Heräsin äsken Ilon vierestä, kun se nuoli itseään. Se tahtoi ulos ja olin onnellinen vahvasta kaulapannasta ja hihnasta, kun se kulki määrätietoisesti ja olisi halunnut karata kellarin katon alle hämyiseen oljilla täytettyyn koloon.
Se näyttää aivan erilaiselta kuin ennen, se kulkee häntä alhaalla ja vähän niinkuin "karkuun". Hetki hetken päästä se kääntyy nuolemaan itseään, ja olen nähnyt jo monta kertaa, että se työntää!!!!!!!
Nyt on se hetki - nyt pitäis toimii - nyt teen aloitteen...
Ilo kulkee pitkin pentulaatikon reunoja ja työntää aina vähän. Tisseistä tihkuu maitoa. Ilo on äärimmäisen rauhallinen, niinkuin minäkin. Sisälläni kuplii iloa, ja kehun sitä! Nyt se työntää jo tosissaan, aika tiheästi. Istahdan pentulaatikon ääreen nauttimaan. Jos joku siellä katsoo nyt, onneksi olkoon. Ensimmäiset viestit lähtevät kännykästä sitten, kun ensimmäinen pentu on syntynyt. En suinkaan herätä kaikkia nyt yöllä - vain muutamia kiusaan Tärkeällä Viestillä... Pennunodottajat saavat herätä aamuun ja kurkistaa täältä itse.
Tervetuloa Aina Valpas-paimensukuinen lapinkoirapentue numero 1!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti