Pentusten painot ovat nousseet upeasti: Kauan Kaivattu painaa jotain 1200-1300g väliltä, Tovin Toivottu oli aika tasan 1100g ja Oikeasti Odotettu 1300-1400g väliltä. Ne eivät pysyneet sitä vertaa paikallaan, että olisi saatu tuon tarkemmat lukemat. Kuitenkaan mitään syytä huoleen ei ole, joten tarkalla painolla ei ole merkitystä.
Kuvista tuli huonoja, sillä ilta ehti taas jo pimetä ennen kameran ennättämistä pentulaatikolle:
Kauan Kaivattu "Kauko" - silmät ovat auki, mutta karvat peittävät niitä osittain ja salama sai pennut siristelemäänkin...
Tovin Toivottu, "Toivo" on tosi musta :)
Ja Oikeasti Odotettu, "Oodi" on aika vaalea - ja se tahtoi vastalauseeksi pissata päälleni, kun leikkasin sen kynsiä : p Sijoitusnarttumme!
Nämä ovat todellisia mönkiäisiä, vaikka jo kävelevät "vatsat ilmassa" pentulaatikolla, jossa jalat saavat pehmeästä peitosta sopivasti tukea. Kuvissa eivät pysyneet yhtään paikallaan, joten piti ollaa Meri-tytär pitelyavuksi.
Ilo tahtoisi olla nyt jo enemmän perheen koira kuin emokoira. Se viihtyy huuhailemassa ulkona ja tahtoisi leikittää kääpiöpinseripoikia mieluummin kuin päivystää nukkuvia lapsukaisiaan. Vielä se imettää niitä hienosti, vaikka terävät kynnet raapivat herkkiä tisuja ja kolme pientä mustaa pötkylää tarttuvat kuin takiaiset sen nisiin Ilon uskaltautuessa pentupesään. Vajaan viikon päästä maistellaan ensimmäiset matolääkkeet ja jauhelihat ja laajennetaan pentupesää sanomalehtialueelle, jonne pentuset voivat alkaa harjoitella pissimistä ja kakkimista ilman nuolemisapua ( Oodi tosiaan osaa jo, pissi syliini kun leikkasin kynsiä! ).
Oodia ihan haukottaa kynnenleikkuun päätteeksi. Vas. vierellä Kauko.
Pennuille ei ole koteja vielä valittu ja se tuleekin olemaan tosi vaikea tehtävä, sillä hyviä koteja on jonossa monta. Tunnen suurta tuskaa siitä, että esimerkiksi yhdestä narttupennusta en saa mitenkään jaettua kotikoiraa kolmeen ihanaan perheeseen. Oodi sijoitetaan ja se tarvitsee siis sellaisen perheen/ihmisen, joka on valmis antamaan sitä meille siitoskäyttöön sopimuksen mukaan. Kahdesta uroksestakaan ei riitä viiteen kotiin, joten jotkut jäävät pakostakin ilman.
Kääpiöpinserinpentu-uros sen sijaan vielä etsii pikaisesti uutta kotia. Lue Barmista hieman alempaa tästä blogista, viestitä sähköpostilla, soita ( paitsi nyt ääneni on niin painuksissa, etten pysty kovin puhumaan puhelimessa... ) ja tule käymään ja ihastumaan.
Voi että onpas suloisia! <3
VastaaPoistaNythän ne alkavat muistuttaa koiraa jo :) Ihania pömpylöitä ja jokainen ihan omanlaisensa persoona ulkonäöltäänkin (vaikka webbikamerassa näyttävät kolmelta yhtä mustalta mönkiäiseltä). On teillä kova homma valita kodit, ihan käy sääliksi niitä, joille ei Ilon pentua riitä, mutta eihän sille mitään mahda...
VastaaPoistaOlipas mukava kuulla ja nähdä, mitä pennuille kuuluu :) Kodinvalinta varmasti vaikeaa, mutta eiköhän sieltä hyvät kodit löydy :) Ja pentujahan tulee aina uusia ;D
VastaaPoistaEipä uskoisi että vasta kaksi viikkoa on siitä kuin tyypit pötkähti maailmaan, niin isoilta jo näyttää ainaskin näin kuvissa :)
VastaaPoista- Elina
Ihania pallukoita tosiaan. Pennut pitää vilkaista aina ekana aamulla ja viimeiseksi illalla. Nämä mussukat ovat aika hyvä lääke myös pahaan mieleen perheen pienemmille:) ja isommille...
VastaaPoista