2 viikkoa!

narttu Aina Valpas Kyökkipiika, "Köksä", 1420g

Köksä on rauhallinen tapaus, joka ottaa eväänsä turhia hermoilematta, ja viihtyy myös sylissä rauhallisesti. Kynsien leikkuu sujui ihan tuosta vaan, aivan kuin olisi aina ojenneltu tassuja manikyyriin ihmiselle :)

uros Aina Valpas Paimenpoika, "Poju", 1470g

Pojulla on aina kiire jonnekin. Kuvauspaikalta pois, ihmisen sylistä touhottelemaan jotain tai sitten emon perään tai sisarusten päälle tai jonnekin. Kynsien leikkuu sujui kuitenkin mainiosti, ihminen on tosi huippujuttu!!

narttu Aina Valpas Nyörinpunoja, "Naru", 1230g

Naru on porukan pienin ja vilkkain. Kiire on kaikkialle: tuli maistelemaan jo noin 10 päivän ikäisenä emon kupista ruokaakin. Kynsiä olisi saanut leikata mielellään vain yhden kynnen kerrallaan, kun välillä olisi pitänyt ehtiä tekemään niin paljon kaikenlaista :)

uros Aina Valpas Kaskenviertäjä, "Kassu", 1540g

Kassu on suurin ja kantaaottavaisin näistä pennuista. Sillä on peruutuspiippari ja eteenpäinmenotööttäri ja se totisesti pitää huolta ruokataukojensa riittävyydestä. Kassu on porukan rauhallisimmasta päästä kuitenkin runsaasta "sanavarastostaan" huolimatta :)

uros Aina Valpas Maitomies, "Ukko" 1490g

Ukko on maailman söpöin, suloisin ja rauhallisin tapaus. Sillä sopii kaikki, ihan mikä vaan, niin sylissä kuin pentulaatikollakin. Se pitää huolen itsestään ja huokailuttaa kaikkia ihmisiä pentulaatikon äärellä. Onpas se söpö :) Meidän oma - uuteen kotiin menossa siis tämäkin sitten aikanaan - kilttiäkin kiltimpi jääkarhunpentumme...

narttu Aina Valpas Lapsenpäästäjä, "Doula", 1400g

Doula on suloinen ja vissiin hieman ujo, kun en saanut siitä yhtään kunnollista "silmätkin näkyy"-kuvaa. Doula on myös aika rauhallinen luonteeltaan, sikäli mikäli näistä ensiviikoista voi mitään päätellä.

Tulevat viikot paljastavat, millaisia nämä persoonat ovat, ja kuka muuttaa mihinkin kotiin. Kyselyitä tippuu edelleen tasaiseen tahtiin, mutta nyt kerrotaan jo selkeää "ei oota", varauslistan varalistakin ( "No jos tulee tilanne että joku sitten niistä varsinaisista ottajista peruukin, niin otatko nimeni ja numeroni varalta muistiin?" ) on jo niin täynnä.

Webbikamera on säännöllisen epäsäännöllisesti päällä, pentuja sylitellään jokaista joka päivä ( jopa useiden henkilöiden toimesta - toppuuteltava on innokkaimpia perheessämme ;)), Kiaran ruuansaannista yritetään huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla ja pennut ovat jo nyt keskellä elämäämme, jota Kiarakin niin suuresti rakastaa ( eikä tahdo olla missään eri huoneessa ovien takana ). Siamilaiset/itämaiset kissamme ovat saaneet tutustua pentuihin halutessaan, samoin pikkuiset kääpiöpinserit. Toisia lapinkoiria en ole vielä pennuille esitellyt, sillä Kiaran pieni murina toisten koirien suhteen on kertonut minulle, että ihan vielä ei ole sen aika. Eiväthän nämä pienokaiset vielä olekaan kuin vasta kahden viikon ikäisiä - vaikka tuntuvat jo paljon vanhemmilta...

Äitienpäivä

Tänään on äitienpäivä. Aamu, jona esikoinen ei murissut herättäessäni hänet pikkuisten viereen, kun läksin tallihommille. Aamu, jona minulle oltiin ystävällisiä vielä kun tulin heppahommista, ja jona mies keräsi lapsukaiset "piiloon valmistautumaan", kun olin tullut heppahommista.

