataan, ja pentu vapautuu käsittelystä vasta olemalla rauhassa. Tämä on tärkeä asia myös tulevaisuuden kannalta. Terveystarkastuksissa, näyttelyissä, mm. virallisessa silmätarkastuksessa ja tapaturman tai sairauden kohdatessa koiran tulee olla rauhallisesti, kun vieraatkin ihmiset koskettelevat sitä kaikkiin paikkoihin ja parhaan palveluksen teet pennullesi opettamalla siitä automaattista jo pennusta alkaen.

Meillä oli myös Ameriikkaan lähettämispäivä tänään. Kesäpossut lähtivät hevoskoppikyydillä Väisäsen kotilihaan, ja kaikki meni taas niinkuin pitkin. Possut astelivat luottavaisina omien ihmistensä ja ruoka-astian perässä hevoskoppiin ja siirtyivät sieltä sujuvasti sisälle odottamaan pääsylippua sinne, missä kaikki on aina paremmin. Pakastimentäyttöä saamme jo tiistaina. Samalle matkalle maasturin "sikaosastolla" matkusti myös yksi keväällä syntynyt pässi. Valokuvia tästä Ameriikkaan lähettämisestä ei tullut otettua, mutta yhdestä uudesta jutusta kuviakin tänään kyllä otettiin. Meillä oli iso liuta heppaihmisiä käymässä, ja niinpä Lillella ajettiin Iivarin seurana.

Sinne ne menivät...

 Ja tulivat onneksi takaisinkin :)

Lillen nuori omistaja ( vasemmalla ) on varsin onnellinen!! Kiitos Annille ja Hanna-Marille avusta tänään!