Todellinen superäitienpäivä!

Olipa kerran eräs hyvin tavallinen tiistai-aamu. Tai ei se tainnut olla mikään tavallinen tiistai-aamu, sillä eräässä perheessä tapahtui kamalia menetyksiä, vaikka myös iloakin yhtä aikaa. Ilo kuitenkin vaihtui kaikennieleväksi huoleksi, sillä monta koiralasta oli juuri jäänyt orvoksi. Sydämessä syvällä meillä huolestuttiin ja ilmoitettiin olevamme käytettävissä, jos apua tarvittaisiin ja meistä apua olisi.

 

Ei, tuo suuri ruskea tuossa keskellä EI ole mörkö, se on Wiiman oma vajaa 3-viikkoinen Karhu :)

Tänään äitienpäivänä Wiiman elämään saapui kolme kaunista koiranlasta, emoa tarvitsevaa vauvaa, joilla ikää on vasta vajaa viikko. Wiima adoptoi lapsukaiset hellään huomaan kyseenalaistamatta mitään, hyvänä apuna varmasti oli pentujen mukana koko matkan etelästä matkustanut oman ihmisemon pussilakana, jonka tuttuun tuoksuun pentuset olivat matkan aikana kietoutuneet.

Koska ikä- ja kokoeroa Wiiman omiin on huimasti, päädyin nostamaan Kuutamoiset "kuutamolle": pois pentulaatikosta harjoittelemaan kävelyä, pissimistä ja leikkimistä, jotta eivät rikkoisi kolme kertaa itseään pienempiä tai veisi leijonanosia tärkeästä maidosta. Wiimaa ruokitaan tuplasti tai enemmän ( käytännössä niin paljon kuin se tahtoo syödä ) ja peukutetaan, että pienten painot alkavat nousta. Tilannetta tarkkaillaan herkeämättä, jotta Kuutamoistenkaan tilanne ei heikkenisi, ja silti "Kolmoset" saisivat parhaan mahdollisimman hoidon.

WEBBIKAMERAN KATSOJAT!  Älkää huolestuko: pentulaatikossa saattaa osan aikaa näkyä vain yksi tai ei yhtään pientä pentua, samoin Kuutamoiset voivat seikkailla kameran ulottumattomissa. On mahdotonta asettaa kameraa niin, että molempia näkyisi aina ja kunnolla ja koko ajan. Yritys kameran muuttamisessa oli, että myös Kuutamoisia voisi edelleen seurata, vaikka Kolmoset nyt vievätkin paljon varmaankin myös kamerankatsojien huomiota :)