Riemullisena lapset, etunenässä naurava Ossi, tulivat ja lauloivat, ja ojensivat minulle sekä ostetun että itsetehdyt kortit, Merin koulussa tekemän lehtitelineen, kauniin kukka-T-paidan ( joka joutuu tosin odottelemaan laihempia aikoja... pitänee olla otettu, että minun luullaan olevan hoikkaa M-kokoa? ), ruusupuskan ( siis ruukkuruusun, jonka valitettavasti kuitenkin onnistun kuihduttamaan jo ennen juhannusta ), hienon Jorin valitseman sydänkakun ( joka tosin oli pakastekakku, ja juuri pakkasesta otettuna hiukan jäässä ) ja limpparia. Viimeisenä Jori tuli vielä syliini, ja sanoi, että hänellä on vielä minulle yks lahja. Sitten Jori otti minua kaulasta kiinni ja sanoi: "Äiti, minä  rakastan sut." Ihana!!!

Ei sitä tämän enemmän voikaan kaivata, kuin 6 ihanaa, suloista ja tervettä ikiomaa lasta. Ihana äitienpäivä!!

Kiaran äitiyden kunniaksi pikaräpsykuvat pennuista:

Jääkarhunpentuko? Maitomies.

Paimenpoika.

Kyökkipiika.

Kaskenviertäjä.

Lapsenpäästäjä.

Nyörinpunoja.

Kaikki.

Yksi viikko - en vecka - one week

Koiranpennut täyttivät yöllä jo yhden viikon. Jo, tai paremminkin vasta, sillä tuntuu, että ne ovat olleet meillä jo vaikka kuinka kauan. Ne ovat myös kasvaneet älyttömästi - nämä työläiset osaavat pitää oikeanmittaisia ruokataukoja oikean evään äärellä :D

Kaikkien yhteinen ruokahetki :)

Aina Valpas Kyökkipiika, "Köksä" 950g (+570g syntymästä )

**************

Aina Valpas Paimenpoika, "Poju" 1010g (+610g )

*************

Aina Valpas Nyörinpunoja, "Naru" 820g (+460g )

***************

Aina Valpas Kaskenviertäjä, "Kassu" 1030g (+630g )

***************

Aina Valpas Maitomies, "Ukko" 970g (+590g )

*******************

Aina Valpas Lapsenpäästäjä, "Doula" 990g (+610g )

*****************

Kukas sää oot? Mää oon Bolo.

Väriero on edelleen olemassa...

Liida tarkastaa tulosteet :)

Kesämuisto :)

Kesä tulee tänäkin vuonna. Tämä kesämuisto on vuodelta 2008 kun Herr Valburg oli meillä siitoslainassa ja odotin Ossia. Hihityttää ihan, vaikka tämmöistähän se oli :)

Kuvan on ottanut Katja Lösönen. Kiitos Katjalle kuvasta :)

( Älkööt kukaan sitä kopioiko luvattomasti!!! )

Hihitystä.

Lempinimet

Rakastetun eläimen oikeus on saada ikioma nimi. Sellainen nimi, jolla sitä on hyvä kutsua, ja joka sopii suuhun, ja joka tuntuu siltä, että se tarkoittaa rakasta lemmikkiä kutsuvalle ihmiselle jotakin. Tai ei ainakaan tunnu pahalta. Minulla on ollut oikeus keksiä näille ihanuuksille ne viralliset nimet, ne jotka tallennetaan Suomen Kennelliiton tietokantaan ja virallisiin papereihin, mutta uusilla kodeilla on oikeus miettiä ja etsiä omaan suuhunsa sopiva ja kätevä kutsumanimi.

