Haiku kuoli : (
Pieni ei vaan jaksanut, vaikka alkoi syödä lisäruokaakin eilen illalla. Monenlaisia mietteitä risteilee päässä: teinkö jotain väärin, annoinko lisämaitoa liikaa vai liian vähän vai eikö olisi pitänyt ollenkaan vai olisiko pitänyt saada se nielemään vaikka letkuttamalla jo aiemmin ja kaikkea muuta.
En voinut pitää sitä kädelläni koko aikaa, sillä elämä on ja elämä vaatii ja meillä on lapset ja muutakin tekemistä. Eikä liene pienten koiranpentujen ja niiden emonkaan edun mukaista olla koko ajan härkkimässä ja häiritsemässä.
Tänään Haiku otti maitoa omat imut keskimmäisen kokoisesta koirantuttipullon tutista. Olin innoissani ja tyytyväinen. Kun se vielä kakkasi hienot kakat Ilon nuollessa sitä syömisen jälkeen, ja kun se mönki emon tissille syötyään muutamat lisämilliset lisämaitoa, olin sitä mieltä, että sillä on kaikki hyvin.
Mutta ei sillä ollut. Halusiko se antaa minulle onnistumisen kokemuksen siitä syöttämisestä ennen lähtöään? Halusiko se vain haihtua hiljaa ilman hyvästejä? Höpötystä kai kaikki - mutta kyllä se koskettaa, kun näitä pentuja ei teetetä suurten ( tai pienten ) rahojen toivossa, vaan rakkaudesta jokaiseen pieneen pentusen ininään, mönkimiseen taikka henkäisyyn. Ja itkettää tämän pitääkin, vaikka koko maailma minulle nauraisi, sillä en ikinäkoskaanmilloinkaan tahdo tunteettomasti näihin uusiin, minulle uskottuihin elämiin suhtautua.
Nyt nautimme Kaukosta, Toivosta ja Oodista entistä enemmän ja olemme niistä kiitollisia. Toivomme itsellemme ( Anulle ja minulle ) viisautta valita kyselijöistä niille sopivat Maailman Parhaat Kodit ja Oodille huippuhyvän sijoituskodin.
Voi surua. Kyllä sinä kaikkesi teit, mutta tiedäthän että nämä on henkimaailman juttuja, mille ei mahda mitään. Sama juttu vasikoiden ja muiden vauvojen kanssa. Tirautan minäkin kuolleiden vasikoiden perään, vaikka järki sanoo ettei sille kuolemalle mitään voi. Voimia.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaParhaasi varmasti olet tehnyt. Haiku tuli rakastavaan kotiin, eli rakastettuna ja jätti merkkinsä rakkaudella sydämiin. <3
Surullista on pienen elämän hiipuminen, mutta aina ei hyvä tahto ja yritys riitä.Voimia sinulle.
VastaaPoistaIloitse kolmikosta.
Leila
Voi pientä Haikua.. :( Päivällä vielä katsoin webbikamerasta ja siellä se pieni oli isonveljen(?) kyljessä ja möngerti...
VastaaPoistaHalaukset. Teit ihan varmasti kaiken mitä pystyi Haikun hyväksi tekemään <3
Haikealta tuntui katsoa pentulaatikkoon, kun ei siellä sitä pientä vaaleaa näkynyt. Tsemppiä kolmelle mustalle elämässä eteenpäin.
VastaaPoistaLuonto korjaa heikot luotamme. Joskus on helpotus kun esim. syntynyt vasikka ei kaikesta hoidosta ja paapomisesta huolimatta selviä. Mikä lienee sitten perussyy siellä jossain sisällä...Haikea mieli, mutta pienelle Haikulle ehkä paras. Muut näyttävät porskuttavan hienosti. Näin elämä jatkuu. T Minna
VastaaPoistaVoimia. *halaus* <3
VastaaPoistaTeit varmasti kaikkesi Haikun eteen, se eli rakastettuna ja sai parhaimman hoidon mitä pentu voi saada.
Haiku turvaa tuolla taivaan reunalla muita sisaruksiaan enkelinä joka kulkee sydämessämme.
Nyt Haiku on onnellinen tuolla taivaalla jolla ei ole tuskia eikä mitään.
Mutta täältä halaukset ja voimat kaikille, niin ihmisille kuin Ilo-äidille ja pennuille.
T. Sara
Osanottoni... snif
VastaaPoistaVoi pieni kullanvärinen muru. Osanotot teille! Teit varmasti sen eteen kaiken mitä voi tehdä. Ansku
VastaaPoistaOsanotto tätäkin kautta! Kultatyttö sai varmasti parhaan mahdollisen hoidon.
VastaaPoistaKaikki me tiedämme että teit parhaasi, mutta ei kaikki aina suju kyllä minuakin pelottaa kun meidän koira odottaa vauvoja niinettä joku kuolee :(
VastaaPoistaVoimia enkeli joka teki parhaansa