perjantai 19. helmikuuta 2010

(t)Yön touhussa

Tänään - eikä hetkeäkään liian aikaisin, tosin ei liian myöhäänkään, vaan parhaaseen aikaan - haettiin meille Kiaran sulhaseksi luvattu Nakca. Kiara ei näyttänyt minkäänlaisia merkkejä tärpeistä täällä kotona, ja Nakcan kaverina asusteleville mäyräkoirauroksillekin, jotka tietenkin konsultoivat asiaa tiiviisti haistelemalla jo Nakcan puolesta, Kiara painoi peppunsa maahan ja piti hännän tiiviisti matalalla.

Mutta päästyään Nakcan kanssa lähietäisyydelle alkoi kosiotanssi kirpeässä pakkasilmassa, ja häntä nousi korkealle ja liehitteli sellaisia kosiokiemuroita, että arvelin kotimatkasta tulevan aikalailla mielenkiintoisen. Onneksi mieheni oli kuskina, ja saatoin mennä "koiraosastolle" istumaan ( meillä on siis istuimia myös maasturin takaosassa, turvavöissä ihan istuin ;) ) ja tarkkailemaan tilannetta.

Nakca pusutteli Kiaraa hurmurin elkein mutta molemmat istuskelivat ja makoilivat koko kotimatkan ( 2,5 tuntia ). Kotona sitten alkoi kovempikin yritys, ja tässä sitä nyt yritellään pikkuhiljaa näiden ensikertalaisten kanssa. Nyt, keskellä yötä, siksi, että nyt on rauhallista ja voin keskittyä kaikkien lasten nukkuessa tähän. Huomenna, kun isommat lähtevät kouluun ja pienimmät ovat hereillä miehen ollessa töillään ulkona ja navetassa, en niinkään tiiviisti pysty. Kiaralla on oikein herkkutärpit ja tahtoisin astumisen onnistuvan edes kerran, sen Ensimmäisen Kerran, nyt mahdollisimman pian.

Nakca ei malta nyt poseerata...


Koska se pyytää: "Sesam - aukene"


Sillä prinsessa Kikkara on oven takana.


Iiiiiiiiiiiiiiso hali <3


Anna pusu :)

7 kommenttia:

  1. Mitenkähän tänään työnteko onnistuu, kun pitää peukutella nuorenparin onneksi? Toivotaan, että ensikertalaiset hiffaavat, mistä oikein onkaan kyse!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana pariskunta, perfect match etten sanoisi ;)

    VastaaPoista
  3. Vielä ei ole onnannut, vaikka Kiara seisoo paikallaan häntä kauniisti niin sivussa kuin vain voi olla... Jännittää, että miten tässä käy ja pelottaa, ettei mene tärpit ohi. Pitäisi varmaan luottaa enemmän myös ensikertalaiseen...

    Ehkä tärpit eivät ole sittenkään ihan parhaimmillaan tai jotain vielä. Jatkamme harjoituksia. Peukuttaa saa vaikka peukalot puuduksiin...

    Hyvä joihku Nakcalla kyllä on, luulis noin persoonallisen lemmenlurituksen vähintäänkin auttavan asiaa :) Kotiin ei taida olla ikävä, mutta Kiaran kylkeen sitäkin enemmän, kun pariskunta on välillä erillään keräilemässä intoa ja voimia.

    VastaaPoista
  4. On kyllä todella ihana pari, Kiara ja Nakca <3 Hyviltä näyttävät yhdessä samassa kuvassa, toivotaan että astuminen onnistuu :) Täälläkin peukut pystyssä yli väsymisenkin :D

    VastaaPoista
  5. Nuorelle parille kovasti peukutuksia!!! :))

    VastaaPoista
  6. Oli kyllä niin hempeitä kuvia että voi sentään. Toivotaan vaan että luonto sen tikanpojan puuhun ajaa jne... Lypsän tänään ja huomenna sormet ja varpaat ylhäällä jos se auttaisi.

    VastaaPoista
  7. Hei! Upeita paimensukuisia mussukoitako syntyi! Jos ihmettelet vaaleiden värejä, niin jos molemmilla on musta kirsu (nenän nappula) niin tummempi on vaalea soopeli aikuisena ja vaaleampi vois olla vaikka kerma jopa valkoinen pitäis nähdä luonnossa. Veikkaan kermaa, mutta todennäköisesti on vaalea soopeli :) Onnea emmolle hyvästä elinvoimaisesta pentueesta ja iskälle myös sekä kasvattajalle. Ainahan huoli pikkuisista on.

    VastaaPoista