Silti minuakin kutkuttaa ajatella, että voisin edellispentueen tavoin keksiä näille lyhyemmät "työnimet", joilla me voisimme niitä täällä pentukotona kutsua Kyökkipiian, Paimenpojan, Nyörinpunojan, Kaskenviertäjän, Maitomiehen tai Lapsenpäästäjän sijaan. Nimet, jotka kertoisivat, että rakkailla on useita nimiä, nimet, jotka taipuisivat suussa ja jotka voisi henkäistä ilmoille pentusia kutsuessaan... ( Toki kaikkien uusien pennunostajien hävetykseksi opetamme näillekin pennuille "pusutteluäänestä" luokse tulemisen ;) Harjoitelkaa vaan jo sellaista tsup-tsup-maiskutusta... se on kaikkia sanallisia kehoituksia tehokkaampi keino saada yksi Aina Valpas luokseen :p )

Ukko Kiaran takana , Kassu (vas.), Naru, Köksä ja Poju tissillä - Doula nukkuu erillään

Arvaatko, kuka on kuka?

Kiara sai oman lempinimensä kohtuullisen helposti. Sen virallinen nimi on Riskatsurkan Grace Kelly - filmitähti vanhoilta hyviltä vuosilta - ja niinpä sille piti saada myös arvoisensa kutsumanimi. Pyörittelin muutamia vaihtoehtoja mielessäni ja meilailin kasvattajan kanssa, mikä tuntuisi sopivan. Sitten sen kutsumanimi paukahti päähäni kuin olisi niin tarkoitettu: Siitä tulee Kiara. Leijohakuninkaan Simban tytär, filmitähti sekin :) Prinsessa Kikkara on sitten tullut Kiaran aatelisen käyttäytymisen ja rauhallisuuden, hyvien käytöstapojen ja prinsessamaisen "korkeutensa" vuoksi :) Nyt kai sitä pitäisi alkaa kutsua kuningattareksi, kun hän on oman prinssinsä kohdannut ja synnyttänyt omia prinssejä ja prinsessoja :)

Hyvin prinsessa-kuningatar-imettäjä-pyykkääjä-Kiara pestinsä hoitaa! Pennut ovat hullun pulleita, eläväisiä ja kauniita, hyvin kammattuja ja pestyjä. Kiara on lempeä ja rauhallinen myös emona. Kaikinpuolin siis IHANA tapaus.

Doula näyttää masun merkit :)

5vrk

Liidakin on saanut jo katsoa pentuja...

Maitomies ja Kyökkipiika tissillä 5vrk ikäisinä.

Masun viereen nukkumaan; Lapsenpäästäjä :)

Maitomies :)

Nyörinpunoja :)

Kyökkipiika :)

Kaskenviertäjä ja Kyökkipiian peppu ;)

Paimenpoika suostui nukkumaan vain näin, vaikka kuinka niitä kyttäsin :)

Paksuja punkeroita nämä ovat kyllä jo :) Ihania pusuneniä!

Ei pelkkiä pentuja

Ei meidän elämämme ole pelkkiä koiranpentuja, vaikka helposti kaiken aikani viettäisinkin pentulaatikolla norkoillen ja pikkuisia nuuskutellen. Poninäyttelykausi on jo avattu, ja seuraavan kerran pikkuvirtalaisia esiintyy issikkanäyttelyssä Kytäjällä, kun kasvattini Brynja frá Pikkuvirta matkaa sinne näyttäytymään ( ja toivottavasti myös käyttäytymään ;) ).

Näyttelyvalmistautumisiin kuuluu käsittelyharjoitusten lisäksi pesuja ja ahkeraa harjausta. Brynja pestiin tänään sen elämän ensimmäisen kerran ja neiti suoriutui hienosti. Katsokaa vaikka!!

Kastelu.

Vaahdotus.

Huuhtelu.

Vähäx söpöö!! ( Nuutti )

Eikö kukaan tahtos ostaa minua, kiharakarvaista pikkuponia? ( Bard kastunut )

"Titta"

Tänään meidän voikko minitamma Leenu lähti liisinkiin mineihin keskittyneelle kasvattajalle Katveikon tilalle ja meille muutti sijalle Katveikon kasvattama mielenkiintoisen suvun ( ja erikoisupeat vanhemmat! ) omaava Katveikon Timotei, jonka Sini nimesi kutsumanimellä Titta. Titasta otamme parempia kuvia kunhan ehdimme. Titta tuli heti erinomaisesti toimeen Blandan kanssa, aivan kuin olisivat aina kaveeranneet :)

Kiitos Saralle näistä kuvista!