Suuret juhlat!! 3 viikkoa ja 1 viikkoa!

Tänään Wiiman Kuutamoiset kaksoset täyttivät aamulla 3 viikkoa. Aika on mennyt yhdessä hujauksessa ja vielä nopeammin nämä kaksi ovat näyttäneet oppineen koiriksi. Ne kävelevät jo, joskin välillä vielä hieman haparoiden, hakeutuvat mieluummin paperille kuin pehmeälle petille pissille ja kakkaaminenkin sujuu jo usein ilman emon pyllyn pyyhintää - ja jää minun siivottavakseni Wiiman käytyä vain tarkistamassa, että ahaa, tää on jo näiden isojen tuotoksia.

 Ensimmäinen kiinteä ruoka-ateria. Hyvin uppoaa!!

Eilen Wiiman lapsukaiset aloittivat lisäruualla: raa'alla kotovaraisella vuohenjauhelihalla ja AB-piimällä. Molemmille pentusille ruoka maistui eilen kahteenkin otteeseen, mutta tämän päivän kaksi ruokalautasta ovat saaneet lähinnä toimia päänalusena tai jännittävänä läpikävelyesteenä. Wiima jakaa maitobaariaan auliisti sekä kaksosille että ottolapsilleen, ehkä kuitenkin niin, että ottolasten vinkuna saa Wiiman havahtumaan ja menemään pentulaatikkoon, mutta kaksoset saavat välillä viritellä äänijänteitään vaikka kuinka, eikä Wiima lotkauta korvaansakaan - tietänee vissiin, milloin on oikeasti asiaa ja milloin vaan jotain tyhmää "mitähän mää tekisin"- vollotusta. Karhun ainakin taisin saada jo kerralla oppimaan, että jalan juuressa hellyttävästi vinkumalla pääsee syliin, nimittäin erehdyin tekemään niin eilen illalla ja tänään Karhu on käynyt kollottelemassa tässä entistä pontevammin. ( Opin virheestäni, kovetin itseni, enkä ottanut sitä syliin kun se vinkui... )

 Wiima imettää Karhua pentujen tuloiltana - tästä kuvasta näkyy tuo uskomaton kokoero, kahden viikon ikäerolla...

Tänään Kuutamoiset saivat ensimmäisen matolääkkeensä. Utu on mennyt painossa veljensä ohi, tai sitten uusi, isompi vaaka valehtelee. Utu painoi 1670g ja Karhu 1640g. Painoero on kyllä hyvin minimaalinen :) Eläinlääkärin suosituksesta - kun Wiima on kuitenkin tiineysaikanakin madotettu, ja säännöllisesti sitäkin ennen - päädyin jättämään Wiiman nyt madottamatta, ja annan sitten Wiimalle matolääkkeet kahden viikon päästä, kun ottolapsetkin saavat omansa. 

Utu nojasi juuri hetki sitten ihan oikonaan ruokalautaseen... 

Onneksi emo-Wiima nuoli mössöt pois poskesta :)

Yritin ottaa 3-viikkoisposeerauksia. Nuottiteemalla, kuten tähänkin asti. Tuliko hyviä kuvia. Joo-o. No, katsokaa vaikka itse:

On tärkeää tutkia viulun vireys :) ( Utu )

 Ja pojottaa älytsin topakkana :) ( Utu )

Tai ujostella pikkuisen ( Karhu )

Ja syventyä soitettaviin nuotteihin ( Karhu )

Viskaa se viulu mäkeen - me svengataan itse!!

( vas. Utu ja oik. Karhu )

1-viikkoiset ottopennut ovat jänteviä, hyvinvoivia ja kasvaneet roimasti, melkein tuntuu, että silmissä! Ne ovat virkeitä, liikkuvaisia ( kun emo tulee pesään, alkaa melkoinen kuhina!! ) ja hanakasti tississä kiinni, niinkuin tuonikäisten "työläisten" kuuluukin. Tässä on ottopentusten ensimmäisen viikon "viralliset" potretit:

Vaaleaposkisempi ottotytär ( eilen illalla paino 516g )

 Ottopoika, ( eilen illalla 518g )

Tummaposkisempi ottotytär ( eilen illalla 545g )

Onnea myös Vihdissä oleville neljälle sisarukselle 1-viikkoisrajan saavuttamisesta!

Kylkimyyryn kennel muistaa kauniisti Somaa, näiden pentujen emoa Kylkimyyryn Sammalsirvikästä. Tänään iloitessani pentujen hyvinvoinnista, muistelin myös, ja tuloksena oli paperille kyhätty runoelma, tällainen:

Soman kaikille pennuille

Mä matkalaukut pakkasin
vaikk' en mä tiennytkään
Et' liian pian, yllättäin
Joutuisin lähtemään.

Mä teidät parhaat valitsin
ja teitä evästin
Se muistakaa: nyt selviätte
Vaikk' tulis aika hyvästin.

Mä laitoin mukaan pakettiin
elonlankaa vahvan nyörin
Ja varmaa on: ain mukana
geeneissänne pyörin.

Ei sillä ole väliä
kuka maidon antaa
Tai kuka sitten pöperöt
eteenne kupissa kantaa.

Vain se on tosi tärkeää
ett' elon liekki säilyy.
On matkalippu elämään
vaikk' epävarmuus häilyy.

Se pieniin mieliin painakaa:
on määränpäänne sydän.
Kun sinne saakka pääsette
niin kodin saatte hyvän.

Sit siellä laukut purkakaa
ja ammentakaa esiin
ilo, riemunkiljahdukset
kaikkiin kotipesiin.

Mä matkaseuralaisiksi
mukaan tahdoin kaksi
Kun kulkuni mun suuntautui
yhä kauemmaksi.

Mut teille laukkuun piilotin
kaiken minkä voin

ja kerron: paljon hyvää,
rakkautta täällä koin.

Te pienet, nyt se tietäkää:
kaikkeni mä annoin
Kun teidät tähän maailmaan
kohdussani kannoin.

Rakkaudella Johanna ja koko Aina Valpas-tiimi