Ensimmäisenä, tulia keittiön hellaan on virittelemässä Aina Valpas Kyökkipiika, tumma narttu ruskein ja valkein merkein, osin brindleä/hallavaa väritystä.
Palvelijoita kuulusteltiin.
– Minä tosin tyhjensin eilen porot hellasta. Mutta minä ne panin rautaiseen poroastiaan, niinkuin ennenkin, sen voi palvelustoveritkin todistaa, ja liiteriin kun vein, panin vielä kannenkin päälle ja siitä ei tuli mihinkään mennyt –, toimitti kyökkipiika. Ja toinen kysymättäkin vakuutti hänen sanojaan todeksi. Oli omin silmin nähnyt porot rautaisessa astiassa.
Muuta he eivät tienneet kumpikaan. ( Minna Canth; Epäluulo )
Aina Valpas Paimenpoika, "kullanvärinen" ( väri selvitetään ) uros...
Aina Valpas Nyörinpunoja, brindle narttu valkoisin varpain...
Museon koulutuskaavailujen taustalla on huoli osaajien loppumisesta, mutta ainakin vielä Luostarinmäen käsityötaidon päiville on löydetty yli 30:n eri käsityöläisammatin taitajia.
Lauantaina alkavilla päivillä Luostarinmäen verstaissa ahertavat muun muassa pikanellinkehrääjä, viulunrakentaja, täkintikkaaja, nyörinpunoja, keltavaluri, kirjanpainaja ja tykkimyssyntekijä. Yksi on kuitenkin joukosta poissa.
- Kammantekijä näyttää olevan kadonnut laji, pahoitteli museotutkija Sonja Hagelstam.
Käsityötaidon päiviä on vietetty Luostarinmäen käsityöläismuseossa vuodesta 1943 lähtien. Nyt alkavat päivät kestävät aina elokuun 28. päivään saakka. ( Ajassa lyhyesti )
Aina Valpas Kaskenviertäjä, musta/riistanvärinen valkoisin jalkapohjin ja viiru rinnassa...
Kasken viertäminen oli kuumaa ja nokista työtä, mikä asetti vaatetukselle erityisiä vaatimuksia. Perinteinen kaskenviertäjän asu oli rohdinpellavasta tehty vilpoinen piikkopaita ja karkeat hampusta tai tappuraisesta pellavasta kudotut niin sanotut kostohousut. Jalkineina olivat kuumuutta hyvin eristävät, mutta helposti tuleen syttyvät tuohilötöt. ( Kaskeamisen työvaiheet )
Aina Valpas Maitomies, kermanvärinen uros...
Norman Jewisonin vuonna 1971 elokuvaksi ohjaama Viulunsoittaja katolla perustuu Sholom Aleichemin suosittuun näyttämömusikaaliin, jota esitettiin 1960-luvulla täysille katsomoille niin Broadwaylla kuin Lontoossa. Elokuvan päähenkilön, köyhän maitomiehen Tevyen rooliin Jewison valitsi samaa hahmoa menestyksekkäästi näyttämöllä näytelleen israelilaisen Haim Topolin, joka käyttää taitelijanimenä vain sukunimeään.
Viulunsoittajan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosille, kuvitteelliseen Anatevkan kylään, jossakin Venäjän rajaseuduilla. Pieni juutalainen yhteisö toivoo voivansa elää omissa oloissaan, ilman tsaarin ja tämän lähettiläiden huomiota. Aivan kuten he ovat eläneet jo vuosisatojen ajan. Tevyellä on viisi tytärtä, ja kautta aikojen vanhemmat ovat huolehtineet lapsilleen sopivan puolison etsimisestä. ( Viulunsoittaja katolla )Aina Valpas Lapsenpäästäjä, brindle narttu valkoisin kokopitkin hanskoin, nilkkasukin, kasvomaalauksin ja kera vatsan peittävän valkoisen esiliinan...
Tikka pyrähti kelolta metsään, häirittynä. Lapsenpäästäjä oli tullut. Tuvan ikkunat helähtivät jääkiteisinä, kun tulija paukutteli saappaitaan hirsien päällä. Riisui sittenkin vain huivin ja takin. Vanha mamma tervehti tulijaa katseella ja lähti viemään astiaa pihalle, könkäisin askelin. Martta avasi silmänsä ja nosti päätään. Säpsähti. Hahmo nosti nahkaista laukkua pöydälle ja kääri hihojaan. Vankoissa käsissä oli tuuma mustaa karvaa ja kahden miehen voimat. Laukussa kolisi metalli tai lasi. Martta tunsi hirmuisen kivun selässään heräävän taas ja samassa alkoi silmissä säkenöidä. ( Mikko Salmi: Pakkasen lapsia )
Nämä ammattilaiset kiittävät työpaikkatarjouksista ja tarttuvat toimeen toivomissaan paikoissa parin kuukauden päästä. Palkkaneuvottelut aloitetaan mitä pikimmiten.