lauantai 2. tammikuuta 2010

Ilon hetki

Leikitäänkö?

Ääh, kaulapannan pisti kaulaan melkein 5 kuukauden tauon jälkeen ;)

Aa... onko tuolla poneja?


Viime hetken vinkit Kaukolle...

Miltei koskematon hanki - paljon katseltavaa, paljon vahdittavaa - vapauden riemua.

Lumi ja lappalainen - ne kuuluvat yhteen. Ilon riemua hangessa.

Sipiasioita Oodilta emolle.

Emo leikkii Oodin kanssa ulkona.

"Oodi eli Oodi"

"Kauko eli ??"

"Toivo eli Topi"

Tänään Ilo lähtee kohti ikiomaa kotiaan. Olen kiitollinen Ilon omistajalle ( sijoituskoiran haltijasta tulee omistaja, kun sijoituskoira on tehnyt pentueen sen sijoittaneelle kasvattajalle ) siitä, että Ilo sai olla meillä nyt näin pitkään. Ilon olo meillä sen odotusajan ja hieman jo aiemminkin mahdollisti erittäin hyvän ja luottamuksellisen suhteen Ilon kanssa ja niin ollen parhaan mahdollisen pentuajan myös näille pennuille. Ilo on erittäin hyvä koira. Ilo on erilainen kuin minun omat koirani, ja lyhyt tuttavuus Ilon kanssa ei tuo esille Ilon parhaita puolia - Ilo pitää tuntea läpikotaisin, niin se kuplii täysillä ja luo valoa myös ympäristöönsä.

Ilo on paimensukuinen lapinkoira täydellisesti. Paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuus - jota tahdomme Ilon kasvattajan ja yhteistyösijoittajan Eidalun-kennelin Anun vaalia - mahdollistaa tähän rotuun monenvärisiä, monenluonteisia, monipuolisia koiria. On kotikoiraa, harrastuskoiraa, paimenkoiraa, vahtikoiraa - ja parhaissa nämä kaikki samassa. Ilo syttyi paimennettaville ( harmi ettei ole lammaslaitumelta yhtään kuvaa - kamera ei arjessa keiku aina kaulassani ), vaikka se ei kotikotonaan varmaan lie nähnyt kovinkaan paljon ( lue: yhtään ) paimennettavia eläimiä. Ilo ei pelännyt navetassakaan, vaan kuono kohti lehmiä kurkottaen se punoi paimennusjuonia kesää varten ja ajoi rohkeasti pihattohiehot pois ruokintapaikalta.

Ilo on nöyrä ja tottelevainen. Paitsi silloin, kun olisi pitänyt tehdä vaikutus pennunkatsojiin. Silloin se teki "meiän koirat" - eli tempun, kuinka lappalainen pistää korvat kiinni ja hippulat vinkumaan. Piti selittää, että "ei se yleensä näin tee..." : D ja toivoa todellista ymmärrystä pennunkatsojalta. Ymmärsiväthän he kai, sillä Ilo hurmasi heidätkin. Ilo tarkasti jokaisen pennunkatsojan niin, että tunki itsensä ihan lähelle hoidettavaksi ja hellittäväksi. Se tahtoi arviota myös, eikä suostunut olemaan taustalla - olihan se pentueen saattanut maailmaan!!

Pentujen DNA-tulokset eivät ole vielä tulleet. Rekisteröinti siirtyy siihen asti, kunnes polveutuminen on varmaa, ja pennunostajat saattavat joutua odottelemaan rekisteripapereita hetken.

Ilon hetki kesti meillä ihanan pitkään, mutta alkaa olla nyt ohi. Kiitos Ilolle iloisesta olemisesta, luottamuksesta ja siitä, että olet juuri sellainen koira kuin olet. Nimesi veroinen, iloinen Ilo. Tänään olen itkenyt yhtenä jos toisena hetkenä pienet itkut siitä ilosta, että olen saanut nämä Ilon pennut hoitaa. Ilon lähtökin itkettää jo valmiiksi - ei pahasta mielestä, vaan silkasta ilosta. Ja siitä ikävästä, että yksi hetki elämästä, Ilon hetki, on ohi. Pennut viipyvät vielä meillä vähintään viikon, joku ehkä hetken pitempään - ja se on pelkästään mukava asia.

Ilo tähyää jo uusia seikkailuja...

4 kommenttia:

  1. Ihanainen Ilo ja iloiset pennut! Onneksi kerettiin "mammankin" kanssa nähdä, minusta on ainakin ihanaa kun koira luottavaisena pönkeää syliin tutustumaan (tai kurakeleillä ehkä ei...) ja kyllähän se on ihan ymmärrettävää että kun tuore äiti pääsee vähän vapaalle niin voi ne korvatkin hetkeksi kadota ;) Turvallista kotimatkaa Ilolle!

    -E

    VastaaPoista
  2. Ilolle turvallista kotimatkaa täältäkin päästä :) Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  3. Kylläpä aika rientää, vastahan sitä luettiin että juoksut tuli ja jne... Hyvää kotimatkaa Ilolle ja onnellisia koteja pennuille. Seuraamme nyt mielenkiinnolla Kiaran vaiheita.

    VastaaPoista
  4. Aivan tajuttoman söpöjä mentuja! :O Mäki haluun tollasen :D <3

    VastaaPoista